Vuosi 2023 on ollut raskas sekä maailmantilanteen että kirjallisuuden näkökulmasta: sodat ovat jyllänneet ja kirjallisuuden elinehtoja on lainsäädännöllisesti pelkästään heikennetty. Toisaalta kirjailijavuoteeni on kuitenkin mahtunut sekä ihania kohtaamisia lukijoiden kanssa että rakkaiden kollegojen arvokasta tukea. Ulkoisilla mittareillakin on mennyt ihan mukavasti: Lujaverinen-trilogiani päätösosa Kalma näki päivänvalon, pääsin Kummaconin kunniavieraaksi ja vieläpä sain kuvani Kirjailija-lehden kanteen. Kirjamessusuma piti minut syksyllä päivätyöni ohella niin kiireisenä, etten ehtinyt edes päivittää kirjailijablogiani.

Vuoden 2023 suurin asia oli minulle tietenkin Kalman julkaisu. Kansikuva oli jälleen Turun kirjamessuillakin kansikuvakisassa parhaaksi huomatun graafikko Karin Niemen taitavaa käsialaa. (Tunnelmia kirjan julkaisusta tallensin For YA-kanavan videolle.) Olo on haikea ja epätodellinen, kun vuosien työ on nyt päättynyt ja joudun lopullisesti hyvästelemään Seelan, Hallan ja Lujaverinen -trilogian maailman. Jännitin, miten lukijat tulisivat ottamaan tarinan lopun vastaan, mutta onneksi vastaanotto on ollut positiivista. Kaikkein parasta oli lukijakohtaaminen Pasilan asemalla, jolloin sain nimmaroida kirjaa jo ennen kuin ehdin edes messuille asti.

Juhlistin Kalman julkistusta sopivasti siellä, mistä kaikki oli lähtenyt: Kallion kirjaston kupolisalissa, jossa vietin aikoinaan myös esikoiskirjani Kaarnan kätkössä -julkkareita. Ympyrä oli nyt sulkeutunut samalla kun molemmat kotimaisesta mytologiasta inspiroituneet nuortensarjani julkistettiin Kallion kirjastossa. Muusikko Elsi Vertanen esitti julkkareissa kappaleen Lautturi, jolla kirjan lukeneet tietävät olevan oma roolinsa osittain Tuonelaan sijoittuvassa Kalmassa. Kirjailija Elina Rouhiainen haastatteli minua uuden kirjan tiimoilta. (Haastattelu löytyy videoituna For YA-kanavalta.)

Vuoden 2022 puolella Lujaverinen -trilogian toinen osa Sysi sai Topelius-ehdokkuuden. Voittaja julistettiin keväällä 2023, ja vaikka voitto ei Sydelle mennytkään, pääsin ilokseni onnittelemaan Topeliuksesta hyvää ystävääni Elina Pitkäkangasta. Sang pokasi Topeliuksen lisäksi syksyllä myös Kuvastaja-palkinnon.

Olin erittäin otettu, kun oululainen kirjallisuus- ja popkulttuuritapahtuma Kummacon valitsi minut kunniavieraaksi. Pääsin samalla vierailemaan ensimmäistä kertaa Oulussa. Rehellisesti sanottuna minua hieman ujostutti, mutta tapahtuma oli lämminhenkinen ja pidin erityisesti siitä, miten vahvasti sateenkaariteemat oli huomioitu.

Kesällä 2023 pystyin onnekseni pitämään kirjoitusvapaata päivätöistäni kirjastosta, kun Kirjailijaliitto oli myöntänyt minulle apurahan seuraavaa kirjoitusprojektiani varten. Alkuun pääseminen oli taas tavattoman vaikeaa, koska minun piti hypätä kokonaan uuteen tarinamaailmaan, ja jouduin luomaan sitä samalla kuin kirjoitin. Kaikeksi onneksi sain kuitenkin kesän loppuun mennessä kokonaiseksi aivan uuden käsikirjoituksen raakaversion ja lisäksi korjailin edellisen kesän murheenikryyniprojektiani.

Kirjoittamisen lisäksi kesä kului fantasiakansan kokoontumisissa Finnconissa ja Ropeconissa, joissa molemmissa olin sekä esiintyjänä että nauttimassa kanssanörttien mahtavasta seurasta. Finnconissa pidin kirjailijakollega Elina Rouhiaisen kanssa YA-salonkia ja lisäksi keskustelimme paneelissa kirjailija J.S. Meresmaan ja tänä vuonna Finlandia juniorin ansaitusti napanneen Madgalena Hain kanssa sateenkaarifantasiasta.

