Kesä on täällä ja samoin kirjoitusvapaa. Työ uusien kirjoitusprojektien kanssa on tuntunut tahmealta ja vaikealta, mutta toivotaan, että tämä alkaa tästä sujua paremmin. Heti kirjoitusvapaan alkuun on mahtunut myös monenlaista muuta tapahtumaa. Vierailin Munkkiniemen kirjaston lukupiirin vieraana ja juttelimme siellä Hurmeesta ja lisäksi pääsin Kummaconin kunniavieraaksi Ouluun.

Tämä oli ensimmäinen vierailuni sekä Kummaconissa että Oulussa ja tapahtuma oli erittäin lämminhenkinen kokoontumispaikka anime- ja fantasiaväelle. Näkyi paljon hienoa cosseja ja muutamalla oululaisille pääsin juttelemaan Lujaverinen -trilogiasta, vaikka kovin monia en vielä sieltä suunnilta tunne.

Omassa ohjelmassani Kummaconissa oli luento Fantasian kirjoittamisesta, jossa osittain kävin läpi uudistettuna versiona samoja asioita, joista luennoin jo vuosia aiemmin Ropeconissa otsikolla Fantasian kirjoittamisesta: Mikä kaikki voi mennä pieleen? Sen lisäksi osallistuin paneeliin sateenkaarikirjallisuudesta ja mukana oli sekä kirjailijan, tutkimukse että lukijoiden näkökulmaa.

Conikesä on nyt avattu, mutta vielä ovat tulossa Tampereen Finncon ja Helsingin Ropecon. Molemmissa olen pitämässä ohjelmaa ja saatte kuulla niistä myöhemmin tarkemmat tiedot ja kellonajat. Pitäkää sormia ristissä, että saisin seuraavan käsiksen kulkemaan!

Kevät on kunnolla täällä ja kääntymässä kohti kesää, joten aika on myös päivittää tilannetta täällä blogin puolella. Aavemaisen Lujaverinen -trilogiani päätösosa Kalma pääsi tosiaan yllättämään kirjailijan ja ilmestyi jo kuukausi ennen arvioitua maaliskuun loppuun merkittyä julkaisupäivää. Tallensin päätösosan julkaisun tunnelmia tuoreeltaan For YA- kanavalle videoon. (Kirjan voi ostaa hyvinvarusteltujen kirjakauppojen lisäksi esimerkiksi täältä).

Kirjanjulkkareita vietettiin Kallion kirjastossa 11.4. klo 18 ja jos ne menivät ohitse, For YA -kanavalta löytyy Kalman kirjanjulkkarihaastiksen video. Tuntui nostalgiselta palata taas Kallioon kirjastoon, jossa vietettiin myös esikoiseni Kaarnan kätkössä -kirjanjulkkareita. Haastattelemassa oli kirjailija Elina Rouhiainen, joka on myös yksi niistä kolmesta Elinasta, joille Lujaverinen -trilogian kirjakolmikko on omistettu (seuraavassa kuvassa kaikki kolme Elinaa: Elina Pitkäkangas. Elina Suikanen ja Elina Rouhiainen).

Julkkareiden tunnelma oli oikein iloinen kalmanhajuisesta aiheesta huolimatta. Oli ihanaa nähdä kirjailijaystäviä ja muita paikalle ehtineitä tuttavia. Jatkoimme kupolisalin virallisesta osuudesta Kallion kirjaston yksityisempään Dekkarikirjastoon ja sieltä sitten Sivukirjastoon. Kirjailija Sinikka Koyama teki Kalman kunniaksi upean kortin, jossa on hänen taiteellinen näkemyksensä trilogian päähenkilöparin Seelan ja Hallan ulkonäöstä. Täytyy sanoa, että olen pitkään haaveillut, että pääsisin näkemään heistä tehtyjä kuvia!

