Syden julkkarikuulumiset ja kevään hyvät uutiset

Kirjailija Sini Helminen ja häntä julkkareissa haastatellut kirjoituspiiriystävä, sanataideohjaaja Inari Mykkänen. Kuvaaja: Janne Luotola

Viime vuonna uuden Lujaverinen -trilogiani avaus ei saanut kuin vain etäjulkkarit, mutta jatko-osalla Sysi kävi nyt parempi onni maailman myllerryksistä huolimatta. Syden kirjanjulkkarit sain pidettyä sekä etänä että livenä: julkkarietkot olivat Instagramissa rakkaan kirjailijakollegani Elina Pitkäkankaan kanssa ja livejulkkarit juhlittiin puolestaan tällä kertaa keskustakirjasto Oodissa ja haastattelemassa oli sanataideohjaaja Inari Mykkänen, jonka vetämässä kirjoituspalautepiirissä sekä Väkiveriset että Lujaverinen -trilogia ovat saaneet syntynsä. Instalivetallenteen äänet valitettavasti katosivat mystisesti, mutta Oodin haastattelusta löytyy For YA -kanavalta video.

Nyt kun Syttä on juhlittu ja se on maailmalla kirjakaupoissa ja kirjastoissa, on aika katsoa eteenpäin. Minulla on nimittäin onni kertoa, että sain Taikelta apurahan, ja pääsen taas kesällä ottamaan kirjoitusvapaata! Lujaverinen -trilogian päätöosa on näin turvattu ja ilmestyy keväällä 2023. Trilogian päätösosan korjaamisen lisäksi aion aloittaa jotakin ihan uutta ja erilaista. Jännittää kovasti, miten seuraavan projektin kanssa käy ja onko minusta sen toteuttamiseen, mutta toisaalta tahdon nyt enemmän keskittyä ensin saattamaan Lujaverisen tarinan valmiiksi ja kansien väliin.

Syden kirjanjulkkarit tulossa Oodiin 14.4.

Täällä se vihdoin on! Lujaverinen -trilogian kakkososa Sysi. Upea kansikuva on jälleen Karin Niemen käsialaa.

Viime vuonna ilmestynyt Hurme ei saanut livejulkkareita ollenkaan, mutta nyt maaliskuussa ilmestynyt jatko-osa on saamassa tosielämän julkkarit: kirjaa juhlistetaan keskustakirjasto Oodissa torstaina 14.4. 2022. Julkistustilaisuus on klo 18-19 ja jatkopaikasta ilmoitetaan myöhemmin. Tiedossa on ainakin kirjailijahaastattelu ja (alkoholitonta) skumppaa. Sysi jatkaa dekkarimaisemmissa tunnelmissa Hurmeen aloittamaa sekä nuorille että aikuisille sopivaa Lujaverinen –fantasiatrilogiaa. Edellisestä kirjasta tuttu Halla saa tällä kertaa myös oman äänensä kuuluviin. Mustaa huumoria, aaveväristyksiä ja sateenkaarevaa yliluonnollista romantiikkaa on myös jälleen tarjolla.

Syttä on jo saatavilla sekä Myllylahden sivuilta että hyvin varustetuista kirjakaupoista ja kirjastoista. Ja koska kaikki eivät asu Helsingissä ja korona yhä jyllää, livejulkkarien lisäksi on pidän samalla viikolla torstaina 12.4. klo 18 julkkarietkoliven Instagramissa (sininen_helmi). Instalivessä näet myös kirjailija Elina Pitkäkankaan, jonka kanssa juttelemme yhdessä kuulumisista, Lujaverinen -trilogiasta ja uunituoreen Syden saloista. Tervetuloa julkkaroimaan, tulit sitten Oodiin paikan päälle tai kotisohvalle liveä seuraamaan!

Kirjailija Sini Helminen ja uunituore Sysi.

Hyvä ja huono vuosi 2021: Kirjailijuus koronan varjossa

Vuoden 2021 uutuudet Satalatva ja Hurme sievästi vieretysten.