Roolipelitapahtuma Ropeconissa pidin jo perinteeksi muodostuneen kirjoitusesitelmäni, tällä kertaa aiheena fantasiahahmot. Lisäksi luin kirjaston puolesta aikuisten satutuokiossa astetta tuhmempia scifisatuja.

Syksyllä palasin takaisin kirjaston kirjavinkkarihommiin. Kiireinen syksy siitä tulikin, kun töiden ohessa ravasin Turun, Helsingin ja Tampereen kirjamessuilla.

Turun kirjamessuilla vinkkasin kouluikäisille kirjoja Lasten- ja nuortenkirjalijoiden osastolla sekä keskustelin kirjailijapaneelissa Magdalena Hain kanssa kuolemasta, rakkaudesta ja aaveista uusissa kirjoissamme Sarvijumala ja Kalma.

Lisäksi osallistuin Turun messuilla ohjelmapäällikkö Vilja-Tuulia Huotarisen järjestämään Kirjailijat rasismia vastaan -tempaukseen, jossa otettiin kantaa kesällä kiivaasti velloneeseen keskusteluun hallituksen jäsenten rasistisista puheista.

Helsingin kirjamessuilla esiinnyin nyt kuudetta kertaa Kallion lavalla ja pääsin taas mahtavien Kallion lukiolaisten haastattelemaksi. Uskollinen pinkki pääkalloni oli myös esiintymässä viimeistä kertaa messuilla, kun keskustelimme Kalmasta ja Lujaverinen-trilogian päättymisestä.

Messuhumussa jouduin puolipakolla uskaltautumaan ensimmäistä kertaa juttelemaan vähän enemmän Kirjagramin jengille, kun puhelimestani loppui akku, ja sain ystävällisen tarjouksen ladata puhelinta Kirjagramin kokoontumispaikassa. Tähän asti olen ollut arka osallistumaan, koska ujostelen vieraita ja olen pelännyt kaksoisroolini kirjailijana ja kirjasomettajana häiritsevän. Vastaanotto oli kuitenkin niin lämmin, että vastaisuudessa pitää yrittää rohkaistua enemmän.

Tampereen kirjafestareilla ehdin käydä vain lyhyesti jakamassa muun raadin kanssa Onnimannin, lasten- ja nuortenkirjallisuuden edistämispalkinnon. Toimin palkintoraadin puheenjohtajana ja vuonna 2023 valitsimme palkittavaksi kirjasomessa vaikuttavan toimittaja Ulla Lehtisen, joka on tunnettu kirjatok- ja kirjagram-tileistään nimellä Tarinnannuppuja.

Vuonna 2023 sain kiittää Kirjailijaliittoa monesta. Kirjoitin kesällä liiton apurahan turvin ja lisäksi esiinnyin Kirjailijaliiton järjestämässä kokemuslukijoita koskevassa paneelissa Helsingin kirjamessuilla yhdessä Emmi Itärannan kanssa. Meitä haastattelemassa oli kirjailija Laura Honkasalo, joka myös teki minusta haastattelun Kirjailija-lehteen. Sain myös kunnian edustaa viimeisen Kirjailija-lehden paperisen lehden kansikuvassa. Upean kuvan otti runoilija Tomi Kontio.

Messuesiintymisten lisäksi muun muassa haastattelin keskustakirjasto Oodissa ystäviäni Elina Pitkäkangasta ja Elina Rouhiaista sekä vierailin Jokelan kirjaston fantasiatapahtumassa. Kaikkiaan vuosi oli todella mahtava, mutta jätti minut kaipaamaan tilaa hengittää. Onneksi jouluna on vihdoin ollut aikaa rentoutuakin.

Uusi vuosi on toistaiseksi salaperäisen usvan peitossa. Kahden nuorille suunnatun urbaanin fantasiasarjan jälkeen puuhailen uusien ja erilaisten käsikirjoitusprojektien parissa, mikä on sekä innostavaa että pelottavaa. Aika näyttää, milloin pääsen kertomaan niistä tarkemmin. Toivon kovasti, että vuosi 2024 toisi tullessaan aikaa ja inspiraatiota kirjoittamiselle sekä kohtaamisia uusien ja vanhojen kirjaystävien kanssa. Ehkä ensi kesän coneissa tai syksyn messuilla nähdään?

Loppukesä on täällä ja minun on aika heittää kirjoittajan pääkallomekko henkariin ja pukea taas ylle kirjastonhoitajan työliivit. Vielä Toukokuun Kummaconin jälkeen fantasiatapahtumia on riittänyt: esiinnyin myös Tampereen Finnconissa sekä Helsingin Messukeskuksessa järjestetyssä Ropeconissa. Kesän pääasiallinen työni on kuitenkin ollut upouusi käsikirjoitus, jonka kanssa olen kamppaillut. En sano siitä vielä muuta, kuin että se on osittain paluuta juurille ja osittain uusien siipien kokeilemista.