Lujaverinen -trilogia on nyt kokonaan paketissa ja olo haikea. Olen iloinen ja ylpeä etenkin Karin Niemen upeista kansikuvista, jotka kuvastavat hienosti trilogian romanttis-humoristisia pastelleja ja synkän mustia sävyjä yhdistävää tunnelmaa. Olen ollut otettu siitä, että sarjalle on siunaantunut kaksi palkintoehdokkuutta (Hurmeelle Kuvastajasta ja Sydelle Topeliuksesta). Kaikkein parasta on silti ollut saada lukijoiden kommentteja siitä, miten kirjat ovat olleet heille tärkeitä. Elämäni ehkä hienoin hetki oli, kun yksi lukija nimesi kissansa Darth Maun mukaan! Lujaverinen -trilogian hahmoja tulee varmasti kova ikävä.

Mitäs sitten seuraavaksi? Kaikeksi onneksi olen saanut taas Kirjailijaliiton apurahan ja pääsen kesällä aloittamaan kirjoitusvapaalla jotakin aivan uutta. Nyt väsyttää armottomasti, niin kuin aina julkaisun jälkeen, mutta enköhän kohtaa saa kerättyä luovia voimia. Toukokuussa olen vieraana Oulun Kummaconissa ja kesällä minuun törmää varmasti myös Ropeconissa ja Finnconissa.

Vuosi 2022 seurasi kahta edellistä uuden vuosikymmenen vuotta sillä murheellisella tavalla, että jälleen maailmantilaa koettelivat uudet onnettomuudet: kulkutautien lisäksi sodan kuminan pahaenteinen kaiku kuului Suomessakin asti. Mutta vaikka vuodella oli sysimusta sävy, kirjailijanurani kannalta vuosi oli suurempi menestys kuin mitä osasin millään odottaa. Viime vuonna ilmestynyt Lujaverinen -trilogian avaus Hurme sai seurakseen jatko-osan Sysi ja kaiken kukkuraksi molemmille kirjoille pamahti iloiseksi yllätyksekseni palkintoehdokkuudet. Lisäksi julkaisin ensi kertaa kaksi aikuisten novellia kokoelmissa Kilkinkuoret ja Rataskärmes. Kirjamessuja ja tapahtumia riitti syksyn varrelle koko joukko, ja vierailin myös syksyn alussa Maikkarin uutisissa puhumassa lukemisen merkityksestä.

Keväällä vietettiin Oodissa Syden kirjanjulkkareita (video Inari Mykkäsen tekemästä julkkarihaastattelusta löytyy tästä). Kirja jatkaa sateenkaariteemoilla ja mustalla huumorilla höystettyä, nuorille ja nuorille aikuisille sopivaa urbaania aavefantasiatrilogiaa. (Kuvassa minä ja Inari Mykkänen Syden julkkareissa keskustakirjasto Oodissa.)

Nyt joulukuussa Sysi sai suureksi riemukseni Topelius-ehdokkuuden vuoden parhaasta nuortenkirjasta (ehdokkaiden joukossa myös hyvän ystäväni ja tubesiskon Elina Pitkäkankaan uusi upea Sang; video ehdokkaiden esittelyistä löytyy tästä).

Syden ehdokkuuden perusteluissa sanotaan näin: “Halla ei ole normaali kuolevainen, vaikka hän tekeekin parhaansa esittäessään sellaista taiteentutkimuksen opinnoissaan. Hillityn elämän esteeksi hänen tielleen alkaa tulla ruumiita vastaan. Yksi heistä ei suostu lähtemään tuonelaan. Helmisen synkän fantasiamaailman henkilöhahmot ovat eläviä ja ajoittain koomisiakin. Vampyyritarina imee lukijan mukaansa ja loskainen Helsinki on raatorealistinen miljöö romaanille. Helmisen kerronta on täsmällistä ja moniulotteiset henkilöhahmot samastuttavia. Erityisen vaikutuksen romaanissa tekee pohdinta siitä, miten pitkälle ihminen voi oikeuttaa toimintansa hyvillä päämäärillään.”

(Kuvassa Topelius-ehdokkaat Sini Helminen ja Elina Pitkäkangas pitämässä hillitysti hauskaa).