Kun kirjoitin vuosikatsauksen viime vuoden vaihteessa, kutsuin vuotta 2020 nimellä “anno horribilis” ja “kirjailijan koronavuosi” ja luulin olleeni viaton 2019, kun odotin uutta iloista 20-lukua. Maskikuvat piti tietysti laittaa katsaukseen mukaan erikoisen vuoden merkiksi. Nyt ei voi taas muuta sanoa kuin vähänpä tiesin. Sanotaan, etteivät vuodet ole veljekset, mutta 2021 on valitettavasti aikalailla vuoden 2020 kaltainen. Pandemia riehui edelleen, hellitti kesäksi ja alkusyksyksi, ja kiitos omikronin, on nyt taas tilanne erityisen tukala. Rokotukset sentään saatiin (itselläni on jo hihassa kaksi ja kolmanteen piikkiin on aika varattuna). Vastoinkäymisistä huolimatta vuodessa oli myös valopilkkunsa: julkaisin sekä kirjan että novellin ja pääsin myös jopa kolmille kirjamessuille.

Hurmeet saapuvat postista. Upea kansi on Karin Niemen käsialaa.

Maaliskuussa tuli uuden Lujaverinen -trilogiani avausosan Hurme julkaisun aika mahdollisimman huonolla hetkellä. Julkkarien sijaan oli tyydyttävä etähaastatteluihin Instagramissa ja yksinäisiin maljoihin pinkkiä limsaa. Instalivessä omista kodeistaan käsin minua haastattelivat asiantuntevasti kirjastolaisystävä Elina ja kirjailijakollega Elina Pitkäkangas. Oli upeaa saada viimein avata uunituoreet Hurmeet (Unboxing-videon voit nähdä tästä), mutta antiklimaattista jäädä vaille julkkarihumua. Eikä valitettavasti Lujaverinen-trilogian toisen osan kohtalo näytä juuri paremmalta. Ehkä minun olisi pitänyt tehdä tästä pidempi sarja kuin trilogia, että edes yksi osa voisi saada livejulkkarit.

Kustannussopimusta ei suinkaan voi allekirjoittaa millaisella kynällä tahansa.

Hurmeen julkaisun lisäksi Lujaverinen -trilogialle tapahtui vuoden aikana muutakin mahtavaa. Solmin nimittäin kustannussopimukset jatkosta, eli nyt Hurmeen jatko-osa Sysi on ilmestymässä keväällä 2021 ja trilogian päätösosa puolestaan keväällä 2022. Kevään Myllylahden katalogin myötä julki tuli myös Syden loistava, hyvin Hurmeen kanssa yhteen sointuva kansikuva, jonka on jälleen tehnyt luottograafikkoni Karin Niemi. En malta odottaa, että saan tietää, millainen tulee trilogian päätösosan kannesta.

Karin Niemen upea kansikuva keväällä 2022 ilmestyvään Syteen.

Kesällä 2021 pääsin suureksi onnekseni taas pitämään parin kuukauden kirjoitusvapaan Kirjailijaliiton apurahan turvin. Korjasin kustannustoimittajan ja kahden kokemuslukijan avulla Syttä, jonka sainkin editoitua loppuun vasta syksyllä aivan kalmanrajan lähestyessä. Pääosin kirjoitin Lujaverinen -trilogian päätösosaa ja sainkin sen raakaversion kesällä kirjoitettua alusta loppuun saakka. Kirjoitustyötä hankaloitti jälleen pandemiastressi ja toinen etätyöntekijä saman katon alla, mutta tulipa silti kesän aikana naputeltua yksi romaani ja kaksi novellia.

Autenttinen kuva kirjailijasta kirjoittamassa kone lipaston päällä selkäongelmien vähentämiseksi.

Kesällä naputtelin myös uuden tarinan Salla Simukan ja Siri Kolun kokoamaan uuteen Kalevalaan Satalatva, joka julkaistiin syksyllä. Vaikka viime vuonna luulin sanoneeni jo hyvästit Väkiverisille, Satalatvan kertomuksessa Pohjan jahti vilahtaa vielä yksi Väkiverisistä tuttu hahmo. Olin erittäin otettu, että pääsin mukaan kokoelmaan, jonka kirjoittajakunnassa on sellaisia suuruuksia kuin Emmi Itäranta, Maria Turtschaninoff ja Johanna Sinisalo. Ja novellini vieläpä on lukenut äänikirjaksi Krista Kosonen!

Satalatva ja yksi sen lukuisista kynäilijöistä.

