Syksyn säpinää: Kuvastaja-ehdokkuus, Hel YA ja Turun kirjamessut

Kirjallinen syksy on pyyhältänyt päälle myrskyn tavoin ja vetänyt melkein jalat alta. Tämän syksyn satoa:

Sain nähdä Väkiveristen neljännen ja siis viimeisen osan kannen, josta olen tosi innoissani. Se seuraa edellisten tyyliä, mutta uudella twistillä. En malta odottaa, että pääsen näyttämään sen kaikille. Vinkkinä, että kannessa on joku edellisistä kirjoista tuttu hahmo, jonka kuvaa ei ole vielä nähty. Graafikkona on edellisten kirjojen tapaan lahjakas Karin Niemi.

Esikoiseni Kaarnan kätkössä (Väkiveristen ensimmäinen osa) pääsi ehdolle Kuvastaja-fantasiakirjapalkinnosta, josta kisaavat myös niinkin loistavat teokset kuin Elina Rouhiaisen Muistojenlukija, Siiri Enorannan Josir Jalatvan eriskummallinen elämä, Katri Alatalon Käärmeiden kaupunki sekä Saara Henrikssonin Syyskuun jumalat. Voittaja julkistetaan Helsingin kirjamessuilla. Olin todella yllättynyt ja innoissani ehdokkuudesta ja on ilahduttavaa, että ehdokkaissa on tänä vuonna useampikin YA-kirja mukana.

img_20180928_1035415761982396285290146.jpg

Kuvastaja-ehdokaskirjat esillä Siiri Enorannan Josir Jalatvan eriskummallista elämää lukuunottamatta. 

 

Minut myös hyväksyttiin mukaan Suomen Kirjailijaliittoon. Kaikeksi onneksi uusi jäsenkorttini on sopivasti lempiväriäni turkoosia. Minun ei siis tarvitse rikkoa sinertävää värikoodiani.

img_20181002_0743398634212368117732208.jpg

Uusi Suomen Kirjailijalliiton jäsenkorttini! 

 

Minä ja kirjailijakollegani Elina Pitkäkangas olemme taas puuhailleet kesällä perustetun YA-kirjallisuuskanavamme For YA:n parissa ja aloittaneet siellä kirjallisuuskeskustelujen ja kirjavinkkausten lisäksi uuden osion Kirjoittamisesta.

Osallistuin Hel-YA!:han eli Young Adult -kirjallisuusfestareille, jotka pidettiin nyt Suomessa toista kertaa, tällä kertaa menestyksellisesti kulttuuriareena Gloriassa. Tunnelma oli aivan ihana, kun paikalle olivat pakkautuneet alan kirjailijat, bloggarit ja innokkaat lukijat. Itse olin mukana Mikä (kaikki) ottaa päähän nuortenkirjakeskustelussa -paneelissa, missä pääsin avautumaan ärtymyksen aiheista tubettaja Kalenterikarjun, Bookishteapartyn bloggari Katrin sekä Demin nuortenkirjoituskilpailun voittajan Maija Koivulan kanssa. Tapahtuman lopuksi luin iltasaduksi novellini Alennusvampyyri. Kaikeksi onneksi Elina Pitkäkangas sai tehtyä Hel YA:sta mainion koosteen For YA-kanavallemme.

img_20180929_1322464175342142397793534.jpg

Väririkkurina Hel YA:ssa Liisa Ihmemaassa -teemalla. 

Viime viikonloppuna kirjatapahtumahuuma jatkui Turun kirjamessuilla, missä vedin yhdessä Siiri Enorannan ja Leena Valmun kanssa keskustelupaneelin koulukiusaamisesta nuortenkirjallisuudessa. Pidin myös vinkkaukset uusista kotimaisista fantasiakirjoista, lastenkirjoista sekä nuortenkirjoista. En ollut käynyt Turun messuilla ennen, ja yllätyin siitä, miten suuri ja ruuhkainen tapahtuma oli. Onneksi sentään löytyi hengähdystaukoja, joissa kohdata mahtavia kirjailijoita, niin uusia tuttavuuksia kuin vanhoja mahtavuuksiakin.

 

img_20181005_0723437025264811021214939.jpg

Seuraavaksi on vuorossa Espoon Ison Omenan kirjastossa järjestettävä fantasiatapahtuma ESCon, jossa olen mukana puhumassa klo 14.15 kirjallisuuspaneelissa ” Spekulaatiota spekulaatiosta – mihin nuorten tieteis- ja fantasiakirjallisuus on matkalla?”. Sekä tietenkin Helsingin kirjamessut, missä esiinnyn torstaina kello 16 iki-ihanan KirjaKallion lavalla ja jännitän myös Kuvastaja-palkinnon tuloksia!

Fantasian kirjoittamisesta: Mikä kaikki voi mennä pieleen?

img_20180728_134620282640032503827813.jpg

Pidin Ropeconissa esitelmän Fantasian kirjoittaminen: Mikä kaikki voi mennä pieleen? Tarkoitus oli esitellä fantasiaromaanin kirjoittamisessa eteen tulevia sudenkuoppia, joihin olen itsekin astunut ja varmasti tulen yhä astumaan. Koska luennolla innostuimme sen verran keskustelemaan, ettemme ehtineet käydä kaikkea kaavailemaani läpi, julkaisen nyt blogissani mietteitäni.

Luonnollisesti jokainen näistä keinoista tai kliseistä, joita kutsun ”virheiksi” on tuottanut mahtavaa fantasiakirjallisuutta ja jopa mestarit ovat käyttäneet niitä klassikoissaan. Ei ole mitään sellaista, mikä ei voisi toimia tai mitä ei voisi käyttää, jos sen tekee hyvin. Usein olennaisinta on se, miten asiat tekee tai mitä yhdistelee keskenään. Tästä disclaimerista huolimatta seuraavaksi esittelen joitakin ongelmia, joihin etenkin märkäkorvaisempi fantasiamaailmaan rämpijä usein kohtaa.