Kesällä pääsin Taiken apurahan siunauksella apurahavapaalle päivätyöstäni kirjastosta ja korjailemaan Lujaverinen -trilogian päätösosaa. Samalla aloitin myös jotakin kokonaan uutta ja teksityyliltään erilaista, mikä oli innostavaa, mutta samalla myös vaikeinta, mitä olen tähän asti koskaan yrittänyt. Monta kertaa epäilin, että koko projekti kaatuisi, mutta lopulta sain kesän aikana raavittua uuden raakaversion kasaan.

Kesällä alkoikin sitten myös jo vilkas kirjallisuustapahtumien suma. Aluksi vihdoin ja viimein päästiin taas järjestämään Ropeconin lisäksi myös Finncon livenä. Siellä oli ihanaa esiintymisten lomassa kohdata pitkästä aikaa muita fantastisia fantasiaihmisiä. Tapahtuman ohessa julkistettiin myös Matti Järvisen toimittama Kilkinkuoret -äyriäiskauhunovellikokoelma, johon minun oli pakko osallistua novellilla Hehku jo pelkästään senkin takia, ettei näin omituinen tilaisuus varmasti toistuisi. Kirjoitin nyt ensimmäistä kertaa aikuisille ja puhdasta kauhua, ja oli yllättävän virkistävää koetella rajojaan.

Heti perään pääsin revittelemään toisellakin genrealuevaltauksella: syksyn alussa Tampereelle saapui Steampunk festivaali, jonne puolestaan Matti Järvinen kokosi uuden steampunknovellikokoelman Rataskärmes, johon kirjoitin niminovellin Rataskärmes. Samalla pääsin myös ensi kertaa vierailemaan Steampunk Tampere -tapahtumassa.

Kirjamessusyksy oli edellisiä vilkkaampi. Esiinnyin Turun kirjamessuilla viimevuotiseen tapaan yhdessä J.S. Meresmaan kanssa. Hurme oli myynyt loppuun, mikä tietysti kirjailijalle on aina onni, mutta lisäkappaleita ei valitettavasti sitten ehtinyt syksyn messuille. Helsingin kirjamessuilla pääsin onnekseni taas messujen parhaalle eli KirjaKallion lavalle ja Kallion lukiolaisten tulkitseva esitys Syden tekstikatkelmasta kirjaimellisesti sai minut kyyneliin. (Kuvassa Kritiikin merkitys marginaalikirjallisuudelle -paneeli Reetta Vuokko-Syrjäsen, Magdalena Hain ja Mari Lemisen kanssa Helsingin kirjamessuilta, jonka voi katsoa tästä videosta).

Helsingin kirjamessuilla jaettiin myös Tolkien-seuran myöntämä Kuvastaja -palkinto vuoden parhaasta fantasiakirjasta. Hurme oli päässyt mukaan kunniakkaaseen ehdokasjoukkoon, vaikkakin palkinto meni tällä kertaa Magdalena Hain Royaumen aikakirjojen kakkososalle Isetin solmu. Ehdokkaat valittiin vuonna 2021 julkaistuista aikuisille ja nuorille suunnatuista fantasiakirjoista.

Messuilla oli ihanaa tavata muita rakkaita kirjailijakollegoita ja kirjallisuuden rakastajia, mutta syksy oli myös todella kiireinen ja oli raskasta yrittää korjata samalla Lujaverinen -trilogian päätösosaa Kalma.

(Kuvassa Charlieen enkelit ei kun kirjailijat Elina Pitkäkangas, Elina Rouhiainen ja Sini Helminen Elina Rouhiaisen Tuntematon taivas -romaanin julkkareissa Helsingi kirjamessujen aattona).

Jouduinkin häpeäksekseni lipsumaan Kalman kalmanlinjasta, mutta lopulta se kuitenkin pääsi valmiissa muodossa kustantajan helmoihin. Uuden upean kansikuvan taikoi taas mahtava Karin Niemi, ja olen erittäin tyytyväinen siihen, millainen kokonaisuus trilogian kansista muodostui. Kalma julkaistaan keväällä 2023.