Satalatvakaan ei julkkareita saanut, mutta syksyllä alkoi kirjatapahtumarintamalla taas aurinko paistaa. Pääsin osallistumaan Hurmeen kanssa jopa kolmille kirjamessuille: Turun, Helsingin ja Tampereen. Parasta oli tietysti päästä pitkästä aikaa taas tapaamaan muita kirjailijoita ja kirjanystäviä, joita oli jo kova ikävä. Pääsin myös viimein ulkoiluttamaan julkkareita varten ostettua luurankomekkoa. Muutama nimmarikin tuli jaettua ja olin messuilla itse sekä kirjavinkkaamassa, haastattelemassa että haastatteltavana ja osallistumassa Kirjailijaliiton ja nuorisokirjailijoiden paneeleihin. Mieleenpainuvin oli paluu KirjaKallion lavalle taas ihanien Kallion lukiolaisten asiantuntevaan haastatteluun.

Kirjailija nimmaroi Hurmetta Myllylahden osastolla Helsingin kirjamessuilla. (Tässä kuvassa maski; muissa messukuvissa ne on otettu kuvan ottamisen tai esiintymisen ajaksi pois, vaikka muuten melkein kaikki niitä messuilla käyttivätkin).
Minä ja kirjailija Elina Pitkäkangas pääsimme taas tekemään iloisen jälleennäkemisen messuilla ja tässä poseeraamme Kirjailijaliiton ständillä (jossa minä ehkä saatoin hajottaa erään lasikyltin). Kuvaaja: Janne Luotola.
Turun kirjamessuilla yhteishaastattelussa Hurme ja J.S. Meresmaan Khimaira. Tänä syksynä minä ja Meresmaa kohtasimmekin monessa haastattelussa ja paneelissa. Kuvaaja: Janne Luotola.

Livekirjamessuilla pääsin myös juhlistamaan keväällä kirjailija Erika Vikin johdolla järjestettyjä LANU! -virtuaalifestareita, joilla itse olin mukana kirjavinkkaamassa ja haastattelemassa. Nimittäin LANU!-virtuaalifestarit saivat Tampereen kirjamessuilla Onnimanni-palkinnon lasten- ja nuortenkirjallisuuden hyväksi tehdystä työstä.

Haastattelemassa J.S. Meresmaata säeromaaneista Dodo ja Khimaira Tampereen kirjamessuilla.
Tampereen kirjamessuilla sain myös ihanan yllätyslahjan: faerierebel oli tehnyt miniatyyriveistoksen Hurmeen kannen pinkistä pääkallosta komeilemassa violetin kirjan ja sulkakynän kanssa.

Messujen jälkeen saapuikin jo joulu ja Syden oikovedokset, jotka ovat nyt aivan viime metreillä lähteneet korjattuina takaisin ja kirjailijantyö on siis Syden osalta saatettu loppuun. Maaliskuussa Syden pitäisi saapua painosta kauppoihin, jollei nyt ihan syteen mene. Tällä kertaa en uskalla koronan riehuessa alkaa suunnitella kirjalle julkkareita; saa nähdä, tulevatko julkkarit etänä vai pitääkö kirjaa juhlistaa myöhemmin vasta kesän koittaessa. Ensi kesänä minun on tarkoitus editoida Lujaverinen-trilogian päätösosa ja saattaa trilogia valmiiksi. Toivottavasti myös saan pandemiasta ja kiireistä kärsineen For YA-kanavan taas jaloilleen. Saanko mistään apurahaa, jatkuuko pandemia ikuisesti tai mitä kirjoitan Lujaverinen -trilogian jälkeen: nämä ovat kaikki vielä avoimia kysymyksiä. En uskalla toivottaa enää parempaa vuotta 2022, mutta yritän silti katsoa eteenpäin.

Loistava lokakuu: Helsingin kirjamessut ja Satalatva

Turun kirjamessut menivät varsin mallikkaasti ja oli ihanaa tavata kirjailijakollegoita pitkästä aikaa. Vaikea oli uskoa, että tässä sitä taas oltiin, ihan oikeilla kirjamessuilla. Eikä herkku jäänyt siihen: aivan kohta on vuorossa vuoden tai parinkin isoin kirjallisuustapahtuma eli Helsingin kirjamessut. Ja minut voi nähdä siellä lauantaina klo 11-11.30 mahtavan KirjaKallion lavalla. Aiheena on uusin kirjani Hurme. En malta odottaa! Ihanaa päästä taas Kallion lukiolaisten haastateltavaksi. Ehdottomasti messujen paras lava.