  1. Verkkainen aloittaminen

  • Fantasiakirjat tapaavat olla järkäleitä, maailmoissa on paljon tutustumista ja siksi aloitukset ovat välillä niin verkkaisia, että karkottavat uusia turisteja. Taru sormusten herrasta on fantasiaklassikoista suurin ja jäljitellyin ja aloittaa surullisenkuuluisasti hobittien ja piippukessun historiasta (ja hyvin moni maallikko myös päättää lukemisensa jo piippukessun historiaan). Hidas aloitus, etenkin tietokirjamaisen infon antaminen ennen varsinaista tarinaa, on kuitenkin etenkin esikoistaan tarjoavalle tuntemattomalle fantasiakirjailijalle vaarallinen veto.
  • Etenkin jos romaanissa on ennustus, jonka juuret ovat syvällä historiaan, tulee houkutus tehdä prologi, joka sijoittuu tuhansia vuosia romaanin tapahtumia aikaisempaan aikaan. Tällainen on esimerkiksi Robert Jordanin Ajan pyörässä. Tällainen aloitus voi kuitenkin olla etäännyttävä, joten sellaista ei kannata koskaan käyttää vain tavan vuoksi, vaan ainoastaan, jos se on välttämätöntä tarinan kannalta.
  • Myöskin aloitus prologilla, jossa on joku random sivuhenkilö (joka parhaassa tapauksessa ei tule esiintymään sarjassa enää koskaan), hidastaa pääsemistä itse asiaan ja päähenkilöihin. Näitä harrastaa esimerkiksi George R.R. Martin, ja ne toimivatkin silloin, kun tarkoituksena on saada heti alkuun toimintaa (yleensä tällaisessa tapauksessa sivuhahmo myös kuolee heti ensiesiintymisessään).

  • Yksi verkkainen aloitustapa on myös elokuvamainen zoomaus fantasiamaailman paikkojen halki ja päätyminen varsinaiselle tapahtumapaikalle. Näiden suurkuluttaja on Robert Jordan, jonka Ajan pyörät alkavat sivukausia jatkuvilla kuvailuilla eri paikkakuntien läpi pyyhältävästä tuulesta.
  • Itse romaanin lisäksi myös yksittäiset luvut voi aloittaa liian verkkaisesti. Tyypillinen ja allekirjoittaneellekin liian yleinen tapa on aloittaa luvun alussa uusi päivä ja kuvailla joka kerta sitä, miten päähenkilö herää, syö aamupalaa ja pesee hampaitaan. Aamutoimien toiston sijaan voi hypätä ajassa kiinnostavampaan hetkeen.

  • Elämänkertamaisissa romaaneissa tyhjäkäyntiä aiheuttaa usein alussa se, että lähdetään liikkeelle sankarin tapahtumaköyhästä lapsuudesta, vaikka varsinainen juoni alkaa vasta hänen ollessaan aikuisuuden kynnyksellä.

  1. Infodumppaus

  • Informaatiota on pakko antaa, mutta sitä voi antaa kevyemmällä tai raskaammalla otteella. TSH:n kaltainen, kerronnan ulkopuolinen suora infodumppaus ennen tarinaa (esim. piippukessun historia) on aloittelijalle vaarallinen keino.

  • Ylipäänsä kertojan ylipitkää maailmanselitystä, etenkin, jos se sijoittuu romaanin alkuun, kannattaa välttää.

  • Hyvä tapa on antaa informaatiota fokalisoimalla sitä päähenkilön kokemuksen ja näkökulman kautta. Tässä pitää kuitenkin yrittää olla sulava, ei niin, että päähenkilö vain sattuu ajattelemaan luonnottomasti ja perusteettomasti (tai huonosti perustellusti) maailmansa perusominaisuuksia.

  • Dialogi on hyvä paikka jakaa lukijalle informaatiota, mutta on huono idea antaa infoa maailmasta kömpelön ja hahmoille luonnottoman dialogin kautta vain tarinan viemiseksi eteenpäin. Olennaista on, että dialogia on paitsi informatiivista myös aitoa.

  • Kätevä on ns. maalaispoikaratkaisu (päähenkilö on tietämätön, joten muut hahmot selittävät hänelle jatkuvasti maailmasta kaiken). Tätä käytetään niin Belgarionissa kuin Harry Pottereissakin. Itsekin sovellan sitä Väkiverisissä, kun mytologiaa tuntemattomat teinit törmäävät itselleen vieraisiin fantasiaolentoihin. Tässä on kuitenkin kliseisyyden vaara.

  • Vastakohta infodumppauksen ongelmalle on se, että hardcore high fantasyssä selittäminen jätetään kokonaan tekemättä ja lukijan pitää rakentaa maailma palanen kerrallaan omassa päässään. Sopii etenkin aikuisten fantasiaan, mutta romaaneista tulee helposti niin vaikeita vähemmän vihkiytyneille lukijoille, etteivät perinteisemmät kustantajat usein ota niitä kustannusohjelmaansaEi näin: “Maalaispoika Grezxcon käveli juuri samaa vanhaa kylänraittia kun joka aamu, kun hänen mieleensä äkkiä juolahti, että Tarunzenian valkoiset velhot olivat tuhat vuotta sitten voittaneet mustat lohikäärmeet ja perustaneet pääkaupungin Oxcillianin. Oli outoa, että hän ajatteli sitä, sillä Grezxcon ei ollut yhtään kiinnostunut historiasta, eikä tiennyt siitä juuri mitään. Vastaan tuleva Pelior keskeytti hänen ajatuksensa.
    “Huomenta paras ystäväni Grezxcon! Eikö olekin kaunis päivä? Juuri tällaisena samanlaisena kauniina päivänä paha velhotar Regzarotha yritti valloittaa Tarunzenian. Onneksi hän on nyt muinaisten aarnikotkien vankina ja olemme kaikki turvassa. Mitä jos keskustelisimme siitä, miten niittäminen tapahtuu, vaikka se onkin ollut meille tuttua lapsesta asti?” 

3. Ylikuvailu

Fantasiamaailmaa ei voi kuvailla hemingwayläisesti. Jos kirjoitat että mies kävi ruokakaupassa, lukija ymmärtää ja immersoituu ilman lisäkuvailua. Jos kirjoitat lohikäärme kävi ruokakaupassa, kuvausta tarvitaan hieman enemmän. Etenkin jos luot oman maailman ja omia olentoja.

Kuvailun lähtee helposti aloittelijalta lapasesta: jokaisen henkilöhahmon kasvoja ja ruumiinrakennetta ei tarvitse kuvata yksityiskohtaisesti; jokaisen henkilöhahmon jokaisen vaatekappaleen väriä ei tarvitse mainita erikseen; jokaista pensasta ja huonekalua ja sitä sijaitsevatko ne oikealla tai vasemmalla ei tarvitse kuvata erikseen.