Vuoden viimeisillä kirjamessuilla Tampereella minulla ei ollut kirjailijana esiintymisiä, mutta vierailin kuitenkin jakamassa Onnimanni-palkinnon Lukukeskuksen ja SKR:n Lukulahja lapselle -hankkeelle. Kuvassa palkinnon vastaanottaa Lukufiiliksen toimitussihteeri Sofia Blomberg.

Vuonna 2021 lukemisenedistämispalkinto Onnimannin sai kirjailija Erija Vikin luotsaama LANU!-virtuaalifestarit, joita itsekin olin mukana järjestämässä, ja olin vanhan voittajayhdistyksen edustajana valitsemassa seuraavaa voittajaa. LANU! -virtuaalifestarit voitti myös tänä vuonna Helsingin kirjamessuilla kirja-alan edistämispalkinnon, jota olin riemukkaasti mukana vastaanottamassa.

Vuosi 2022 saa nyt jäädä taakse ja uusi kevät koittaa. Toivon, että se olisi maailmallemme aiempia valoisampi. Sen verran voin raottaa ensi vuoteni salaperäisyyden verhoa, että maaliskuussa Lujaverinen -trilogia saa tosiaan päätöksensä, ja Kalma pääsee lukijoiden käsiin. Uskomattoman hyvä onneni on jatkunut siinä, että sain taas Kirjailijaliitolta apurahaa, ja siispä ensi kesänä pääsen suuntaamaan trilogian päätyttyä kokonaan uusiin kirjoitusprojekteihin. Kahden suunnilleen samaa genreä ja samaa ikäryhmää edustaneen sarjan jälkeen on pelottavaa lähteä kokeilemaan jotain muuta, mutta toivottakaa sulkakynälleni rohkeutta!

Tämä syksy onkin ollut sellaista hullunmyllyä, että monta iloista uutista on jäänyt kokonaan päivittämättä tänne kirjailijablogiin. Lupasin viime postauksessa kirjoittaa vielä erikseen Turun kirjamessuohjelmastani ennen messuja, mutta Turun messut on jo messuiltu ja ihanat kohtaamiset ja esiintymissekoilut siellä ohitse. Sen sijaan jo ensi viikolla koittavat Helsingin kirjamessut, joilla olen esiintymässä parhaalla eli KirjaKallion lavalla perjantaina 28.10 klo 16. Lauantaina minut voi nähdä myös Kultin lavalla keskustelemassa marginaalisemman kirjallisuuden ja genrejen kritiikeistä klo 12.

Helsingin kirjamessuilla tapahtuu muutakin jännittävää: jaetaan Tolkien seuran parhaalle fantasiakirjalle myöntämä Kuvastaja-palkinto, jonka ehdokkaana on myös oma Hurmeeni! Muut pyörryttävän kovat kisaajat palkinnosta ovat Johanna Sinisalon Ukkoshuilu, Madgalena Hain Isetin solmu, Anniina Mikaman Myrrys ja Joanna Heinosen Veren väki. Todella suuri kunnia päästä seisomaan tässä joukossa. Tein ehdokkaista For YA-kanavalle myös pikkuisen videon.

Ja niin kuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi, Myllylahti on nyt julkaissut kevään kataloginsa ja mukana on myös Lujaverinen -trilogian päätösosa Kalma, joka siis ilmestyy keväällä 2023. Upeasti hehkuvan kansikuvan on jälleen taiteillut Karin Niemi, enkä voisi olla tyytyväisempi siihen, miten hän on herättänyt henkiin juuri oikean Lujaverinen -trilogialle sopivan tunnelman. Kalma ratkaisee kaikkien tuttujen hahmojen kohtalot ja tuo sarjan hyiset teemat päätökseensä. Käsikirjoitus on minulla työn alla ja juuri saamassa viimeisiä silauksiaan, ennen kuin se lähtee taittoa kohti ja keväällä painosta kirjakauppojen ja kirjastojen hyllyille.

