Vuosi 2024 on nyt ohi ja valitettavasti maailmantilanteen ja kirjallisuuden elinehtojen suhteen vuosi on ollut kaikkea muuta kuin lempeä. Kirjailijavuoteni on sen sijaan ollut varsin vauhdikas. Edellisen vuoden päättyessä kaikki oli auki ja tulevaisuus hämärän peitossa, mutta solminkin heti keväällä kustannussopimuksen uudesta säeromaanista Kunnes kuolen, joka sitten ilmestyi syksyllä 2024. Syksyllä julkaisin yllättäen myös novellin huumoriantologiassa Alennusvampyyri ja muita kummallisia kahnauksia. Keväällä minua pitivät kiireisenä Lanu!-virtuaalifestarit; kesällä koitti taas fantasiatapahtuma Finncon Jyväskylässä; syksyllä puolestaan esiinnyin Helsingin ja Turun kirjamessuilla. Lisäksi kesällä pidin kirjoitusvapaan ja aloitin taas jotakin aivan uutta. Suureksi onneksi minulle myös siunaantui SKR:n apuraha, jonka turvin pääsen jatkamaan kirjaprojektejani myös vuonna 2025.

Kirjallinen vuosi lähti vauhdikkaasti käyntiin, kun solmin vuoden alussa kustannussopimuksen ensimmäisestä säeromaanistani, jota olen viime vuosina kirjoittanut ja korjannut. Kunnes kuolen -käsikirjoitus sai juonimuutoksia vielä vuodenvaihteessa. Korjailin sitä keväällä ahkerasti kirjastopäivätöiden ohessa, sillä julkaisupäivä sovittiin jo saman vuoden syksylle 2024. Uusi tyylilaji oli aluevaltauksena haastava, mutta säeromaanien ystävänä olin myös innoissani sen mahdollisuuksista. Onneksi olin saanut kirjoitus- ja korjausvaiheessa tukea kotimaiselta alan mestareilta Kirsti Kuroselta ja J.S. Meresmaalta.

Kevättä pitivät kiireisenä myös päivätöideni lisäksi LANU!-virtuaalifestarit, etenkin koska palkittu lastenkirjatapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa virtuaalisten festarien lisäksi myös livetapahtumana keskustakirjasto Oodissa. Olin mukana sekä työryhmässä, kirjavinkkausvideoiden puuhaajana että paikan päällä Oodissa, ja tein lasten- ja nuortenkirjallisuuden eteen peräti sen uhrauksen, että suostuin pukeutumaan festarien teemaväriin punaiseen.

Kesäksi jäin Taiken apurahan turvin kirjoitusvapaalle kirjastotöistäni ja jatkoin edellisenä kesänä kirjoittamani varhaisnuorten romaanikäsikirjoituksen korjaamista sekä aloitin kokonaan uutta ja uudenlaista käsikirjoitusta taas kokonaan uudelle ikäryhmälle. Kirjoituskesä oli onneksi menestyksekäs ja sain tehtyä sekä edellisen käsikirjoituksen editointia että uuden käsikirjoituksen raakaversion. Molemmat tulevat silti vaatimaan vielä paljon työtä, ennen kuin toivottavasti pääsevät vielä lukijoidenkin ulottuville.

Kesän apurahavapaa alkoi heti juhlavissa merkeissä, koska sain tiedon seuraavasta apurahasta SKR:ltä ja pääsin myös nostamaan maljaa Uudenmaan apurahajuhlaan. Apuraha oli tähän asti saamistani isoin, ja tämän mahtavan mahdollisuuden turvin pääsen jatkamaan työtä kahden keskeneräisen projektini parissa myös kevät-kesällä 2025. Haaveilen, että silloin saisin molemmat käsikirjoitukset työstettyä kuntoon.

Kesällä oli myös mahtavaa kohdata muita fantasiafaneja ja kirjailijakollegoita Jyväskylän Finnconissa. Olin muun muassa mukana Dark academia -paneelissa Finlandia junior -voittajien Siiri Enorannan ja Magdalena Hain kanssa, järjestin dystopia-kirjoituspajan kirjailja Mirjami Sirénin kanssa sekä johdin paneelia fantasiamusikaaleista. Lisäksi minä ja kirjastokollega Linnea Peurakoski otimme mittaa Nuortenkirjabattlessa.

Syksyllä palasin jälleen kirjastotöihini ja samalla alkoi myös kirjamessuruuhka. Kunnes kuolen saapui etuajassa jo ennen virallista julkaisupäivää ja ennen julkistusjuhlaa ehdin jo esittelemään tuoretta kirjaa Turun kirjamessuille. Siellä puhuin J.S. Meresmaan ja Hanna Morren kanssa paneelissa muodon ja genren rajoista, toisessa paneelissa J.S. Meresmaan ja Tittamari Marttisen kanssa säeromaneeista sekä vinkkasin nuortenkirjallisuutta.