Mieti, mitkä yksityiskohdat ovat kiinnostavimpia ja yllättävimpiä, mihin keksit kauneimmat sanavalinnat, mitkä kuvaukset ovat juonen kannalta välttämättömiä ja kuinka olennainen hahmo tai paikka käsikirjoituksessa on.

Ei näin: “Haltiakuningatar Gentelia Amorosa katseli kristallein koristellusta kultapeilistä täyteläisiä poskipäitään, mantelinmuotoisia safiirisilmiään, ruusuisena hehkuvaa ihoaan, jalon kaulansa kaarta, tummana sysimetsänä kasvavia ripsiään ja siromuotoista nenäänsä. Hänellä oli yllään valkea leventyvähihainen yöpuku, joka myötäili kapeaa uumaa ja paljasti halkiosta sirot jalat. Hän mietti, laittaisiko tänä aamuna ylle auringonlaskun värisen viittansa ja rubiininpunaiset kenkänsä vai yönsinisen leninkinsä ja… (vaatekaapin kuvailu jatkuu 50 sivua).”

  1. Jäljittely

  • Esikuvan tai viimeisimmän hitin juonta on houkutus seurata liian tarkasti (esim. Taru sormusten herrasta, Harry Potter, Twilight): velhokoulusta, vampyyriromanssista tai taikaesineen tuhoamisesta on kirjoitettu valtavasti. Tolkienilaisessa fantasiassa on usein sankarijoukko, jossa on yksi kääpiö, yksi haltia ja päähenkilö, joka on tietämättään kuninkaallista sukua tai omaa taikavoimia.

  • Maailman liian suora kopioiminen on ongelma etenkin tolkienilaisessa fantasiassa. Suoraa jäljittelyä näkee niin Shannarassa , David Eddingsin kirjoissa ja Eragonissa.

  • Larppaaja-taustaisilla kirjoittajilla voi olla sellaista ongelmaa, että pelikokemukset vaikuttavat kirjoittamiseen: se, mikä toimii larpissa (erityisesti isommat hahmojoukot seikkailemassa) ei aina toimi kirjassa. Suuren hahmokavalkadin, etenkin, jos kaikki ovat tasavertaisesti päähenkilöitä, hallitseminen on hankalaa ja heistä kaikista on pystyttävä luomaan riittävästi toisistaan erottuvia persoonia. Jos koelukija sekoittaa hahmoja autuaasti keskenään ja osalla ei näytä olevan mitään tekemistä, harkitse karsimista.

  • Tolkienilaisella maailmalla tai velhokoulullakin voi silti taidokkaalla kirjoittamisella tai omilla mausteilla saada aikaan mahtavaa kirjallisuutta. Tyypilliseen maailmaan voi tuoda uutta verta muun muassa mashupina (esimerkiksi Yön talo -sarja sekoitti Twilightin ja Harry Potterit vampyyrien sisäoppilaitoksella), kirjoittamalla tuoreita, moniulotteisia henkilöhahmoja ja juonenkäänteitä (George R.R. Martin ja Robin Hobb ovat tästä loistava esimerkki) ja hakemalla uusia näkökulmia tuttuun maailmaan (esim. Wicked ottaa uuden tulokulman Ihmemaan Oziin ja Claren ja Blackin Rautakoe Harry Pottereihin).

  • Uniikin lumihiutaleen kirjoittaminen on mahdotonta. Edeltävän kirjallisuuden ja todellisuuden jäljittely on hyväksyttävä tietyssä määrin. Täysin originelli maailma omalla kielellään ja meille vieraalla ajattelutavalla ei olisi lukijalle ymmärrettävissä. Paljon aiemmin käytetyn materiaalin jäljittely on kuitenkin tiedostettava ja genreä uudistettava tekemällä uusia yhdistelmiä.

Ei näin: “Fordo katseli maailmanpelastusretkikuntaansa. Mukana oli yksi kääpiö, yksi haltia sekä kuningassukuinen ihminen, joka oli rakastunut haltiaprinsessaan. Ehkä heidän avullaan hän saisi tuhottua varjojen ruhtinaan maagisen kiven, jonka oli määrä hallita kaikkia kansoja.” 

  1. Kliseet

  • Kliseitä ei voi kokonaan välttää, mutta niitä ja etenkin niiden kasautumista on syytä varoa.

  • Kliseiset maailmat: keskiaika (ritareita, lohikäärmeitä, velhoja ja haltioita); urbaani nykymaailma, jossa on salaa velhoja; kaukainen galaksi, jossa suvut taistelevat keskenään.

  • Kliseiset hahmot: ennustettu valittu, maalaispoika-salaa-kuningas, musta ruhtinas ym.

  • Kliseiset juonet: esim. maailman pelastaminen, romanssi yliluonnollisen komistuksen kanssa.

  • Kliseinen kieli: esim. jäänsiniset silmät, ”raven hair”, ”noooooo!”-reaktio, runomuotoiset ennustukset.

  • Kliseiset teemat: esimerkiksi sankarin matka, hyvä versus paha, rakkaus voittaa kaiken.

  • Kliseiset nimet: esimerkiksi nimet, joissa on vieraita kirjaimia tai liika konsonantteja, m-, v- ja s-kirjaimella alkavat pahisten nimet.

Ei näin: “Jessien oli vaikea ymmärtää sitä: kuinka hänen arkisesta ulkonäöstään ja kömpelyydestään huolimatta juuri hän saattoi olla ennustettu pelastaja, joka kukistaisi pimeyden lordi Ekspresson. Kumpa hän vain osaisi päättää, oliko hän enemmän ihastunut komeaan, mutta välttelevään vampyyri Antonioon vai hauskaan ja kuumaveriseen ihmissusi Robiin.”

  1. Faktojen tarkastuksen laiminlyönti

  • Koska kirjoitan fantasiaa, kaikki käy: väärin. Lukijan immersion saaminen on vielä vaikeampaa kuin realistisessa kirjallisuudessa.

  • Matala fantasia: jotta todellisessa maailmassa olevat fantasiaelementit tuntuisivat uskottavilta, tätä maailmaa koskevien faktojen on syytä olla oikein. Ihmeellinen tutussa ja aidossa ympäristössä tuntuu ihmeellisemmältä.