Toinen mahtava juttu nyt lokakuussa on, että Siri Kolun ja Salla Simukan kokoama Satalatva tulee vihdoin julki. Kyseessähän on kokoelma, jossa uudelleentulkitaan ja modernisoidaan Kalevalaa nimekkään tekijäkaartin voimin. Olen edelleen niin otettu siitä, että olen saanut oman novellini mukaan sellaisten suuruuksien kuin Maria Turtschaninoffin, Johanna Sinisalon ja Emmi Itärannan kanssa samojen kansien sisään. Vieläkin vapisuttaa. Teoksen varsinainen kohderyhmä ovat nuoret aikuiset, mutta se sopii ihan hyvin niin yläkoululaisen, lukiolaisen kuin varttuneemman aikuisen käsiin. Mukana saattaa myös käväistä eräs Väkiveriset -sarjastani tuttu hahmo.

Turku kutsuu: Vihdoinkin kirjamessuille!

Vihdoinkin koronakuristus hellittää ja meitä hellitään ihan oikealla kirjamessusyksyllä! En malta odottaa, että pääsen tapaamaan ensimmäistä kertaa vuosiin kirjailijakavereita toisista kaupungeista, uutuuskirjat siintävät messuhalleissa joka suunnassa, ja ympärillä on vain omaa heimoani kirjakansaa. Myös eräs paneeli, jossa olen mukana ja jonka piti jo toteutua viime syksynä, pääsee viimein toteutumaan. Nimittäin minut voi bongata tänä syksynä sekä Turun, Helsingin että Tampereen kirjamessuilta.

Turun messut koittavat jo tänä viikonloppuna ja siellä saa ehdottomasti tulla moikkaamaan, jos tiemme messuhallissa kohtaavat. Olen paikalla sekä kirjavinkkaamassa että puhumassa kirjoistani, etenkin tietenkin keväällä ilmestyneestä Hurmeesta. Taitaa viimein myös olla se hetki, että pääsen ulkoiluttamaan Hurmeen julkkareihin jo vuosia sitten ostamaani mekkoa, jolta nyt keväällä jäi julkkarihumu välistä.

PS. Kaikessa hiljaisuudessa myös Hurmeen aloittama Lujaverinen -trilogia etenee. Kakkososaa pitäisi nyt korjailla kuumeisesti ja pääsin siitä jo näkemään kansikuvaluonnoksenkin, jonka on taas taitellut mahtava Karin Niemi. En malta odottaa, että pääsen näyttämään sen kaikille!

Turun kirjamessujen ohjelmani:

Perjantai 1.10.2021

Klo 11.30-11.50 Vinkkaus lastenkirjauutuuksista (Nuorisokirjailijoiden osasto)

Lauantai 2.10.2021

Klo 13.00-13.20 Suomen Kirjailijaliitto esittää: Onko nimellä väliä? (Fiore) Sini Helminen, Kai Ekholm ja Arttu Tuominen

Klo 14.30-14.50 Paneeli. Polyamoriaa ja panseksuaaleja ihmemaassa, moninaisuus YA-kirjoissa Magdalena Hai, Sini Helminen ja J.S. Meresmaa (Nuorisokirjailijoiden osasto)

Sunnuntai 3.10.2021

Klo 10.30-10.50 J.S. Meresmaa: Khimaira ja Sini Helminen: Hurme (Kallas)

Kirjailijan kesäkuulumiset: Kirjoitusvapaan menestys

Kirjailija Sini Helminen tositoimissa kirjoittamassa Lujaverinen -trilogiaa.

Loppukesä on koittamassa ja samoin on kirjoitusvapaani päättyminen. Huomenna alkaa ensimmäinen päivä taas päivätyössäni erikoiskirjastonhoitajana. Nyt on siis hyvä hetki taas päivittää tänne kesän kuulumiset ja tiedotusta tulevasta syksystä. Viime kesänä 2020 jaksoin vielä kirjoitella pidemmin poikkeusvuodesta ja kaikesta siitä, mikä jätti tapahtumatta: toista kertaa kuin mennään, valittelu on menettänyt uutuudenviehätyksensä. Kenellekään ei siis enää ole yllätys, että tänäkään kesänä ei ollut live-Ropeconia (verkkotapahtuma oli kyllä) tai Finnconia, ja muutenkin kirjanjulkkarit ja kirjallisuustapahtumat olivat vain unelmaa.