Toivottavasti moni on tulossa Helsingin kirjamessuille ja siellä nähdään!

Syksy on koittanut. Kuten työpaikallani kirjastossa sanottiin, yhtä varmasti kuin viilenevät ilmat saavat Nuuskamuikkusen lähtemään etelään, syksy tietää paluutani takaisin kirjoitusvapaalta päivätyöhöni kirjahyllyjen välikköön. Miten sitten kirjoitusvapaa on sujunut? Ensin todettakoon, että kaikki Lujaverinen -trilogian viimeistä osaa odottavat voivat huokaista helpotuksesta. Kolmososa on ilmestymässä sovitusti keväällä 2023 ja olen kesän aikana luettanut sen kokemuslukijalla ja tehnyt korjauksia. Trilogian päätösosan kansikuvasta vastaa jälleen mahtava Karin Niemi, jonka luonnoksia olen jo päässyt näkemään, enkä malta odottaa, että pääsen näyttämään värisyttävän hienon lopputuloksen teillekin.

Mutta mitä tulee seuraavaan käsikirjoitukseeni, jonka raakaversio minun myös piti kesän aikana Taiken apurahan turvin kirjoittaa, luomisprosessi on ollut vaikeampi kuin koskaan ennen. Minun on pitänyt kokeilla jotakin aivan uutta ja erilaista, ja se on ollut samaan aikaan jännittävää, antoisaa ja turhauttavaa. Mitkään vanhat rutiinit ja reitit eivät yhtäkkiä enää käyneetkään ja minun täytyi poistua tutulta mukavuusalueeltani. Sain kuitenkin käsikirjoituksen raakaversion tehtyä, joskin tavallista lyhyemmän tekstimäärän ja uuden lajin kanssa eksyilemisen vuoksi on vaikea tuntea varmuutta ja tyydytystä valmiista työstä. En osaa sanoa, miten tämän kanssa etenen ja kuinka pitkään menee, että se on lukijoiden saatavilla. Todennäköisesti vaaditaan tavallista pidempi kypsyttelyaika.

Lujaverinen-trilogian päätösosan lisäksi voin kuitenkin jotakin uutta luvata kirjoittaneeni, ja vieläpä sellaista, mikä saapui juuri lukijoiden saapuville. Nimittäin alkukesäistä aikuisten kauhunovellidebyyttiäni Kilkinkuorissa seuraa nyt toinen ensimmäinen kokeilu: steampunknovellini Rataskärmes julkaistiin niminovellina Matti Järvisen toimittamassa Nysalorin uudessa steampunk-kokoelmassa. Tällä kertaa luvassa on edellistä novelliani leppoisampaa menoa, vaikka aikuisten puolelle tämäkin menee. Kokoelmaa juhlistetaan pian jo tällä viikolla Steampunk Tampere -tapahtumassa, jossa myös esiinnyn steampunkin kirjoittamista käsittelevässä paneelikeskustelussa klo 14. Kirjaa saa ostaa tapahtumasta ja mieluusti tulla juttelemaan, jos siellä törmäillään.

Syksyllä messumeno vain kiihtyy, kun esiinnyn seuraavaksi Turun kirjamessuilla, mutta niiden aikataulusta kirjoitan tarkemmin seuraavassa blogipostauksella. Turussa tai Tampereella tavataan! Täyttä höyryä eteenpäin…

Kesä on vilissyt niin kiireessä, että en ole ehtinyt blogiin päivittelemään. Conit ovat kaikeksi riemuksi taas mahdollisia, ja Finnconissa pääsin jo tapaamaan pitkästä aikaa muita fantasiakirjailijoita. Pidin Finnconissa myös paneelikeskustelun YA-kirjoista ja toivosta sekä vedin Magdalena Hai -lukupiiriä ja järjestin kirjavinkkauksia. Finnconissa myös julkaistiin Nysalorin uusi äyriäiskauhuantologia Kilkinkuoret, jossa debytoin ensi kertaa novellillani Hehku sekä äyriäiskauhun että ylipäätään aikuisten kaunokirjallisuuden saralla. Kyseessä on sen verran pelottavaa ja ällöttävää menoa, että novellikokoelma ei välttämättä sovellu kaltaisilleni heikkohermoisille.