  • Korkea fantasia: jotta luomasi maailma toimisi ja tuntuisi uskottavalta, on syytä tutustua todellisen maailman historiaan ja luonnontieteeseen (esim. miten viljely toimi keskiajalla tai millaista luontoa on aavikko-olosuhteissa).

  • Anakronismeja tai ristiriitaisuuksia maailmassa tulee välttää.

Ei näin: “Velhopoika Eetvartti pälyili ympärilleen Helsingin keskustassa. Pilvenpiirtäjien varjoon oli helppo sulautua. Syyskuiset auringonsäteet paistoivat juhannusruusupensaaseen. Kello löi kaksitoista yöllä.” 

  1. Ohuet henkilöhahmot

  • Sankari: perusjäbä, joka on mahdollisimman persoonaton, jotta mahdollisimman moni lukija samaistuisi häneen.

  • Sankari: täydellinen Mary tai Marc Sue, joka on vain yksiulotteinen toiveiden toteutuma (ei ole opetellut taistelua mutta silti siinä ylivoimainen jne…).

  • Pahis: pahiksen motivaatio tuhota tai vallata maailma jää epäselväksi, pahis on paha vain pahuuden vuoksi.

  • Ystävät ja auttajat: edustavat yksiulotteisesti tiettyä rotua tai kansaa. Mentorina on valkopartainen velho. Porukkaan kuuluvat viisas ystävä (porukan järki) ja comic sidekick (porukan sydän), yleensä nuorten fantasian puolella tyttö ja poika sekä puhuva eläin/fantasiaolento. Heidän ainoa päämääränsä on auttaa sankaria ja keskittyä häneen ja hänen ongelmiinsa.

  • Minäkerronnassa ohuet sivuhahmot voivat johtua päähenkilön rajatusta näkökulmasta, mutta lukijalle voi silti vihjata heissä olevan enemmän puolia.

Ei näin: “Pimeyden lordi Ekspresso nauroi häijysti ja ajatteli, kuinka mukavaa oli olla paha. Pian hänen maailmanvalloitussuunnitelmansa viimein toteutuisi. Lordi Ekspresso silitti kissaansa ja hykerteli itsekseen. Pekka Puhtoisella ja hänen viisalla velho-oppaallaan Ian Gambonilla ei olisi mitään mahdollisuuksia.”

  1. Lajismi

  • Tietyllä fantasiakansalla tai olentolajilla voi olla yhdistäviä piirteitä ulkonäössä ja kulttuurissa, mutta edustaako hahmo ominaisuuksillaan ja kiinnostuksenkohteillaan ainoastaan kansansa stereotypiaa? (Esimerkiksi pitkät, jalot ja vaaleat haltiat, parrakkaat oluesta ja kivistä tykkäävät kääpiöt ym.)

  • Fantasiaolennot ovat geneettisesti hyviä tai pahoja (esim. örkkien ja peikkojen pahuus). Tekee romaanin moraalista todella yksiulotteista ja herättää myös epäilyttäviä rasistisia konnotaatioita.

  • Kulttuurin monoliittisuus: onko maailmassa tai valtiossa vain yksi kulttuuri ja uskonto? Todellisissa valtioissa ihmiset eivät ole kaikki samaa mieltä ja usko samalla tavalla. Vaikka maassa olisi ankara diktatuuri, aina joku ainakin salaa kapinoi.

  • Diversiteetti: eroavatko hahmot toisistaan muuten kuin olemalla eri fantasiaolentoja? Onko maailmassa erilaisia seksuaalisia suuntautumisia, muita kuin valkoisia ihmisiä, saman lajin fyysisesti keskenään erilaisia yksilöitä ym.

Ei näin: “Elmerion oli pitkä ja punatukkainen ja piti jalkapallosta niin kuin kaikki huligaanihaltiat. Hipsterikääpiö Rhagor Ipa sieti ystävänsä möyhäämisen, koska kärsivällinen ironia kuului hänen rotunsa perusominaisuuksiin yhtä tiukasti kuin oluiden maistelu.”

  1. Maailman rakentaminen: liikaa tai liian vähän

  • Liika perusteellisuus: kirjailija hukkuu maailmanrakennustyöhön ja käyttää vuosikausia kansojen, kielien, karttojen parissa.

  • Vaara 1: kirjailija ei koskaan pääse romaanikäsikirjoituksen aloittamisen vaiheeseen asti, kun aina on vielä lisää maailmanluomista tehtävänä.

  • Vaara 2: käsikirjoituksesta tulee mammuttimainen järkäle, joka eksyy rönsyilemään sivupoluille tehdessään niin paljon juonen kannalta epäolennaista kuvailua ja maailmanselitystä.

  • Hutiloiva maailmanrakennus: kirjailija ei itsekään tiedä, kuinka hänen luomansa maailma toimii tai missä mikäkin paikka sijaitsee. Paikkoja ja taikuussysteemiä heitetään hatusta sankarin tarpeen mukaan ja kokonaisuuteen jää loogisia aukkoja. Näitä voi joskus paikata jälkikäteen, mutta jos kirjoittaa sarjaa ja luo maailmaa pidemmälle ensimmäisen kirjan julkaisemisen jälkeen, ei enää pysty palaamaan editoimaan.

Ei näin: Tyyppi 1: piirtänyt fantasiamaailman kartan, luonut sille 7 kieltä, kirjoittanut 300-sivuisen ensyklopedian. Aikoo ehkä joskus aloittaa romaanikäsikirjoituksen, mutta vielä pitää miettiä ensin ainakin eri lajien kenkien kokoja.

Tyyppi 2: kirjoittamassa fantasiaromaaniaan sivulla 300. Ei ole vielä ajatellut, miten magia maailmassa varsinaisesti toimii tai onko siellä steampunk-elementtejä, mutta heittää aina jonkun uuden loitsun mukaan ratkaisemaan asian jos hahmot joutuvat ongelmiin. 

  1. Maailman koherenssi

  • Anakronismit: onko maailmaan tai käyttämääsi kieleen jäänyt esineitä tai asioita, joita tarinasi historiallisessa maailmassa ei vielä tunneta?

  • Taikuus: mitä taikuuden avulla voi tehdä ja mitä ei? Tietävätkö päähenkilösi? Unohtavatko taikuuden käyttäjät välillä kykynsä?