Mutta mennäänpä siihen tärkeimpään, että miten kesän kirjoitusrupeamani sujui? Olin siis nyt jo kolmannen kesän kirjoitusvapaalla kiitos Kirjailijaliiton apurahan, ja tällä kertaa työstössä oli Hurmeen jatko-osan editoiminen ja trilogian päätösosan kirjoittaminen. Alku uuden käsikirjoituksen kanssa oli äärimmäisen vaikea, sillä aloitin tällä kertaa aivan tyhjästä, kun taas tavallisesti olen töiden ohessa sentään valmiiksi tehnyt luvun tai pari. Pandemia-ajan aiheuttama stressi ja toinen etätyöläinen saman katon alla eivät myöskään auttaneet tekemään tulosta. Takkuisen alun jälkeen sain kuitenkin tehtyä spurtteja lopulta sain käsikirjoituksen raakaversion kirjoitusvapaan viimeisellä viikolla valmiiksi.

Helpotus on suuri, kun Lujaverinen -trilogiasta on kokonaisuudessaan nyt olemassa jokin versio, vaikka muokkausta ja editointia toki vielä täytyy tehdä paljon. Hurmeen jatko-osaa olen jo editoinut sekä kustannustoimittajan että sukupuolivähemmistöasiantuntemusta omaavan kokemuslukijan kanssa. Vielä on työtä jäljellä, ennen kuin jatko-osa on syksyllä valmis lähtemään kustantajalle taittoa varten. Silloin pääsen toivottavasti myös julkistamaan teille teoksen nimen. Kansikuva on myös tekeillä ja odotan sitä innostuksen ja jännityksen vallassa.

Mitä sitten seuraavaksi? Elämme valitettavasti todellakin epävarmoja aikoja. Minulle on sovittu esiintymisiä sekä Turun että Helsingin kirjamessuille, mutta toivo, että ne toteutuisivat tälläkään kertaa, on kovin laiha. Jotakin merkittävää on kuitenkin syksyllä varmasti tapahtumassa. Lokakuussa nimittäin julkaistaan Satalatva. Kalavala uusin silmin. Salla Simukka ja Siri Kolu ovat keränneet pökerryttävän upean kirjoittajakaartin päivittämään Kalevala-aihetta nykypäivän nuorille. Siihen kirjoittajajoukkoon minulla on suuri onni ja kunnia kuulua. Ehkäpä Väkiveristen maailman eräs hahmokin on saattanut päästä mukaan…

Salla Simukan ja Siri Kolun kokoama Satalatva ilmestyy lokakuussa 2021.

Kevään kirjailijakuulumisia: Kirjoitusvapaata kohti

Kirjailija Sini Helminen etäjulkkareissa teeman mukainen mekko päällä ja kädessä Hurmeen lisäksi pääkallo Pinky Pale Gale alias Kaalitar.

Nyt on uusimman kirjani Hurmeen etäjulkkarit vietetty Instagramissa ja kirjat ovat jo muutaman kuukaudet löytyneet sekä kirjakauppojen että kirjastojen hyllyiltä. Mukavaa vastaanottoa on ollut etenkin Bookstagramin puolella. Julkaisin myös Hurmeen kirjatrailerin, jonka voi katsoa For YA -kanavalta. Ensimmäinen blogiarvio ilmestyi myös Kirjapöllön huhuiluja -blogissa ja Lukufiiliksen Kirjakomero-podcastissa ruodittiin kirjaa kokonaisen jakson verran.