Kirjoittaminen on tuntunut raskaalta, mutta onneksi muiden nuortenkirjailijoiden tuki sekä somessa että kasvotusten on auttanut minua vaikeiden kompastuskivien yli. Ja nyt, aivan kirjoitusvapaan loppumetreillä, ensimmäinen raakaversio uudesta käsikirjoituksesta on vihdoin valmis!

Sateenkaarifantasian paneelissa Finnconissa kirjailijat Magdalena Hai, J.S. Meresmaa ja Sini Helminen. Kuvaaja: Anniina Mikama.

Finnconissa vedin lauantaina paneelin Kirjasomen aika, jossa oli mukana muun muassa Marko Suomi Takakansi-podcastista, Tarinannuppuja -kirjatokista tunnettu Ulla Lehtinen, Mielenmaisemia kirjagram-tilin Jenni Poutiainen sekä Lohikäärmeradio -podcastin Inna Muikku. Keskustelu eri kirjasomeista oli kiinnostavaa, mutta aika valitettavasti loppui pahasti kesken. Sama kävi myös sunnuntaisessa Sateenkaarifantasiaa -paneelissa konkarikirjailijoiden J.S. Meresmaan ja Magdalena Hain kanssa. Tärkeää sanottavaa representaatiosta olisi ollut paljon enemmän kuin mitä 45 minuuttiin mahtuu.

Kirjailijat Elina Rouhiainen ja Sini Helminen Finncon-huumassa.

Finnconissa pidimme myös Elina Rouhiaisen kanssa sunnuntaina YA-salongin, jossa sai vapaasti hengailla juttelemassa YA-kirjoista ja tehdä YA-kirjallisuuteen liittyvän visan. Tilassa oli myös murjotusnurkka, jonne sai mennä, jos ei halunnut jutella kenellekään. Ehkä kokeilemme samaa konseptia uudelleen jossain muussa conissa päivitettynä versiona.

Kirjailija Sini Helminen ja uudet Kalman kansikuvaan sopivat korvikset.

Ropeconissa olin kirjaston puolesta pitämässä taas aikuisten satutunnin, jossa luin tuhmia scifisatuja aikuisille ja koko sali olikin tullut täyteen kuulijoita lattiaa myöten, vaikka aika oli perjantai-ilta klo 23. Muilta julkaistujen scifinovellien lisäksi luin tilaisuudessa myös ensi kerran oman viime Finnconin jatkojen vitsailuista syntyneen novellini Yksisarvishoito, joka ei toistaiseksi ole muulla tavalla nähnyt päivänvaloa.

Pidin Ropeconissa myös kirjoittamisesitelmän hahmojen kirjoittamisesta, mihin oli tullut Instagramissa toive. Tässäkin esitelmässä valitettavasti aliarvioin pahasti, kuinka paljon aikaa hangoittelevista hahmoista puhumiseen voi käyttää, koska en päässyt koko suunnittelemaani kokonaisuutta loppuun. Yritän tehdä aiheesta myöhemmin kirjoitusvideoita, joissa käyn läpi Ropeconissa käsittelemiäni asioita.

Kirjasomeni on valitettavasti kesän aikana ollut melko hiljainen, koska voimavarani ovat kuluneet uuden käsikirjoituksen miettimiseen, hengähdystaukoon sekä viimekesäisen projektini editoimiseen. Nyt minun on tarkoitus ryhdistäytyä sekä For YA -kanavalla että muussa kirjasomessa, vaikkakin syksyllä saapuvat myös Turun, Helsingin ja Tampereen kirjamessut. Entä koska sitten tällä hetkellä pöydälläni pyörivistä projekteista kuullaan enemmän? Se on vielä arvoitus, sillä molemmat vaativat vielä ihmettelyä. Voi olla, että nyt Lujaverinen -trilogian päättymisen jälkeen tarvitsen hieman aikaa tutkia uusia kirjoitussuuntia.

Kesä on täällä ja samoin kirjoitusvapaa. Työ uusien kirjoitusprojektien kanssa on tuntunut tahmealta ja vaikealta, mutta toivotaan, että tämä alkaa tästä sujua paremmin. Heti kirjoitusvapaan alkuun on mahtunut myös monenlaista muuta tapahtumaa. Vierailin Munkkiniemen kirjaston lukupiirin vieraana ja juttelimme siellä Hurmeesta ja lisäksi pääsin Kummaconin kunniavieraaksi Ouluun.