Tällä viikolla on vuorossa Ropecon, jossa olen pitämässä kirjoittamisluennon sekä aikuisten vampyyrisatutunnin. Saa tulla tervehtimään, jos pyörit myös conissa!

Pe 29.7. klo 18 Miten fantasiadialogia ei pitäisi kirjoittaa?

Sali 207

La 30.7. klo 17 Vamppeja ja verenimijöitä

Sali 206

Viime vuonna uuden Lujaverinen -trilogiani avaus ei saanut kuin vain etäjulkkarit, mutta jatko-osalla Sysi kävi nyt parempi onni maailman myllerryksistä huolimatta. Syden kirjanjulkkarit sain pidettyä sekä etänä että livenä: julkkarietkot olivat Instagramissa rakkaan kirjailijakollegani Elina Pitkäkankaan kanssa ja livejulkkarit juhlittiin puolestaan tällä kertaa keskustakirjasto Oodissa ja haastattelemassa oli sanataideohjaaja Inari Mykkänen, jonka vetämässä kirjoituspalautepiirissä sekä Väkiveriset että Lujaverinen -trilogia ovat saaneet syntynsä. Instalivetallenteen äänet valitettavasti katosivat mystisesti, mutta Oodin haastattelusta löytyy For YA -kanavalta video.

Nyt kun Syttä on juhlittu ja se on maailmalla kirjakaupoissa ja kirjastoissa, on aika katsoa eteenpäin. Minulla on nimittäin onni kertoa, että sain Taikelta apurahan, ja pääsen taas kesällä ottamaan kirjoitusvapaata! Lujaverinen -trilogian päätöosa on näin turvattu ja ilmestyy keväällä 2023. Trilogian päätösosan korjaamisen lisäksi aion aloittaa jotakin ihan uutta ja erilaista. Jännittää kovasti, miten seuraavan projektin kanssa käy ja onko minusta sen toteuttamiseen, mutta toisaalta tahdon nyt enemmän keskittyä ensin saattamaan Lujaverisen tarinan valmiiksi ja kansien väliin.

Viime vuonna ilmestynyt Hurme ei saanut livejulkkareita ollenkaan, mutta nyt maaliskuussa ilmestynyt jatko-osa on saamassa tosielämän julkkarit: kirjaa juhlistetaan keskustakirjasto Oodissa torstaina 14.4. 2022. Julkistustilaisuus on klo 18-19 ja jatkopaikasta ilmoitetaan myöhemmin. Tiedossa on ainakin kirjailijahaastattelu ja (alkoholitonta) skumppaa. Sysi jatkaa dekkarimaisemmissa tunnelmissa Hurmeen aloittamaa sekä nuorille että aikuisille sopivaa Lujaverinen –fantasiatrilogiaa. Edellisestä kirjasta tuttu Halla saa tällä kertaa myös oman äänensä kuuluviin. Mustaa huumoria, aaveväristyksiä ja sateenkaarevaa yliluonnollista romantiikkaa on myös jälleen tarjolla.

Syttä on jo saatavilla sekä Myllylahden sivuilta että hyvin varustetuista kirjakaupoista ja kirjastoista. Ja koska kaikki eivät asu Helsingissä ja korona yhä jyllää, livejulkkarien lisäksi on pidän samalla viikolla torstaina 12.4. klo 18 julkkarietkoliven Instagramissa (sininen_helmi). Instalivessä näet myös kirjailija Elina Pitkäkankaan, jonka kanssa juttelemme yhdessä kuulumisista, Lujaverinen -trilogiasta ja uunituoreen Syden saloista. Tervetuloa julkkaroimaan, tulit sitten Oodiin paikan päälle tai kotisohvalle liveä seuraamaan!