Loppukeväästä aikaa on vierähtänyt lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuutta esiin nostavan LANU! -virtuaalifestarin puuhissa. Tein sinne kirjavinkkaukset sekä selkokirjoista, lastenkirjoista, nuortenkirjoista sekä nuorten aikuisten kirjoista (viimeisessä myös mukana Hurme). Haastattelin myös kirjailija Mila Terästä Amiraali-nuortenromaanista sekä kirjailija Riina Mattilaa uutuuskirjasta Silmät avatessa on edelleen pimeää. Videot ovat nähtävillä toukoukuun ajan festarien Youtube- kanavalla. Kannattaa tsekata myös kollegani Elina Pitkäkankaan video kirjan synnystä, jossa on mukana myös graafikkoni Karin Niemi ja kertoo pari sanaa myös Hurmeenkin kannen tekemisestä.

Vinkkari on lösähtänyt vinkattavien kirjojen mereen.

Mitä sitten seuraavaksi? Olen kaikeksi onneksi saanut Kirjailijaliitolta apurahaa, joten pääsen taas kesällä pitämään vapaata ja puuhaamaan Hurmeen jatko-osien parissa. Ensi keväänä ilmestyy jatkoa ja tämän kesän aikana minun pitäisi saada sekä korjattua kakkososa että kirjoitettua kokonaisuudessaan ensimmäinen versio päätösosasta. Olen innostunut mutta vielä enemmän hirvittää. Pandemia kun ei vieläkään ole poissa keskuudestamme ja viime kesänä kirjoittaminen oli todella vaikeaa, vaikka sitten aivan viime metreillä sainkin kaiken valmiiksi. Toivotaan parasta, että olisi luvassa suotuisia kirjoitustuulia!

Ehkä se tästä lähtee?

Hurmeen etäjulkkarit tulossa

Nyt se on viimein täällä! Uusi YA-romaanini Hurme on saapunut kauppoihin. Meillä kirjastossa vielä odotellaan, mutta eivätköhän ne pinkit pääkallot pian ala kirjastonkin hyllyille kolisemaan. Tällä hetkellä kirjaa on kuitenkin saatavina niin kovakantisena kuin sähköisenäkin muuan muassa kirjakaupoista sekä pandemiaturvallisemmin tilattavana nettikaupoista, kuten esimerkiksi Myllylahden sivuilta. Tuntemuksiani kirjan julkaisusta jaoin jo tuoreeltaan For YA -kanavalla videossa Kirjoittamisesta: Parasta ja pahinta julkaisemissa sekä Unboxing -videossa, jossa avaan ensimmäistä kertaa tekijänkappalelaatikkoni.

Valitettavasti pandemiatilanne on Helsingissä aina vain pahentunut, joten livejulkkareita Hurmeelle ei ole tiedossa. Sen sijaan järjestän kaksi liveä Instagramissa: Keskiviikkona 31.3. klo 18-19 Kallion kirjasto haastattelee minua etäjulkkareiden merkeissä ja tilaisuus löytyy sekä instatileiltä @kallionkirjasto että @sininen_helmi. Torstaina 1.4. klo 18-19 pääset seuraamaan varjojulkkareita, joissa minä ja kirjailija Elina Pitkäkangas päästämme katsojat sekä Hurmeen että kirjailijuuden kulissien taakse ja vastaamme kysymyksiin. Varjojulkkarit löytyvät puolestaan instatileiltä @sininen_helmi ja @elinapitkakangas. Jos streamit menevät ohi suun, ei huolta, sillä yritän saada ne jäämään IGTV:hen vähäksi aikaa katsottaviksi. Keskiviikkona 31.3. julkaisen myös uuden kirjatrailerin Hurmeesta For YA-kanavalla.

PS. Vuonna 2021 minulta on ilmestymässä muutakin kuin Hurme! Nimittäin Tammi on syksyllä julkaisemassa uuden ajan Kalevalan nuorille nimeltä Satalatva, ja nimekkään ja kunnianarvoisan kirjoittajajoukon jatkona olen myös minä! Lisää siitä myöhemmin.

Anno horribilis 2020: Kirjailijan koronavuosi

Kirjailija Sini Helminen ja syysmuotia syksyllä 2020.

“Mitä tahansa iloinen 20-luku tuo tullessaan, minä ja sulkakynäni olemme valmiina”. Niin minä tosiaan menin päättämään viime uutena vuotena kirjailijablogini vuosikatsauksen. Voi viatonta minua vuoden 2020 vasta koittaessa.