Tämä oli ensimmäinen vierailuni sekä Kummaconissa että Oulussa ja tapahtuma oli erittäin lämminhenkinen kokoontumispaikka anime- ja fantasiaväelle. Näkyi paljon hienoa cosseja ja muutamalla oululaisille pääsin juttelemaan Lujaverinen -trilogiasta, vaikka kovin monia en vielä sieltä suunnilta tunne.

Omassa ohjelmassani Kummaconissa oli luento Fantasian kirjoittamisesta, jossa osittain kävin läpi uudistettuna versiona samoja asioita, joista luennoin jo vuosia aiemmin Ropeconissa otsikolla Fantasian kirjoittamisesta: Mikä kaikki voi mennä pieleen? Sen lisäksi osallistuin paneeliin sateenkaarikirjallisuudesta ja mukana oli sekä kirjailijan, tutkimukse että lukijoiden näkökulmaa.

Conikesä on nyt avattu, mutta vielä ovat tulossa Tampereen Finncon ja Helsingin Ropecon. Molemmissa olen pitämässä ohjelmaa ja saatte kuulla niistä myöhemmin tarkemmat tiedot ja kellonajat. Pitäkää sormia ristissä, että saisin seuraavan käsiksen kulkemaan!

Kevät on kunnolla täällä ja kääntymässä kohti kesää, joten aika on myös päivittää tilannetta täällä blogin puolella. Aavemaisen Lujaverinen -trilogiani päätösosa Kalma pääsi tosiaan yllättämään kirjailijan ja ilmestyi jo kuukausi ennen arvioitua maaliskuun loppuun merkittyä julkaisupäivää. Tallensin päätösosan julkaisun tunnelmia tuoreeltaan For YA- kanavalle videoon. (Kirjan voi ostaa hyvinvarusteltujen kirjakauppojen lisäksi esimerkiksi täältä).

Kirjanjulkkareita vietettiin Kallion kirjastossa 11.4. klo 18 ja jos ne menivät ohitse, For YA -kanavalta löytyy Kalman kirjanjulkkarihaastiksen video. Tuntui nostalgiselta palata taas Kallioon kirjastoon, jossa vietettiin myös esikoiseni Kaarnan kätkössä -kirjanjulkkareita. Haastattelemassa oli kirjailija Elina Rouhiainen, joka on myös yksi niistä kolmesta Elinasta, joille Lujaverinen -trilogian kirjakolmikko on omistettu (seuraavassa kuvassa kaikki kolme Elinaa: Elina Pitkäkangas. Elina Suikanen ja Elina Rouhiainen).

Julkkareiden tunnelma oli oikein iloinen kalmanhajuisesta aiheesta huolimatta. Oli ihanaa nähdä kirjailijaystäviä ja muita paikalle ehtineitä tuttavia. Jatkoimme kupolisalin virallisesta osuudesta Kallion kirjaston yksityisempään Dekkarikirjastoon ja sieltä sitten Sivukirjastoon. Kirjailija Sinikka Koyama teki Kalman kunniaksi upean kortin, jossa on hänen taiteellinen näkemyksensä trilogian päähenkilöparin Seelan ja Hallan ulkonäöstä. Täytyy sanoa, että olen pitkään haaveillut, että pääsisin näkemään heistä tehtyjä kuvia!

Lujaverinen -trilogia on nyt kokonaan paketissa ja olo haikea. Olen iloinen ja ylpeä etenkin Karin Niemen upeista kansikuvista, jotka kuvastavat hienosti trilogian romanttis-humoristisia pastelleja ja synkän mustia sävyjä yhdistävää tunnelmaa. Olen ollut otettu siitä, että sarjalle on siunaantunut kaksi palkintoehdokkuutta (Hurmeelle Kuvastajasta ja Sydelle Topeliuksesta). Kaikkein parasta on silti ollut saada lukijoiden kommentteja siitä, miten kirjat ovat olleet heille tärkeitä. Elämäni ehkä hienoin hetki oli, kun yksi lukija nimesi kissansa Darth Maun mukaan! Lujaverinen -trilogian hahmoja tulee varmasti kova ikävä.

Mitäs sitten seuraavaksi? Kaikeksi onneksi olen saanut taas Kirjailijaliiton apurahan ja pääsen kesällä aloittamaan kirjoitusvapaalla jotakin aivan uutta. Nyt väsyttää armottomasti, niin kuin aina julkaisun jälkeen, mutta enköhän kohtaa saa kerättyä luovia voimia. Toukokuussa olen vieraana Oulun Kummaconissa ja kesällä minuun törmää varmasti myös Ropeconissa ja Finnconissa.

