Syksyn kirjamessujen ohjelma: Turku ja Helsinki

img_20190718_1241387378747141575610689.jpg

Kirjamessusyksy pärähtää käyntiin jo ensi viikolla Turun kirjamessuilla ja tässä näette messujen ohjelmani. Melkoinen syksy tulossa! Messujen lisäksi olen käynyt vierailulla Raumalla ja tiedossa on myös kirjailijavisiitti Seinäjoelle.

Ohjelman ulkopuolella saa tulla nykäisemään hihasta ja juttelemaan!

 

TURUN KIRJAMESSUT:

Pe 4.10.2019

klo 10.30-10.50 A67: Kirjavinkkausta yläkoululaisille

klo 11.10-11.40 Eino 2 krs: Kantaaottava nuortenkirjallisuus

Keskustelussa sivutaan ajankohtaisia teemoja kuten ilmastokysymyksiä, maahanmuuttoa ja seksuaalista tasa-arvoa. Millä tavalla nuortenkirjallisuus reagoi ja ottaa kantaa päivänpolttaviin kysymyksiin ja tulevaisuuden uhkakuviin? Keskustelemassa kirjailijat ELINA ROUHIAINEN, J.S. MERESMAA, SINI HELMINEN ja MARKKU KARPIO.

klo 12.10-12.40 Kallas: Sini Helminen Maan povessa, Väkiveriset 4 & Janne Mäkitalo: Pääkallokiitäjät ja salaisuus Kanarialla

Urbaania nuortenfantasiaa edustava Maan povessa pureutuu ympäristönsuojelun ja radikalisoitumisen teemoihin. Teos on päätösosa kotimaista mytologiaa nykypäivään tuovaan Väkiveriset-sarjaan. Pääkallokiitäjät-sarja yhdistää perinteisen seikkailukirjallisuuden tämän päivän nuorten elämään ja ajatusmaailmaan. Vauhdikkaan ja samaistuttavan sarjan kolmas osa vie roistokoplan kintereille Kanarian lämpöön. Haastattelijana Kirsi Hietanen.

klo 12.45-13.30 A67: Paneeli: Young Adult -kirjallisuus

Elina Rouhiainen, Elina Pitkäkangas ja Sini Helminen. 

klo 16.45-17.00 TSÄO Ry:n Lukijan lämpiö: Sini Helminen

Oppilaiden haastattelu. 

 

La 5.10.2019

klo 13.15-13.50 A67: Kirjavinkit lapsille

 

Su 6.10.2019

klo 15.15-15.45 A67: Miksi suomalainen nuori ei lue?

Nuoret Kasper Kouvonen ja Nonna Paalanen, opettaja Merja Mäki, kirjastonhoitaja Sini Helminen ja nuortenkirjailija Leena Valmu. 

 

 

HELSINGIN KIRJAMESSUT:

To 24.10.2019

klo 17 KirjaKalliossa: Maan povessa, Väkiveriset 4

Urbaania nuortenfantasiaa edustava Maan povessa pureutuu ympäristönsuojelun ja radikalisoitumisen teemoihin. Teos on päätösosa neliosaiseen, kotimaista mytologiaa nykypäivään tuovaa Väkiveriset-sarjaan ja saattaa sarjan teemat loppuhuipennukseensa.

 

 

Kesän conitukset: Finnconin ja Ropeconin ohjelma

Menossa on kuumeinen kirjailijakesä, jonka vuoksi en ole saanut tänne vielä kirjoiteltua. Olen kaksi ja puoli kuukautta Kirjailijaliiton apurahan turvin kirjoitusvapaalla ja aivan uusi käsikirjoitus on lähtenyt hyvin liikkeelle. Heinäkuun alussa toivon mukaan on jo valmiina ihka ensimmäinen raakaversio! Lisätietoja seuraa sitten kun uskallan niitä paljastaa…

Kirjoittamisen lisäksi kesään kuuluvat tietenkin conit. Olen tulossa sekä Finnconiin Jyväskylään että Ropeconiin Pasilan Messukeskukseen. Ohjelmassa on tällä kertaa viime vuotta maltillisemmin paneeleja, jotta ehdin myös nauttia conittamisesta. Viime vuoden coneissa oli mahtavaa kohdata fantasiakansaa ja odotan innolla, että pääsen taas omieni pariin.