Kuten kaikki tiedämme, iloisen charlestonin sijaan luvassa oli pandemia, joka romutti kaikki odotukset ja lupaukset, ja joka vieläkin varjostaa vuotta 2021. Kuolemaa, etähautajaisia, mielenterveyden rakoilua, uupuneita hoitajia, ahdistustuneita asiakaspalvelijoita: vuosi on harvalle ollut helppo.

Kulttuurin kannalta tilanne on ollut ja on yhä katastrofaalinen. Teatterit ja elokuvateatterit on suljettu. Kirjastot suljettiin keväällä ja nyt ne ovat auki vain rajatuin palveluin. Elävä musiikki on ahdingossa. Kirjailijoille vuosi on ollut monta muuta alaa helpompi, mutta meillekin tärkeät conit ja kirjamessut on peruttu ja näkyvyys sitä kautta eriarvoistunut entisestään.

Minulle vuosi ei ole ollut onnellinen, mutta olen silti ollut yksi onnekkaista. Sairastuin koronaan keväällä, mutta sain vain lievän version ja hajuaistinikin palautui melko nopeasti. Minulla olisi ollut esiintymisiä Finnconissa, Ropeconissa sekä Helsingin, Turun ja Tampereen kirjamessuilla, mutta niiden peruuntuminen ei näin kirjojen julkaisun välivuotena ollut minulle yhtä paha isku kuin vaikkapa tämän vuoden esikoistekijöille.

Karin Niemi loihti maaliskuussa julkaistavalle Hurmeelle upean kansikuvan.

Vaikka vuosi on ollut kamala, tulevan Lujaverinen-trilogiani kannalta 2020 on ollut tärkeä ja menestyksekäs vuosi. Ensin solmin vuoden alussa Myllylahden kanssa sopimuksen trilogian itsenäisestä aloitusosasta Hurme, joka julkaistaan nyt maaliskuussa 2021. Sitten tuli onnenpotku: sain Taikelta apurahan ja pystyin kesällä ottamaan muutaman kuukauden apurahavapaata Hurmeen editoimista ja jatko-osan kirjoittamista varten.

Työskentely ja keskittyminen oli pandempian aikana paljon edellistä kesän 2019 apurahakautta hankalampaa, mutta sain kuin sainkin aivan viimeisenä päivänä valmiiksi jatko-osan ensimmäisen version. Löysin myös onnekseni Hurmeelle kaksi kokemuslukijaa, jotka antoivat arvokasta näkökulmaa kirjan sukupuolivähemmistöhahmojen kuvauksesta.

Valoisamman kesän jälkeen seurasi synkkä syksy. Palasin päivätöihini kirjastoon, missä yhä kiristyvät koronatoimet eivät antaneet unohtaa. Messut ja ystävien kirjanjulkkarit olivat tältä vuodelta poissa; harrastukset lakkautettiin yksi kerrallaan. Onneksi minulla olivat lohtuna kirjat: sekä oma tekeillä oleva että muiden. Valopilkku oli myös Lastenkirjainstituutin julkaisema Lukijan luo -artikkelikokoelma, johon pääsin tekemään oman pienen osani fantasian kirjoittamisesta lapsille ja nuorille.

Lukijan luo, Lisää näkyvyyttä lasten- ja nuortenkirjoille sisältää fantasian kirjoittamista koskevan artikkelin myös allekirjoittaneelta.

Messuttomana vuotena erityinen ilo olivat Erika Vikin luotsaamat LANU!-virtuaalifestarit, joissa olin itsekin mukana, ja joille kaikeksi onneksi on ensi vuonna luvassa jatkoa.

Vaikka jätin viime vuonna hyvästit Väkiverisille, sarja eli ilahduttavasti vielä vuonna 2020 omaa elämäänsä. Kaarnan kätkössä vilahti äidinkielenkirja Särmän tehtävässä ja sarjan muut osat Kiven sisässä, Veden vallassa ja Maan povessa julkaistiin viimein äänikirjoina. Äänikirjoja löytyy muun muassa Storytelistä, Bookbeatista, Nextoryista ja Suomalaisesta kirjakaupasta.

Väkiveriset löytyvät nyt myös äänikirjoina! Kuvassa Veden vallassa Helmet-kirjaston äänikirjapalvelussa.