Vuosi 2022 seurasi kahta edellistä uuden vuosikymmenen vuotta sillä murheellisella tavalla, että jälleen maailmantilaa koettelivat uudet onnettomuudet: kulkutautien lisäksi sodan kuminan pahaenteinen kaiku kuului Suomessakin asti. Mutta vaikka vuodella oli sysimusta sävy, kirjailijanurani kannalta vuosi oli suurempi menestys kuin mitä osasin millään odottaa. Viime vuonna ilmestynyt Lujaverinen -trilogian avaus Hurme sai seurakseen jatko-osan Sysi ja kaiken kukkuraksi molemmille kirjoille pamahti iloiseksi yllätyksekseni palkintoehdokkuudet. Lisäksi julkaisin ensi kertaa kaksi aikuisten novellia kokoelmissa Kilkinkuoret ja Rataskärmes. Kirjamessuja ja tapahtumia riitti syksyn varrelle koko joukko, ja vierailin myös syksyn alussa Maikkarin uutisissa puhumassa lukemisen merkityksestä.

Keväällä vietettiin Oodissa Syden kirjanjulkkareita (video Inari Mykkäsen tekemästä julkkarihaastattelusta löytyy tästä). Kirja jatkaa sateenkaariteemoilla ja mustalla huumorilla höystettyä, nuorille ja nuorille aikuisille sopivaa urbaania aavefantasiatrilogiaa. (Kuvassa minä ja Inari Mykkänen Syden julkkareissa keskustakirjasto Oodissa.)

Nyt joulukuussa Sysi sai suureksi riemukseni Topelius-ehdokkuuden vuoden parhaasta nuortenkirjasta (ehdokkaiden joukossa myös hyvän ystäväni ja tubesiskon Elina Pitkäkankaan uusi upea Sang; video ehdokkaiden esittelyistä löytyy tästä).

Syden ehdokkuuden perusteluissa sanotaan näin: “Halla ei ole normaali kuolevainen, vaikka hän tekeekin parhaansa esittäessään sellaista taiteentutkimuksen opinnoissaan. Hillityn elämän esteeksi hänen tielleen alkaa tulla ruumiita vastaan. Yksi heistä ei suostu lähtemään tuonelaan. Helmisen synkän fantasiamaailman henkilöhahmot ovat eläviä ja ajoittain koomisiakin. Vampyyritarina imee lukijan mukaansa ja loskainen Helsinki on raatorealistinen miljöö romaanille. Helmisen kerronta on täsmällistä ja moniulotteiset henkilöhahmot samastuttavia. Erityisen vaikutuksen romaanissa tekee pohdinta siitä, miten pitkälle ihminen voi oikeuttaa toimintansa hyvillä päämäärillään.”

(Kuvassa Topelius-ehdokkaat Sini Helminen ja Elina Pitkäkangas pitämässä hillitysti hauskaa).

Kesällä pääsin Taiken apurahan siunauksella apurahavapaalle päivätyöstäni kirjastosta ja korjailemaan Lujaverinen -trilogian päätösosaa. Samalla aloitin myös jotakin kokonaan uutta ja teksityyliltään erilaista, mikä oli innostavaa, mutta samalla myös vaikeinta, mitä olen tähän asti koskaan yrittänyt. Monta kertaa epäilin, että koko projekti kaatuisi, mutta lopulta sain kesän aikana raavittua uuden raakaversion kasaan.

Kesällä alkoikin sitten myös jo vilkas kirjallisuustapahtumien suma. Aluksi vihdoin ja viimein päästiin taas järjestämään Ropeconin lisäksi myös Finncon livenä. Siellä oli ihanaa esiintymisten lomassa kohdata pitkästä aikaa muita fantastisia fantasiaihmisiä. Tapahtuman ohessa julkistettiin myös Matti Järvisen toimittama Kilkinkuoret -äyriäiskauhunovellikokoelma, johon minun oli pakko osallistua novellilla Hehku jo pelkästään senkin takia, ettei näin omituinen tilaisuus varmasti toistuisi. Kirjoitin nyt ensimmäistä kertaa aikuisille ja puhdasta kauhua, ja oli yllättävän virkistävää koetella rajojaan.

Heti perään pääsin revittelemään toisellakin genrealuevaltauksella: syksyn alussa Tampereelle saapui Steampunk festivaali, jonne puolestaan Matti Järvinen kokosi uuden steampunknovellikokoelman Rataskärmes, johon kirjoitin niminovellin Rataskärmes. Samalla pääsin myös ensi kertaa vierailemaan Steampunk Tampere -tapahtumassa.