  • Sopivatko käyttämäsi fantasiaelementit ja mytologiat tyylillisesti yhteen? (esim. glitterkeijut ja vampyyrit True Bloodissa; avaruusolennot Indiana Jones ja kristallikallon valtakunnassa). Tämä on toki enemmän makukysymys. Ei ole mitään sellaista, mitä ei voisi silti tehdä.

Ei näin: “Ritari Galahad kannusti ratsuaan ja hevonen laukkasi ferrarin vauhdilla kohti turnajaisvastustajaa. Samalla Galahad mietti, mikä ihme oli ferrari ja montakohan vuosisataa vielä menisi, että sellainen keksittäisiin.”  

  1. Juonen tasapaino: tapahtuuko kaikki vasta lopussa?

  • Järkälemäisessä fantasiakirjassa, jossa paljon sivuja kuluu maailmanrakennukseen ja sankarin matkaan, olennaiset tapahtumat jäävät usein vasta kirjan loppuun. Hyvä esimerkki tästä on Ajan Pyörä, jossa vatvotaan aina monta sataa sivua ja sitten tulee sadan sivun taistelu viimeisessä kirjassa.

  • Yleensä fantasiakirjoissa on lopussa suuri toimintakohtaus, salaisuudet paljastetaan ja myös sivujuonet ratkaistaan (esim. toisiinsa kipinää tunteneet sankarit viimein suutelevat). Voiko paljastuksia ja toimintakohtauksia kuitenkin sirotella jo aiemmin tarinaan? Kasvaako jännite loppua kohti vai tuleeko loppukohtaus vain puskista, kun siihen asti hahmot ovat junnanneet paikallaan?

  • Tapahtuminen ja toiminta voi myös olla henkilöhahmojen kehitystä, sivujuonien edistymistä, uuden tiedon saamista ym. Sen ei tarvitse olla vain seurueen kimppuun hyökkääviä pikkupahiksia ns. harjoitusvastustajina.

Ei näin: “Käsikirjoituksen luonnos: Suuri toimintapläjäys
s.1-50 sankari herää ja syö aamupalaa
s.50-200 kerätään kavereita ja suunnitellaan
s.200-220 mahtava taistelu
s. 220-230 hyvästellään kaikki.”

  1. Mustavalkoisuus

  • Yksiulotteinen moraali: pahat hahmot ovat syntymästään pahoja, pukeutuvat mustaan, nauravat pahisnaurua ja tykkäävät olla pahoja.

  • Mikään, mitä hyvikset tekevät, ei voi olla väärin. Jos he tappavat ja kiduttavat, he ovat vain oikeuden puolella ja säilyttävät puhtoisuutensa.

  • Kirjassa ei pohdita sitä, mitä hyvä ja paha oikeastaan tarkoittavat: mustapukuisen ritarin tekemät asiat vain ovat pahoja ja valkopukuisen ritarin hyviä.

  • Parannuskeinoja: moraalisesti harmaiden alueiden ja hahmojen lisääminen, hyvät hahmot voivat langeta, pahat katua ja yrittää hyvittää tekonsa, hahmot tai kertoja tehdä moraalista pohdintaa.

Ei näin: “Valkeahattuinen mies kohotti sädepistoolinsa ja ampui mustahattuisen miehen. Oli helpottavaa, että viholliset saattoi tunnistaa taistelussa pahoiksi mustista hatuista, jolloin heidän ampumisensa oli pelkästään oikein. Sitä paitsi kaikki tiesivät, että mustahatut aloittivat aina aamunsa syömällä aamiaiseksi vastasyntyneen vauvan. Valkeahattuinen mies huokaisi tyytyväisenä, sillä nyt maailma olisi taas parempi paikka.” 

  1. Käsikirjoitus valmis: Mitä voin vielä mokata?

Jää hiomaan vuosikymmeniksi, äläkä koskaan lähetä käsikirjoitusta minnekään.

– Lähetä heti ensimmäinen versio kustantajalle luettamatta sitä kenellekään tai edes oikolukematta.

– Tarjoa väärille kustantamoille (esim. kustantamoille, jotka eivät julkaise lajityyppisi käsikirjoituksia).

– Kieltäydy muuttamasta sanaakaan.

– Omakustanna ilman kustannustoimitusta tai oikolukua. (Omakustanne sinänsä voi olla yhtä laadukas kuin kustantamossa julkaistu teos; kustannustoimitus ja editointi on molemmissa tärkeää).

– Valitse kammottava kansikuva tai piirrä itse, vaikka et osaa (ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla?).

– Määrittele ikäryhmä ja genre väärin.

– Ujostele ja jätä kokonaan markkinoimatta kirjaasi.

– Brändäys ja maineenhallinta: Kirjoita kännissä someen, miten kaikki lukijasi ovat idiootteja.

Linkki Ropeconissa käyttämääni Preziin.

Finncon 2018: Turussa tavataan!

Olen tänä kesänä osallistumassa sekä Finnconiin, Ropeconiin että Hel-YA:han ja syksyllä ovat vuorossa Turun ja Helsingin kirjamessut. Turun Finncon on jo 14.7.-15.7 ja ohjelma julkistettiin viime viikolla. Olen mukana monessa ja joudun varmasti juoksemaan pää kolmantena jalkana, mutta saa tulla silti nykäisemään hihasta ja juttelemaan!

Viikonlopun aikana mm. luennoin Peter Panista, kirjavinkkaan lapsille ja nuorille, vedän paneelin Harry Potter -faneille ja keskustelen sekä Young Adult -kirjallisuudesta että koulukiusaamisesta fantasiakirjallisuudessa. Saattaapa olla, että Fantastisessa matkaoppaassa ilmaantuu paikalle ilmielävänä joku Väkiveristen nuorista, mutta kuka se mahtaa olla? 😉

img_20180505_1307285795555290892130958.jpg

 

Tässä Finnconin ohjelmani:

La klo 11.00-11.45. Fantastinen matkaopas
(XX, Agora)

Pandimensionaalisen matkatoimiston agentti ja opas Ismo Nuoli haastattelee paneelissa kirjailijoita, jotka larppaavat kirjojensa hahmoja ja mainostavat omia maailmojaan. Shimo Suntila (pj.), Magdalena Hai, Sini Helminen ja Liliana Lento.