Kun kirjoitin vuosikatsauksen viime vuoden vaihteessa, kutsuin vuotta 2020 nimellä “anno horribilis” ja “kirjailijan koronavuosi” ja luulin olleeni viaton 2019, kun odotin uutta iloista 20-lukua. Maskikuvat piti tietysti laittaa katsaukseen mukaan erikoisen vuoden merkiksi. Nyt ei voi taas muuta sanoa kuin vähänpä tiesin. Sanotaan, etteivät vuodet ole veljekset, mutta 2021 on valitettavasti aikalailla vuoden 2020 kaltainen. Pandemia riehui edelleen, hellitti kesäksi ja alkusyksyksi, ja kiitos omikronin, on nyt taas tilanne erityisen tukala. Rokotukset sentään saatiin (itselläni on jo hihassa kaksi ja kolmanteen piikkiin on aika varattuna). Vastoinkäymisistä huolimatta vuodessa oli myös valopilkkunsa: julkaisin sekä kirjan että novellin ja pääsin myös jopa kolmille kirjamessuille.

Maaliskuussa tuli uuden Lujaverinen -trilogiani avausosan Hurme julkaisun aika mahdollisimman huonolla hetkellä. Julkkarien sijaan oli tyydyttävä etähaastatteluihin Instagramissa ja yksinäisiin maljoihin pinkkiä limsaa. Instalivessä omista kodeistaan käsin minua haastattelivat asiantuntevasti kirjastolaisystävä Elina ja kirjailijakollega Elina Pitkäkangas. Oli upeaa saada viimein avata uunituoreet Hurmeet (Unboxing-videon voit nähdä tästä), mutta antiklimaattista jäädä vaille julkkarihumua. Eikä valitettavasti Lujaverinen-trilogian toisen osan kohtalo näytä juuri paremmalta. Ehkä minun olisi pitänyt tehdä tästä pidempi sarja kuin trilogia, että edes yksi osa voisi saada livejulkkarit.

Hurmeen julkaisun lisäksi Lujaverinen -trilogialle tapahtui vuoden aikana muutakin mahtavaa. Solmin nimittäin kustannussopimukset jatkosta, eli nyt Hurmeen jatko-osa Sysi on ilmestymässä keväällä 2021 ja trilogian päätösosa puolestaan keväällä 2022. Kevään Myllylahden katalogin myötä julki tuli myös Syden loistava, hyvin Hurmeen kanssa yhteen sointuva kansikuva, jonka on jälleen tehnyt luottograafikkoni Karin Niemi. En malta odottaa, että saan tietää, millainen tulee trilogian päätösosan kannesta.

Kesällä 2021 pääsin suureksi onnekseni taas pitämään parin kuukauden kirjoitusvapaan Kirjailijaliiton apurahan turvin. Korjasin kustannustoimittajan ja kahden kokemuslukijan avulla Syttä, jonka sainkin editoitua loppuun vasta syksyllä aivan kalmanrajan lähestyessä. Pääosin kirjoitin Lujaverinen -trilogian päätösosaa ja sainkin sen raakaversion kesällä kirjoitettua alusta loppuun saakka. Kirjoitustyötä hankaloitti jälleen pandemiastressi ja toinen etätyöntekijä saman katon alla, mutta tulipa silti kesän aikana naputeltua yksi romaani ja kaksi novellia.

Kesällä naputtelin myös uuden tarinan Salla Simukan ja Siri Kolun kokoamaan uuteen Kalevalaan Satalatva, joka julkaistiin syksyllä. Vaikka viime vuonna luulin sanoneeni jo hyvästit Väkiverisille, Satalatvan kertomuksessa Pohjan jahti vilahtaa vielä yksi Väkiverisistä tuttu hahmo. Olin erittäin otettu, että pääsin mukaan kokoelmaan, jonka kirjoittajakunnassa on sellaisia suuruuksia kuin Emmi Itäranta, Maria Turtschaninoff ja Johanna Sinisalo. Ja novellini vieläpä on lukenut äänikirjaksi Krista Kosonen!