Kirjamessusyksy oli edellisiä vilkkaampi. Esiinnyin Turun kirjamessuilla viimevuotiseen tapaan yhdessä J.S. Meresmaan kanssa. Hurme oli myynyt loppuun, mikä tietysti kirjailijalle on aina onni, mutta lisäkappaleita ei valitettavasti sitten ehtinyt syksyn messuille. Helsingin kirjamessuilla pääsin onnekseni taas messujen parhaalle eli KirjaKallion lavalle ja Kallion lukiolaisten tulkitseva esitys Syden tekstikatkelmasta kirjaimellisesti sai minut kyyneliin. (Kuvassa Kritiikin merkitys marginaalikirjallisuudelle -paneeli Reetta Vuokko-Syrjäsen, Magdalena Hain ja Mari Lemisen kanssa Helsingin kirjamessuilta, jonka voi katsoa tästä videosta).

Helsingin kirjamessuilla jaettiin myös Tolkien-seuran myöntämä Kuvastaja -palkinto vuoden parhaasta fantasiakirjasta. Hurme oli päässyt mukaan kunniakkaaseen ehdokasjoukkoon, vaikkakin palkinto meni tällä kertaa Magdalena Hain Royaumen aikakirjojen kakkososalle Isetin solmu. Ehdokkaat valittiin vuonna 2021 julkaistuista aikuisille ja nuorille suunnatuista fantasiakirjoista.

Messuilla oli ihanaa tavata muita rakkaita kirjailijakollegoita ja kirjallisuuden rakastajia, mutta syksy oli myös todella kiireinen ja oli raskasta yrittää korjata samalla Lujaverinen -trilogian päätösosaa Kalma.

(Kuvassa Charlieen enkelit ei kun kirjailijat Elina Pitkäkangas, Elina Rouhiainen ja Sini Helminen Elina Rouhiaisen Tuntematon taivas -romaanin julkkareissa Helsingi kirjamessujen aattona).

Jouduinkin häpeäksekseni lipsumaan Kalman kalmanlinjasta, mutta lopulta se kuitenkin pääsi valmiissa muodossa kustantajan helmoihin. Uuden upean kansikuvan taikoi taas mahtava Karin Niemi, ja olen erittäin tyytyväinen siihen, millainen kokonaisuus trilogian kansista muodostui. Kalma julkaistaan keväällä 2023.

Vuoden viimeisillä kirjamessuilla Tampereella minulla ei ollut kirjailijana esiintymisiä, mutta vierailin kuitenkin jakamassa Onnimanni-palkinnon Lukukeskuksen ja SKR:n Lukulahja lapselle -hankkeelle. Kuvassa palkinnon vastaanottaa Lukufiiliksen toimitussihteeri Sofia Blomberg.

Vuonna 2021 lukemisenedistämispalkinto Onnimannin sai kirjailija Erija Vikin luotsaama LANU!-virtuaalifestarit, joita itsekin olin mukana järjestämässä, ja olin vanhan voittajayhdistyksen edustajana valitsemassa seuraavaa voittajaa. LANU! -virtuaalifestarit voitti myös tänä vuonna Helsingin kirjamessuilla kirja-alan edistämispalkinnon, jota olin riemukkaasti mukana vastaanottamassa.

Vuosi 2022 saa nyt jäädä taakse ja uusi kevät koittaa. Toivon, että se olisi maailmallemme aiempia valoisampi. Sen verran voin raottaa ensi vuoteni salaperäisyyden verhoa, että maaliskuussa Lujaverinen -trilogia saa tosiaan päätöksensä, ja Kalma pääsee lukijoiden käsiin. Uskomattoman hyvä onneni on jatkunut siinä, että sain taas Kirjailijaliitolta apurahaa, ja siispä ensi kesänä pääsen suuntaamaan trilogian päätyttyä kokonaan uusiin kirjoitusprojekteihin. Kahden suunnilleen samaa genreä ja samaa ikäryhmää edustaneen sarjan jälkeen on pelottavaa lähteä kokeilemaan jotain muuta, mutta toivottakaa sulkakynälleni rohkeutta!

Tämä syksy onkin ollut sellaista hullunmyllyä, että monta iloista uutista on jäänyt kokonaan päivittämättä tänne kirjailijablogiin. Lupasin viime postauksessa kirjoittaa vielä erikseen Turun kirjamessuohjelmastani ennen messuja, mutta Turun messut on jo messuiltu ja ihanat kohtaamiset ja esiintymissekoilut siellä ohitse. Sen sijaan jo ensi viikolla koittavat Helsingin kirjamessut, joilla olen esiintymässä parhaalla eli KirjaKallion lavalla perjantaina 28.10 klo 16. Lauantaina minut voi nähdä myös Kultin lavalla keskustelemassa marginaalisemman kirjallisuuden ja genrejen kritiikeistä klo 12.