 

La klo 14.00-14.45. Koulukiusaaminen fantasiakirjallisuudessa
(XV, Natura)

Narnia, Harry Potter, Tarina vailla loppua… Fantasiakirjallisuus on täynnä tarinoita niistä, jotka ovat joutuneet kiusatuiksi erilaisuutensa takia. Onko edes fantasialla ratkaisuja tämän maailman kiusaamisongelmaan ja mitä aiheesta kirjoitetaan nyt? Sini Helminen (pj.), Hanna van der Steen ja Hanne Martelius.

 

La klo 15.00-15.45. Kirjavinkkausta lapsille ja nuorille
(XI, Natura)

Kirjastolaiset vinkkaavat tämän hetken kuuminta lasten ja nuortenkirjallisuutta! Kohderyhmä ala- ja yläkoululaiset ja muut aiheesta kiinnostuneet. Pia Göös ja Sini Helminen.

 

La klo 16.00-16.45. Mikä ihmeen YA?
(XV, Natura)

Young Adult -kirjallisuus on ollut jo pitkään kovaa valuuttaa ulkomailla ja on nyt vakiinnuttamassa asemaansa myös suomalaisessa spefissä. Mutta missä kulkevat YA:n rajat? Onko YA genre vai ikäluokitus? Keitä ovat YA:n lukijat? Katri Alatalo (pj.), Sini Helminen, J.S. Meresmaa ja Magdalena Hai.

 

Su klo 12.00-12.45. Seksi, kuolema ja Peter Pan
(XV, Natura)

Ikuisen pojan hämärä alkuperä. Peter Panista luennoi Sini Helminen. Luento perustuu graduun Peter Pan Kensingtonin luutarhassa ja on uusinta viime vuoden suositusta Ropeconissa pidetystä luennosta.

 

Su klo 13.00-13.45. 20 vuotta myöhemmin
(XV, Natura)

Miten aikuinen Harry Potter -fani katsoo kirjasarjaa nyt, kun viimeisen virallisen kirjan viimeinen luku on jo menneisyyttä ja seuraava sukupolvi kuluttaa koulunpenkkejä? Millainen kaveri kirjat olivat matkalla aikuisuuteen? Sini Helminen (pj.), Hanna Morre Matilainen, Anna Mattila ja Olli Lönnberg.

 

 

 

 

Veden vallassa -julkkarit ja For YA -vlogi

Väkiveristen kolmannen kirjan Veden vallassa -julkkarit pidettiin vappuviikolla 3.5.2018 jo ensimmäisen kirjani Kaarnan kätkössä -julkkareista tutuissa puitteissa komeassa Kallion kirjastossa, joka on palannut entistä ehompana remontin syövereistä. Julkkarit noudattelivat muutenkin tuttua uomaansa. Tarjolla oli kirjamyyntiä ja kirjastoympäristön vuoksi alkoholitonta Mielikki-skumppaa. Ihana kirjailija Elina Pitkäkangas oli suostunut taas haastattelijaksi. Haastattelussa nostimme esiin koulukiusaamisen teemoja ja annoin muutaman vihjauksen tekeillä olevasta neljännestä Väkiveriset-kirjasta.

julkkarit_sini elina_8108

Sini Helminen ja Elina Pitkäkangas Veden vallassa -julkkareissa. Kuvaaja: Janne Luotola.

Väkiveriset -sarjan Veden kirjan kunniaksi sonnustauduin julkkareihin vedenneito-aiheeseen mekkoon ja merihevoskorvakoruihin. Myös Elina Pitkäkangas oli tilaisuuden kunniaksi valinnut tunnusvärini sinisen.

Julkkareissa julkistettiin myös Veden vallassa -kirjatraileri, jossa jälleen kerran mahtava maskeeraajasiskoni Tuuli Helminen pääsi tekemään taikojaan. Tämän kirjasarjan takia olen päässyt kokeilemaan trailerikuvauksissa sekä aitoa kaarnaselkää että suomuisia jalkoja. Kaarnaselkä oli ehdottomasti näistä kahdesta kivuliaampi, vaikka Kaarnan kätkössä trailerikuvaukset eivät sentään vaatineet makaamista alasti kylpyammeen pohjalla, mitä Veden vallassa edellytti.

Vaikka kirjanjulkkarit olivat jo kolmannet puolentoista vuoden sisään, kirjailijaparan hermot eivät nähtävästi kovetu helpolla, koska nukkuminen juuri ennen kirjan julkistamista ja juuri sen jälkeen on ollut vaikeaa. En tiedä, voiko siihen tottua koskaan, kun oma kirjallinen lapsonen yhtäkkiä putkahtaa maailmaan kaikkien silmien eteen.

Kirjanjulkkareiden lisäksi kirjallisuuselämäni saralla on tapahtunut toinen suuri asia: minä ja Elina Pitkäkangas perustimme For YA -vlogin. Olen hieman peloissani ja hyvin innoissani. Vlogin tarkoitus on esitellä YA-kirjallisuutta ja lisätä siitä keskustelua. Ensimmäinen videomme, jossa puhumme vlogin ideasta ja siitä, mikä on YA:ssa pahinta ja parasta, löytyy jo Youtubesta. En malta odottamaan, että pääsemme seuraavien videoiden kimppuun! Tällä hetkellä ideoita on melkein liikaakin.

 

Ensimmäinen vuosi kirjailijana

 

IMG_20180102_191747.jpgVuosi 2017 on ollut minulle mahtava, mutta hullu vuosi. Olen julkaissut kaksi kirjaa nuortenfantasiasarjaani Väkiveriset, ollut mukana käsikirjoittamassa nyt keväällä Kansallisteatterissa ensi-iltansa saavaa humanistispeksiä sekä sanoittanut muutamia kappaleita sekä kyseiseen speksiin että pariin kesäteatterinäytelmään. Mukaan on mahtunut myös ikimuistoisia kulttuuritapahtumia: Worldcon, Ropecon, Hel-YA! sekä Helsingin kirjamessut.

Keväällä korjailin vielä esikoiseni Kaarnan kätkössä vedoksia, perustin uuden kirjallisuusblogin Siniset Helmet ja löysin tieni Twitteriin. En voi kuin ihmetellä, miksi tein sen vasta nyt: niin paljon muita kirjailijoita ja bloggareita, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia!