Yllättävän sairastapauksen vuoksi jouduin myös ex tempore Turun kirjamessujen päälavalle haastattelemaan Magdalena Haita Sarvijumalan Finlandia junior -voitosta. Vähän paremmin olisin voinut valmistautua, mutta siitäkin selvittiin!

Heti Turun kirjamessujen jälkeen pääsin virallisesti viettämään Kunnes kuolen -kirjan julkkareita tuttuun Kallion kirjaston Kupolisaliin. Minua haastattelemassa oli sanataideohjaaja ja pitkään kirjoituspalautepiiriporukkaani vetänyt Inari Mykkänen. Kunnes kuolen -säeromaanini kansikuva oli jälleen kerran luottograafikkoni Karin Niemen käsialaa, ja tällä kertaa vielä edellisiäkin kauniimpi, vaikka Hurmeen upean kansikuvan jälkeen on vaikea enää ylittää. Toki sinisen sävyt jostain syystä vetoavat minuun eniten… Kansikuvan siniset perhoset myös innoittivat minut syksyn esiintymisissä käyttämään sinisiä perhoskorvakoruja.

Julkkarien tunnelma oli lämminhenkinen ja vaikka parasta oli tietysti nähdä kirjallisuusystäviä, niin Kunnes kuolen -kirjan julkaiseminen olisi ollut kannattavaa jo pelkästään siksi, että sain aivan mahtavia julkkarilahjoja. Kirjailija Sinikka Koyama oli maalannut upean pienen taulun Kunnes kuolen -kansikuvan innoittamana, luku-aktivisti Henriika Tulivirta oli kirjonut (onko se oikea sana?) ihanan perhoskirjanmerkin ja Tiia Mattila oli neulont mielettömät kansigrafiikan inspiroimat sukat (Tiialta muuten tulee myös nyt keväällä esikoissäeromaani Humalan soundtrack).

Helsingin kirjamessujen koittaessa minulta ilmestyi myös vuoden 2024 toinen teos, eli Alennusvampyyri-niminovelli kokoelmasta Alennusvampyyri ja muita kummallisia kahnauksia. Kun Kunnes kuolen on kuolemaa käsittelevä dystooppinen kirja ja tuotantoni synkimpiä, Alennusvampyyri on puolestaan tuotantoni kevyin, koska novelli ilmestyi spekulatiivisessa huumoriantologiassa. Itse novellin kirjoitin alun perin luettavaksi ääneen Hel YA! -tapahtumassa vuonna 2018, mutta tätä ennen se ei ole ilmestynyt kirjallisessa muodossa. Novellia innoitti puolivahingossa Terhi Tarkiaisen mainio Pure mua -vampyyriromaani, joskin en ollut päässyt sitä kirjoittaessani lukemaan romaanista vasta kuin takakannen.

Helsingin kirjamessuilla pääsin taas messujen parhaalle eli Kirjakallion lavalle Kallion lukiolaisten haastateltavaksi. Surettaa, että juuri nyt minulla ei ole tekeillä yhtäkään oikean ikäryhmän kirjaa, joten tämä on viimeinen kertani tällä lavalla pitkään aikaan. Lisäksi osallistuin myös nuoria kirjoittajia opastavaan paneeliin yhdessä kirjailija Leena Paasion ja J.S. Meresmaan kanssa. Etukäteen vähän jännitti puhua Kunnes kuolen -kirjasta messuilla, koska kirjassa on mukana sydänongelmia, joista minulla on myös henkilökohtaista kokemusta.

Helsingin kirjamessut menivät kaikkiaan oikein mukavasti. Kunnes kuolen -kirjan kappaleet myytiin messuosastolta ja tapasin monia rakkaita kirjailijaystäviä. Messuilla on aina ihanaa se, miten kirjailijat ja lukijat eri puolelta Suomea kokoontuvat yhteen. Helsingissä tosin humua on jo niin paljon, että Turussa kohtaaminen on yleensä helpompaa.

Loppuvuodesta pyörähdin myös Tampereen kirjafestareilla, vaikka minulla ei ollutkaan siellä mitään esiintymisiä, mutta en malttanut jättää käyttämättä vuoden viimeistä mahdollisuutta nähdä kirjaväkeä. Huolimatta siitä, kuinka mukavaa messuilu on, päivätöiden päälle syksyn kirjahulina kävi myös rankaksi, joten joululoma tuli kyllä kovaan tarpeeseen. Lukijoiden ihanat kommentit Kunnes kuolen -kirjasta ovat piristäneet kovasti syksyn kiireiden keskellä. Olen myös jotenkuten saanut pidettyä elossa For YA -youtubekanavani, jossa on vuoden mittaan vieraillut muuan muassa kirjailijat Xan van Rooyen, Elina Rouhiainen, Briitta Hepo-oja, Vehka Kurjenmiekka ja Sinikka Koyama. Uusi vuosi 2025 tulee alkamaan kirjastotöissä erityisen kiireisenä jo pitkään valmistellun kirjavinkkausnäytelmän esitysten vuoksi, mutta toivottavasti pääsen vielä omien kirjallistenkin puuhieni pariin.