Helsingin kirjamessuilla tapahtuu muutakin jännittävää: jaetaan Tolkien seuran parhaalle fantasiakirjalle myöntämä Kuvastaja-palkinto, jonka ehdokkaana on myös oma Hurmeeni! Muut pyörryttävän kovat kisaajat palkinnosta ovat Johanna Sinisalon Ukkoshuilu, Madgalena Hain Isetin solmu, Anniina Mikaman Myrrys ja Joanna Heinosen Veren väki. Todella suuri kunnia päästä seisomaan tässä joukossa. Tein ehdokkaista For YA-kanavalle myös pikkuisen videon.

Ja niin kuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi, Myllylahti on nyt julkaissut kevään kataloginsa ja mukana on myös Lujaverinen -trilogian päätösosa Kalma, joka siis ilmestyy keväällä 2023. Upeasti hehkuvan kansikuvan on jälleen taiteillut Karin Niemi, enkä voisi olla tyytyväisempi siihen, miten hän on herättänyt henkiin juuri oikean Lujaverinen -trilogialle sopivan tunnelman. Kalma ratkaisee kaikkien tuttujen hahmojen kohtalot ja tuo sarjan hyiset teemat päätökseensä. Käsikirjoitus on minulla työn alla ja juuri saamassa viimeisiä silauksiaan, ennen kuin se lähtee taittoa kohti ja keväällä painosta kirjakauppojen ja kirjastojen hyllyille.

Toivottavasti moni on tulossa Helsingin kirjamessuille ja siellä nähdään!

Syksy on koittanut. Kuten työpaikallani kirjastossa sanottiin, yhtä varmasti kuin viilenevät ilmat saavat Nuuskamuikkusen lähtemään etelään, syksy tietää paluutani takaisin kirjoitusvapaalta päivätyöhöni kirjahyllyjen välikköön. Miten sitten kirjoitusvapaa on sujunut? Ensin todettakoon, että kaikki Lujaverinen -trilogian viimeistä osaa odottavat voivat huokaista helpotuksesta. Kolmososa on ilmestymässä sovitusti keväällä 2023 ja olen kesän aikana luettanut sen kokemuslukijalla ja tehnyt korjauksia. Trilogian päätösosan kansikuvasta vastaa jälleen mahtava Karin Niemi, jonka luonnoksia olen jo päässyt näkemään, enkä malta odottaa, että pääsen näyttämään värisyttävän hienon lopputuloksen teillekin.

Mutta mitä tulee seuraavaan käsikirjoitukseeni, jonka raakaversio minun myös piti kesän aikana Taiken apurahan turvin kirjoittaa, luomisprosessi on ollut vaikeampi kuin koskaan ennen. Minun on pitänyt kokeilla jotakin aivan uutta ja erilaista, ja se on ollut samaan aikaan jännittävää, antoisaa ja turhauttavaa. Mitkään vanhat rutiinit ja reitit eivät yhtäkkiä enää käyneetkään ja minun täytyi poistua tutulta mukavuusalueeltani. Sain kuitenkin käsikirjoituksen raakaversion tehtyä, joskin tavallista lyhyemmän tekstimäärän ja uuden lajin kanssa eksyilemisen vuoksi on vaikea tuntea varmuutta ja tyydytystä valmiista työstä. En osaa sanoa, miten tämän kanssa etenen ja kuinka pitkään menee, että se on lukijoiden saatavilla. Todennäköisesti vaaditaan tavallista pidempi kypsyttelyaika.

Lujaverinen-trilogian päätösosan lisäksi voin kuitenkin jotakin uutta luvata kirjoittaneeni, ja vieläpä sellaista, mikä saapui juuri lukijoiden saapuville. Nimittäin alkukesäistä aikuisten kauhunovellidebyyttiäni Kilkinkuorissa seuraa nyt toinen ensimmäinen kokeilu: steampunknovellini Rataskärmes julkaistiin niminovellina Matti Järvisen toimittamassa Nysalorin uudessa steampunk-kokoelmassa. Tällä kertaa luvassa on edellistä novelliani leppoisampaa menoa, vaikka aikuisten puolelle tämäkin menee. Kokoelmaa juhlistetaan pian jo tällä viikolla Steampunk Tampere -tapahtumassa, jossa myös esiinnyn steampunkin kirjoittamista käsittelevässä paneelikeskustelussa klo 14. Kirjaa saa ostaa tapahtumasta ja mieluusti tulla juttelemaan, jos siellä törmäillään.