En ollut koskaan tehnyt yhtäkään videota, mutta päätin hypätä pää edellä syvään veteen ja kuvata kirjalleni kirjatrailerin. Onneksi mieheni harrastaa kuvausta ja siskoni on mieletön maskeeraaja: kuvaussessio pistettiin pystyyn ja siskoni sai kaarnan, lateksin ja maskin avulla loihdittua minulle kaarnaisen selän. Äärimmäisen kivuliasta, mutta näytti upealta. Trailerin kanssa pääsin myös ensimmäisen kerran kokeilemaan editoimista.

Ensimmäisen kirjani julkaisu ja tärkeimmän unelmani toteutuminen jännitti minua niin, että julkkareiden saapuessa en saanut nukutuksi ja saatoin itseni kunnon kuumeeseen ja räkätautiin. Kallion kirjaston haastattelun pystyin vielä hoitamaan feikkaamalla elossa olevaa ihmistä, mutta välittömästi sen jälkeen romahdin sängynpohjalle. Kuumeisena hoipertelin kirjakauppaan ihmettelemään, että täällä se todella on, minun oma kirjani vierekkäin Harry Pottereiden kanssa.

haastattelu_sini_3333

Kaarnan kätkössä -julkkarit Kallion kirjastossa. Haastattelemassa Elina Pitkäkangas. Kuvaaja: Janne Luotola.

Olen halunnut kirjailijaksi pienestä asti, mutta kun Kaarnan kätkössä oli kaupoissa, tunsin olevani hukassa. Olin ajatellut, että kirjailija vain naputtelee sanoja ja homma on siinä, mutta nyt tajusin, että työ on paljon muutakin: markkinointia ja kirjallisuustapahtumia. Kaikeksi onneksi löysin pelastavan enkelin. Elina Pitkäkangas otti minuun yhteyttä ja päätimme pitää yhteisen On the Road -kiertueen kouluissa ja kirjakaupoissa. Olimmehan molemmat saman kylän, kustantamon ja genren tyttöjä, vaikka emme hassua kyllä olleet tavanneet aiemmin. Olin löytänyt ihanan ja lahjakkaan konkarin johdattamaan minut tien päälle, ja jonkun, jonka kanssa keskustella kirjailijantaipaleen haparoivista ensiaskelista.

Ensimmäisen kirja-arvion ja blogitekstien selaaminen oli kuumeisen jännittävää. Oli vaikea tajuta, että muutamia vuosia vain parin kirjoittajakaverin kanssa jakamani tarinat olivatkin kenen tahansa luettavissa. Vielä huumaavampaa oli Suomen ensimmäisen YA-kirjallisuustapahtuman saapuminen Suvilahteen ja se, että sain itse olla mukana paneelikeskustelussa ja tavata suomalaiset fantasiasuuruudet Emmi Itärannan, Erika Vikin ja Katri Alatalon.

Vielä ihmeellisempää oli fantasiakirjallisuuden merkkitapahtuman Worldconin osuminen juuri esikoiskesälleni. Vedin yhtä paneelia Harry Potter -fanin ominaisuudessa ja osallistuin kotimaisen yliluonnollisen romantiikan ja kotimaisten esikoiskirjailijoiden paneeleihin. Monta kertaa melkein törmäsin käytävillä George R.R. Martiniin, pääsin juttelemaan Robin Hobbille ja sain häneltä nimmarin. Mitä voi vielä toivoa?

worldcon_esikoiskirjailijapaneeli_sini-helminen_4912.JPG

Worldcon ja kotimaisten esikoiskirjailijoiden paneeli. Kuvaaja: Janne Luotola.

Syksylläkään meno ei tasaantunut. Julkaisin Väkiveristen toisen itsenäisen osan Kiven sisässä, tällä kertaa ravintola Villin Wäinön kellarissa, koska kirjan teemaan sopiva Kallion kirjasto oli valitettavasti remontissa. Esikoiskirjailija muuttui kirjailijaksi ennen kuin oli kulunut kuin puoli vuotta. Pidettiin kuvaukset metrotunnelissa ja Minecraftin äärellä ja editoin toisen kirjatrailerini.

sini_5757

Kiven sisässä -julkkarit Villissä Wäinössä. Kuvaaja: Janne Luotola.

Pian saapuivat myös Helsingin kirjamessut, joista ovat erityisesti jääneet mieleen valloittavat Kallion lukiolaiset, jotka Kirjakallion lavalla pureutuivat aidosti Kaarnan kätkössä -kirjan kipeimpiin teemoihin. Lisäksi pyörähdin haastateltavana myös muun muassa Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalla.

kirjamessut_kirjailijahaastattelu_sini kirjakallio_5995

Kirjamessut ja KirjaKallion lava. Kuvaaja: Janne Luotola.

Esiintymisten ohella kesä ja syksy ovat kuluneet vimmaisen korjaamisen ja uudelleenkirjoittamisen merkeissä. Väkiveristen kolmas osa Veden vallassa on vaatinut edellisiä osia enemmän työtä ja mukana ovat nyt myös julkaisevan kirjailijan paineet, jotka jo käytännössä etukäteen kirjoitetun kakkososan kohdalla pääsin välttämään. Veden vallassa julkaistaan jo keväällä ja vaatii vielä viimeisen silauksen, ennen kuin pääsee lukijoiden hyppysiin. En voi sanoa, että vuosi 2018 ei jännittäisi.

Helsingin kirjamessujen ohjelmani 2017

IMG_20171011_173449295.jpg

Kaarnan kätkössä

Väkiveriset-sarja päivittää kotimaisen kansanperinteen olennot tälle vuosituhannelle. Kaarnan kätkössä aloittaa urbaanin reaalifantasiasarjan, jossa kotoperäiset sinipiiat ja vuorelaiset korvaavat tuontivampyyrit. Mytologia tunkeutuu elävänä ja kihelmöivänä nuorten arkeen.

Aika 26.10.2017, 16:00 – 26.10.2017, 16:30
Paikka KirjaKallio
Esiintyjät Sini Helminen

Sini Helminen Akateemisen Kohtaamispaikalla (6d50)

Haastattelu ja signeerausta. Kirjana “Kiven sisässä ”

Aika 26.10.2017, 11:00 – 26.10.2017, 11:30
Paikka 6d50

Vinkkarin vinkit

Helsingin kaupunginkirjaston kirjavinkkaritiimiin kuuluva kirjailija Sini Helminen kertoo kirjavinkkauksen saloja, vihjaa kuumimmat lukuvinkit sekä esittelee reaalifantasiasarjaansa Väkiveriset.