Finnconissa vedän paneelin Suomimytologiasta kirjallisuudessa, johon osallistuvat myös kirjailijat Mixu Lauronen, Merja Leppälahti, Mervi Heikkilä ja Anna Malinen. Lisäksi minä ja Elina Pitkäkangas puhumme muun muassa YouTube-kanavastamme For YA:sta Podcastit ja videoblogit -paneelissa, jossa ovat mukana myös Jari Hiltunen ja Jyrki Pitkä. Vedän myös Harry Potter-faneille paneelin Potterin jälkeen, jossa puidaan Harry Potter and the Cursed Child -näytelmää ja Fantastic Beasts -elokuvia.

Viime vuonna Ropeconissa pidin luennon Fantasian kirjoittamisesta: Mikä kaikki voi mennä pieleen? ja luento saa tänä vuonna jatkoa otsikolla Fantasian kirjoittamisesta: Myyttiset mokat. Lisäksi pidän kirjaston puolesta yksisarvissatutunteja, tietysti pukeutuneena yksisarviseksi. Varmasti minut tulee myös löytämään Ropeconin legendaarisista historiallisista tanssiaisista, joita en koskaan jätä mistään hinnasta väliin.

Koska olen ujo, en usein uskalla tulla puhumaan vieraammille faneille coneissa, mutta juttelen mielelläni ja aina saa tulla nykäisemään hihasta. Toivottavasti tavataan kesän conien pyörteissä!

img_20190628_1245428019579713800660333.jpg

Finnconin ohjelmani:

 

Lauantaina 6.7.2019 klo 11

L303 Podcastit ja videoblogit

Sini Helminen, Jari O. Hiltunen, Jyrki Pitkä, Elina Pitkäkangas

Mitä uusia mahdollisuuksia podcastit ja vlogit voivat antaa scifin, kauhun ja fantasian tekijöille ja faneille?

Avainsanat: paneeli, media, fanius

Lauantaina 6.7.2019 Klo 17

L303, YA!

Sini Helminen, Iida Simes, Virva Paloviita, Salka Rauvola
“Young adult -kirjallisuuden fanit puhuvat lajityypistä ja suosikeistaan.”

 

Sunnuntaina 7.7.2019 klo 12

L302 Suomimytologia kirjallisuudessa

Mervi Heikkilä, Sini Helminen (pj), Mixu Lauronen, Merja Leppälahti, Anna Malinen

Suomalaiset fantasiakirjailijat keskustelevat siitä, miten kotimainen mytologia näkyy kirjallisuudessa. Onko Kalevala kaiken Suomi-spefin alkujuuri? Entä miten kansanperinteen hahmot näkyvät nykypäivänä ja miten suhde mytologiaan on muuttunut? Paljonko kirjailija kaivaa arkistojen kätköistä ja mitä uutta annettavaa suomalaisille mytologialla vielä olisi?

Avainsanat: paneeli, kirjallisuus

 

Sunnuntaina 7.7.2019 klo 13

L303 Potterin jälkeen: Fantastic Beasts ja Cursed Child

Riikka Heinilä, Chris Kaukonummi , Eero Korpinen, Sini Helminen (pj)

Potter-fanit pohtivat, mitä velhomaailmassa on tapahtunut kirjojen julkaisemisen jälkeen. Miten Fantastic Beasts -elokuvat ja Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä jakavat mielipiteitä? Entä miltä näyttää velhomaailman tulevaisuus?

Avainsanat: paneeli, media

 

Ropeconin ohjelmani:

Lauantaina 27.7.2019 klo 12

Fantasian kirjoittamisesta: Myyttiset mokat

Kirjailija Sini Helminen puhuu siitä, miten myyttejä käytetään romaanin rakennusaineina. Miten myyttejä voi hyödyntää omassa kirjoittamisessa ja mitä ansakuoppia kannattaa välttää.