Jatkoin myös Siniset helmet -kirjablogin ja For YA -kirjallisuuskanavan kanssa puuhailua, vaikkakin vierailijavideoiden ja yhteisvideoiden toteuttaminen kanavan toisen aisaparin Elina Pitkäkankaan kanssa on nyt koronavuonna ollut harvinaista ja hankalaa. Syksyllä Elina muutti Tampereelle, mikä tulee tulevaisuudessa lisäämään haastetta. Elinan minulle omistama kirja Hukan perimät pääsi myös Topelius-ehdokkaaksi, mistä pidän innoissani peukkuja.

Jos vuosi 2020 jotakin opetti, niin olemaan tekemättä tarkkoja elämänsuunnitelmia ja uudenvuoden lupauksia. Vuosi 2021 voi olla vihdoin iloisempi, mutta rokotteesta huolimatta tilanne on yhä huolestuttava eikä mikään ole varmaa. On varsin todennäköistä, että Hurme tulee saamaan nyt keväällä virtuaaliset julkkarit, enkä pääse vielä juhlistamaan kirjaa livenä.

Mitä sitten uudelta vuodelta toivon? Ensisijainen päämääräni olisi saada korjattua Lujaverinen-trilogian toinen osa ja päästä kirjoittamaan päätösosa. Tästä minulla on sellainen loistava uutinen, että olen saanut Kirjailijaliitolta jälleen apurahaa, joten toivon kovasti, että pääsen kesällä ottamaan pari kuukautta kirjoitusvapaata ja pistelemään trilogian pakettiin. Mikään ei ole varmaa ja toivomalla voi aina ansaita itselleen lisää kyyneliä; silti tahdon uskoa siihen päivään, kun Lujaverinen -trilogia on kansissa ja minä voin nostaa maljan, kilistää sitä toista lasia vasten ja hymyillä ilman maskia. Vielä joskus koittaa se päivä, kun kohtaamme toisemme messuilla ja coneissa, oli se sitten tämä vuosi tai joku seuraava kaukana tulevaisuudessa. Ja pettymyksen riskistä huolimatta minä aion sitä päivää odottaa.

Behind the Scenes: kohta otetaan kirjailijakuva, joka tulee löytymään Hurmeen kansiliepeestä.

Kirjauutisia joulun odotukseen: Hurme ja Lukijan luo

Minua somessa seuraaville tässä tuskin tulee mitään uutta, mutta päivitänpä nyt uutiset myös täällä kirjailijasivujen blogissa ajan tasalle. Marraskuun tilanne on täynnä sekä valoa että pimeyttä: rokote edistyy, mutta korona on Helsingissä levinnyt entisestään. Jatkan kirjastotöideni ohessa hissuksiin viime kesänä kirjoittamani käsikirjoituksen korjailua, mutta edistys on hidasta. Hyviä uutisia sen sijaan on ensi keväänä maaliskuussa julkaistavasta uudesta kirjastani Hurme, jonka nimi ja Karin Niemen tekemä upea kansikuva on nyt julkaistu Myllylahden kevään katalogissa. Lisätietoja kirjasta löytyy sille perustamaltani uudelta sivulta.

Hurmeen oikovedoksia ei ole vielä tarkistettu, mutta muuten kirja on jo valmis. Pääsen siis nyt keskittymään korjaamaan Hurmeen aloittaman Lujaverinen -trilogian kakkososaa, jonka käsikirjoituksen raakaversio tosiaan tuli kesällä valmiiksi. Kolmannesta osasta on vasta juonihahmotelma, mutta odotan, että pääsen sen kirjoittamisen kimppuun.

For YA -youtubekanavan kirjailijakumppanini Elina Pitkäkangas on nyt muuttanut Tampereelle, mutta ei huolta: kanavan toiminta jatkuu yhtä, vaikka fyysisesti asummekin nyt eri kaupungeissa. Uusia kirjoittamiseen ja kirjavinkkauksiin liittyviä videoita on taas tulossa, joskin kirjailijavieraat ovat epidemiasyistä olleet tänä vuonna kanavalla harvassa.

Viimeisenä uutisena kerron, että eräs artikkelini on mukana Lastenkirjainstituutin uudessa Lukijan luo -julkaisussa. Julkaisu käsittelee lasten- ja nuortenkirjallisuuden näkyvyyttä, kirjoittamista ja kritiikkiä. Oma artikkelini koskee fantasian kirjoittamista lapsille ja nuorille.