Aika 26.10.2017, 10:30 – 26.10.2017, 11:00
Paikka Magia
Esiintyjät Sini Helminen

Haastattelu Ellibsin osastolla: Sini Helminen & Elina Pitkäkangas, Myllylahti

Kirjailijat Sini Helminen ja Elina Pitkäkangas kertovat uutuuskirjoistaan Kiven sisässä (Helminen, kustantaja Myllylahti) ja Kajo (Pitkäkangas, kustantaja Myllylahti).

Aika 26.10.2017, 12:59 – 26.10.2017, 13:30
Paikka 6k41

Kiven sisässä -julkkarit

IMG_20171006_133039918

Liian jännittävää! Tänään on toisen kirjani Kiven sisässä julkkarit ravintola Villissä Wäinössä ja laukaisuhetkeen enää neljä tuntia. Olen jo kaksi kertaa vaihtanut mieltäni siitä, mitä laittaa päälle ja irrationaalisesti valmistautumisen sijaan ryhtynyt miettimään jo tätä seuraavan kirjan julkkareita … Sekä laulanut Disneyn Mulania Youtube-videoiden mukana. Mikä rohkaisisi paremmin mielialaa?

Koska Kiven sisässä sankari on Minecraftin parissa viihtyvä nörtti Pekko, hankin tilaisuuteen sopivat timanttikorvikset: tietysti pikselisinä. Kirjailija Elina Pitkäkangas suostui ihanasti haastattelemaan minua. Harmi kyllä mokasin ja menin ajoittamaan julkkarit samaan aikaan Turun kirjamessujen kanssa; ensi kerralla sitten viisaammin. En nyt töiden takia muutenkaan pääse Turkuun, mutta Helsingin kirjamessuilla olen kyllä esiintymässä ja siitä päivitystä piakkoin.

Huomenna lisätietoja siitä, miten julkkarit sujuivat!

 

Päivitys 7.10.2017

Huhhuh. Julkkarihumu on nyt takana ja tällä kertaa en onneksi ollut kipeä ja peräti muistankin tilaisuudesta jotakin. Villin Wäinön kellarin kiviseinät sopivat mainiosti taustaksi Väkiveriset-sarjan Kiven kirjan, Kiven sisässä, julkistamiseen. Paikalle tuli mukavasti ystäviä, sukulaisia ja kirjallisuusihmisiä, vaikka Turku verottikin omansa. Skumppa virtasi ja haastattelu sujui kirjailija Elina Pitkäkankaan kanssa jo tuttuna jutusteluna, kun yhteisillä kouluvierailuilla kertyi keväällä kokemusta.

Eilinen glamoröösi kirjailijaelämä on tänä aamuna hieman päässyt latistumaan, kun kirjailija aloitti aamunsa heti aikaisin hammaslääkärissä. Onneksi sentään töissä odotti mukava yllätys: Kiven sisässä -kirjastokappaleet!

IMG_20171007_115702855_HDR

 

 

 

Worldcon, Ropecon, Hel-YA… Apua, joko ne on?

IMG_20170629_150837671

Loppukesästä pelokkaan esikoiskirjailijan pitää uskaltautua ulos komerosta: tiedossa on monta mahtavaa kirjallisuus- ja fantasiatapahtumaa ja mieletön mahdollisuus tavata muita kirjailijoita.

Ensi viikonloppuna olen osallistumassa Messukeskuksessa roolipelitapahtuma Ropeconiin ja pidän siellä yhden luennon perustuen vanhaan Peter Pan -graduuni, yhden luennan yliluonnollisesta romantiikasta ja kaksi lasten satutuntia. Tarkemmin siis:

Pe 28.7. klo 19 Seksi, kuolema ja Peter Pan: Ikuisen pojan hämärä alkuperä (Nytissä lisää)

Pe 28.7. klo 20 Outo tunne: Paranormaalia romantiikkaa

Saatan myös lukea Paranormaalia romantiikkaa -tuokiossa pätkän syyskuussa ilmestyvästä Väkiveristen toisesta osasta Kiven sisässä 😉

Ensi viikolla on tiedossa ihka ensimmäinen Young Adult -kirjallisuustapahtuma Helsingissä, Hel-YA Suvilahdessa. Olen mukana sekä kirjailijavieraana että vinkkarina ja kirjoitan myöhemmin tarkemmasta ohjelmasta!

Sitä seuraavalla viikolla 9.8.-12.8. kansainvälinen Worldcon valtaa Messukeskuksen. En vielä itsekään pysty käsittämään valtavasta ohjelmistosta, mitä kaikkea mahtavaa on tiedossa. Mukana on kirjailijavieraina mm. eräs George R.R. Martin… Pyörin siellä niin paljon kuin ehdin, mutta torstaina minua kutsuu Tampere, kun minä ja Elina Pitkäkangas osallistumme 10.8. Tampereen Akateemisen kirjakaupan Kirjojen yöhön.

Worldconissa minua saa ehdottomasti tulla nykäisemään hihasta, mutta virallisesti minut löytää seuraavista paneeleista:

Growing up with Harry Potter

Wednesday 15:00 – 16:00, Pasila library (Messukeskus)

The first novel in the Harry Potter -series was published in 1997. This means a whole generation of (now-adults) has grown up with him. Our panelists tell about how young they were when they first discovered the world of Harry Potter and what impact it has had on them.

Suomiesikoiset

Friday 17:00 – 18:00, 204 (Messukeskus)

Kotimaisia tuoreita kirjailijoita esittelyssä. Mukana Sini Helminen, Hanna Morre, Erika Vik sekä Laura Luotola.

Paranormaali suomifantsu

Saturday 16:00 – 17:00, 215 (Messukeskus)

Finnconin 2016 paranormaalin romantiikan suomifantasiakeskustelun uudelleen tuleminen! Millaista paranormaalia romantiikkaa Suomessa kirjoitetaan? Mukana Matti Järvinen, Sini Helminen, Elina Pitkäkangas, Elina Rouhiainen ja Anna Hallava.

Toivottavasti nähdään!