Syksyllä messumeno vain kiihtyy, kun esiinnyn seuraavaksi Turun kirjamessuilla, mutta niiden aikataulusta kirjoitan tarkemmin seuraavassa blogipostauksella. Turussa tai Tampereella tavataan! Täyttä höyryä eteenpäin…

Kesä on vilissyt niin kiireessä, että en ole ehtinyt blogiin päivittelemään. Conit ovat kaikeksi riemuksi taas mahdollisia, ja Finnconissa pääsin jo tapaamaan pitkästä aikaa muita fantasiakirjailijoita. Pidin Finnconissa myös paneelikeskustelun YA-kirjoista ja toivosta sekä vedin Magdalena Hai -lukupiiriä ja järjestin kirjavinkkauksia. Finnconissa myös julkaistiin Nysalorin uusi äyriäiskauhuantologia Kilkinkuoret, jossa debytoin ensi kertaa novellillani Hehku sekä äyriäiskauhun että ylipäätään aikuisten kaunokirjallisuuden saralla. Kyseessä on sen verran pelottavaa ja ällöttävää menoa, että novellikokoelma ei välttämättä sovellu kaltaisilleni heikkohermoisille.

Tällä viikolla on vuorossa Ropecon, jossa olen pitämässä kirjoittamisluennon sekä aikuisten vampyyrisatutunnin. Saa tulla tervehtimään, jos pyörit myös conissa!

Pe 29.7. klo 18 Miten fantasiadialogia ei pitäisi kirjoittaa?

Sali 207

La 30.7. klo 17 Vamppeja ja verenimijöitä

Sali 206

Viime vuonna uuden Lujaverinen -trilogiani avaus ei saanut kuin vain etäjulkkarit, mutta jatko-osalla Sysi kävi nyt parempi onni maailman myllerryksistä huolimatta. Syden kirjanjulkkarit sain pidettyä sekä etänä että livenä: julkkarietkot olivat Instagramissa rakkaan kirjailijakollegani Elina Pitkäkankaan kanssa ja livejulkkarit juhlittiin puolestaan tällä kertaa keskustakirjasto Oodissa ja haastattelemassa oli sanataideohjaaja Inari Mykkänen, jonka vetämässä kirjoituspalautepiirissä sekä Väkiveriset että Lujaverinen -trilogia ovat saaneet syntynsä. Instalivetallenteen äänet valitettavasti katosivat mystisesti, mutta Oodin haastattelusta löytyy For YA -kanavalta video.

Nyt kun Syttä on juhlittu ja se on maailmalla kirjakaupoissa ja kirjastoissa, on aika katsoa eteenpäin. Minulla on nimittäin onni kertoa, että sain Taikelta apurahan, ja pääsen taas kesällä ottamaan kirjoitusvapaata! Lujaverinen -trilogian päätöosa on näin turvattu ja ilmestyy keväällä 2023. Trilogian päätösosan korjaamisen lisäksi aion aloittaa jotakin ihan uutta ja erilaista. Jännittää kovasti, miten seuraavan projektin kanssa käy ja onko minusta sen toteuttamiseen, mutta toisaalta tahdon nyt enemmän keskittyä ensin saattamaan Lujaverisen tarinan valmiiksi ja kansien väliin.

Viime vuonna ilmestynyt Hurme ei saanut livejulkkareita ollenkaan, mutta nyt maaliskuussa ilmestynyt jatko-osa on saamassa tosielämän julkkarit: kirjaa juhlistetaan keskustakirjasto Oodissa torstaina 14.4. 2022. Julkistustilaisuus on klo 18-19 ja jatkopaikasta ilmoitetaan myöhemmin. Tiedossa on ainakin kirjailijahaastattelu ja (alkoholitonta) skumppaa. Sysi jatkaa dekkarimaisemmissa tunnelmissa Hurmeen aloittamaa sekä nuorille että aikuisille sopivaa Lujaverinen –fantasiatrilogiaa. Edellisestä kirjasta tuttu Halla saa tällä kertaa myös oman äänensä kuuluviin. Mustaa huumoria, aaveväristyksiä ja sateenkaarevaa yliluonnollista romantiikkaa on myös jälleen tarjolla.

Syttä on jo saatavilla sekä Myllylahden sivuilta että hyvin varustetuista kirjakaupoista ja kirjastoista. Ja koska kaikki eivät asu Helsingissä ja korona yhä jyllää, livejulkkarien lisäksi on pidän samalla viikolla torstaina 12.4. klo 18 julkkarietkoliven Instagramissa (sininen_helmi). Instalivessä näet myös kirjailija Elina Pitkäkankaan, jonka kanssa juttelemme yhdessä kuulumisista, Lujaverinen -trilogiasta ja uunituoreen Syden saloista. Tervetuloa julkkaroimaan, tulit sitten Oodiin paikan päälle tai kotisohvalle liveä seuraamaan!