Satalatvakaan ei julkkareita saanut, mutta syksyllä alkoi kirjatapahtumarintamalla taas aurinko paistaa. Pääsin osallistumaan Hurmeen kanssa jopa kolmille kirjamessuille: Turun, Helsingin ja Tampereen. Parasta oli tietysti päästä pitkästä aikaa taas tapaamaan muita kirjailijoita ja kirjanystäviä, joita oli jo kova ikävä. Pääsin myös viimein ulkoiluttamaan julkkareita varten ostettua luurankomekkoa. Muutama nimmarikin tuli jaettua ja olin messuilla itse sekä kirjavinkkaamassa, haastattelemassa että haastatteltavana ja osallistumassa Kirjailijaliiton ja nuorisokirjailijoiden paneeleihin. Mieleenpainuvin oli paluu KirjaKallion lavalle taas ihanien Kallion lukiolaisten asiantuntevaan haastatteluun.

Livekirjamessuilla pääsin myös juhlistamaan keväällä kirjailija Erika Vikin johdolla järjestettyjä LANU! -virtuaalifestareita, joilla itse olin mukana kirjavinkkaamassa ja haastattelemassa. Nimittäin LANU!-virtuaalifestarit saivat Tampereen kirjamessuilla Onnimanni-palkinnon lasten- ja nuortenkirjallisuuden hyväksi tehdystä työstä.

Messujen jälkeen saapuikin jo joulu ja Syden oikovedokset, jotka ovat nyt aivan viime metreillä lähteneet korjattuina takaisin ja kirjailijantyö on siis Syden osalta saatettu loppuun. Maaliskuussa Syden pitäisi saapua painosta kauppoihin, jollei nyt ihan syteen mene. Tällä kertaa en uskalla koronan riehuessa alkaa suunnitella kirjalle julkkareita; saa nähdä, tulevatko julkkarit etänä vai pitääkö kirjaa juhlistaa myöhemmin vasta kesän koittaessa. Ensi kesänä minun on tarkoitus editoida Lujaverinen-trilogian päätösosa ja saattaa trilogia valmiiksi. Toivottavasti myös saan pandemiasta ja kiireistä kärsineen For YA-kanavan taas jaloilleen. Saanko mistään apurahaa, jatkuuko pandemia ikuisesti tai mitä kirjoitan Lujaverinen -trilogian jälkeen: nämä ovat kaikki vielä avoimia kysymyksiä. En uskalla toivottaa enää parempaa vuotta 2022, mutta yritän silti katsoa eteenpäin.

Turun kirjamessut menivät varsin mallikkaasti ja oli ihanaa tavata kirjailijakollegoita pitkästä aikaa. Vaikea oli uskoa, että tässä sitä taas oltiin, ihan oikeilla kirjamessuilla. Eikä herkku jäänyt siihen: aivan kohta on vuorossa vuoden tai parinkin isoin kirjallisuustapahtuma eli Helsingin kirjamessut. Ja minut voi nähdä siellä lauantaina klo 11-11.30 mahtavan KirjaKallion lavalla. Aiheena on uusin kirjani Hurme. En malta odottaa! Ihanaa päästä taas Kallion lukiolaisten haastateltavaksi. Ehdottomasti messujen paras lava.

Toinen mahtava juttu nyt lokakuussa on, että Siri Kolun ja Salla Simukan kokoama Satalatva tulee vihdoin julki. Kyseessähän on kokoelma, jossa uudelleentulkitaan ja modernisoidaan Kalevalaa nimekkään tekijäkaartin voimin. Olen edelleen niin otettu siitä, että olen saanut oman novellini mukaan sellaisten suuruuksien kuin Maria Turtschaninoffin, Johanna Sinisalon ja Emmi Itärannan kanssa samojen kansien sisään. Vieläkin vapisuttaa. Teoksen varsinainen kohderyhmä ovat nuoret aikuiset, mutta se sopii ihan hyvin niin yläkoululaisen, lukiolaisen kuin varttuneemman aikuisen käsiin. Mukana saattaa myös käväistä eräs Väkiveriset -sarjastani tuttu hahmo.