Lisäksi yksisarvissatutunteja. 

 

Sarjan päättämisen fiiliksistä ja Maan povessa julkkareista

Sopivasti Kalevalan päivänä 28.2. vietettiin Kallion kirjastossa viimeisen Väkiveriset -kirjani Maan povessa julkkareita. Samassa paikassa melkein kaksi vuotta aikaisemmin juhlistettiin ensimmäistä Väkiveriset-kirjaa Kaarnan kätkössä. Nyt ympyrä on sulkeutunut ja olo samaan aikaan ylpeä ja haikea. Minua oli jälleen kerran haastattelemassa For YA-youtubekanavan parivaljakkoni ja kirjailijakollegani Elina Pitkäkangas.

11500470309806656840784.jpg

Kirjailija Sini Helmistä haastattelee asiantuntevasti kirjailijakollega Elina Pitkäkangas. Kuvaaja: Mikko Helminen.

Kirjailija Elina Pulli puolestaan loihti upean kirjankansikakun Maan povessa -kuvalla.

kakku_0839

Maan povessa -kirjankansikakku. Kakun leipoi Elina Pulli. Kuvaaja: Janne Luotola.

Haastattelun ja kakun maistelun lisäksi nautimme alkoholitonta skumppaa ja signeerasin kirjoja. Mukana oli ystäviä, sukulaisia, lukijoita ja kirjailijakollegoita. Pääsin myös tapaamaan erään graduntekijän, joka on parhaillaan tekemässä Väkiveriset -sarjasta tutkielmaa.

potretit_0902

Yhteispotretissa kirjailijat Erika Vik, Sini Helminen, Elina Pitkäkangas ja Anniina Mikama. Kuvaaja: Janne Luotola.

Pätkän kirjanjulkkareista pääset katsomaan Elina Pitkäkankaan For YA:lle kuvaamassa viikkokatsauksessa My Week.

Miltäs nyt sitten tuntuu, kun Väkiveristen tarina on saapunut päätepisteeseensä? Kuvasin ensimmäisiä tunnelmia Maan povessa -kirjalaatikon avaamisesta For YA:lle ihka ensimmäisessä tekemässäni Unboxing-videossa. Olen puuhaillut sarjan parissa jo yli viisi vuotta, ja nyt olo on eniten epätodellinen: tässäkö se nyt sitten on? Löydän tulevaisuudessakin Pinjan, Pekon, Marin, Otran ja Tuulian kirjahyllystäni painetuilta sivuilta, mutta enää en palaa jatkamaan heidän seikkailujaan. Suru ja tyytyväisyys sarjan valmistumisesta kulkevat käsi kädessä.

img_20190218_0909302599230633894351901.jpg

Koko Väkiveriset-sarja Karin Niemen taiteilemilla kansikuvilla on viimein päässyt yhteen.

Mitä Väkiveriset ovat sitten tuoneet elämääni? Ensinnäkin ne ovat toteuttaneet suurimman unelmani jo lapsesta asti: kirjoittaa kirja. Niiden avulla minut hyväksyttiin jäseneksi Kirjailijaliittoon, niiden avulla löysin näkymättömien ystävien verkon kirjailijasomessa ja tapasin Elina Pitkäkankaan, jonka kanssa meillä yhteinen kirjakiertue johti sitten lopulta youtubekanava-sisaruuteen. Kirjoja kirjoittaessani olen tutustunut myös yhä lähemmin mahtavaan kirjoittapiiriini, jonka jäsenet ovat lukeneet ja tarkkanäköisesti kommentoineet jokaisen luvun ensimmäisinä. Olen myös rohkaistunut ottamaan enemmän yhteyttä fantasia-fandomiin, johon läheisempää liittymistä olen sosiaalisesti arkana fanina pitkään jahkaillut.

Väkiveristen vuosiin on myös sattunut monia yllättäviä hetkiä: olen opetellut videoiden tekoa ja ihooni on liimattu niin kaarnaa kuin kalansuomujakin, kun mestarillinen maskeeraajasiskoni Tuuli on auttanut minua kirjatrailereiden teossa. Worldconissa tapasin yhden idoleistani, Robin Hobbin, ja sain häneltä nimikirjoituksen. Mukaan on mahtunut myös huonoja hetkiä: epätoivoista editointia, joka ei tunnu parantavan mitään, kirjan julkaisemisen stressiä, joka on puhjennut fyysisenä sairastumisena ja unettomuutena, tunnetta, että nuortenkirjailijana pyristelee aivan liian pienenä kalana aivan liian suuressa meressä, jossa pikkukirjailijan on vaikeaa pysyä pinnalla. Kun katson valmista kirjariviä Karin Niemen piirtämillä kauniilla kansilla, en voi kuitenkaan katua mitään.

img_20190218_0910004451914346333574647.jpg

Väkiveriset selkämyksin. Uutuus Maan povessa on hiukan muita paksumpi.

Ja samaan aikaan kun minun pitäisi keskittyä tähän hetkeen, kirjailijanmieleni on levoton, punoo jo uusia tarinoita ja petollisesti ajatukset kietouvat uusiin hahmoihin. Uusi alku tuntuu pelottavalta ja innostavalta samaan aikaan. Mitä Väkiveristen jälkeen? Mitä ihmettä nyt tapahtuu, kun neljä samaan maailmaan sijoittuvaa kirjaa on tiuhalla julkaisutahdilla ilmestynyt, ja kirjailija joutuu äkkiä tuuliajolle keskelle tuntematonta? Ensi kesänä pääsen kaikeksi onneksi Kirjailijaliiton apurahan turvin keskittymään kirjoittamiseen ja suuntamaan uuteen seikkailuun.

 

Ensimmäinen vuosi oikeana kirjailijana eli mitä tapahtui esikoisvuoden jälkeen

img_20190101_0000357495907468562893570.jpg

Vuosi sitten kirjoitin postauksen hullusta esikoiskirjailijavuodestani: vuonna 2017 julkaisin esikoiskirjani Kaarnan kätkössä sekä Väkiveriset-sarjan toisen osan Kiven sisässä. Tänä vuonna päätin rauhoittaa tahtia ja lykätä sarjan neljännen päätösosan seuraavan vuoden 2019 keväälle, mutta eipä vuodesta 2018 silti mikään tylsän tapahtumaton vuosi tullut. Julkaisin Väkiveristen kolmannen osan Veden vallassa, osallistuin moniin kirjallisuustapahtumiin (Finncon, Hel-YA!, Turun kirjamessut, ESCON ja Helsingin kirjamessut) sekä perustin kollegani Elina Pitkäkankaan kanssa uuden Youtube-kanavan For YA. Lisäksi pääsin Suomen Kirjailijaliiton jäseneksi ja esikoiselleni Kaarnan kätkössä napsahti Kuvastaja-ehdokkuus. Huhhuh!

Keväällä paasasin taas yhdissä juhlissa kaverille YA-kirjallisuudesta ja kaverini ehdotti, että minun pitäisi perustaa podcast, jossa voisin jutella Young Adult -kirjoista ja samalla lisätä keskustelua ja tietoisuutta. Koska olin kirjatrailerien parissa puuhaillessani joutunut tutustumaan videoiden tekemiseen, Youtube-kanava tuntui kuitenkin minulle läheisemmältä kuin podcast. Etenkin, kun jatkuvasti lusmuan kirjoitamisesta juuri katselemalla englanninkielisiä Booktuben ja Authortuben videoita, joissa arvioidaan kirjoja ja annetaan kirjoittamisvinkkejä.

Elina Pitkäkangas ja minä olimme tehneet viime vuonna paljon yhteistyötä kirjailijakiertueen kautta, kun kävimme yhdessä kouluissa ja kirjakaupoissa. Samalla olimme myös kaverustuneet, ja kun vielä molemmat kirjoitamme YA:ta ja olimme matkoilla paljon siitä jutelleet, heti ensimmäisenä ehdotin juuri Elinalle, että perustaisimme yhdessä YA-kirjallisuuteen keskittyvän Youtube-kanavan. Kummallakaan ei ollut juuri kokemusta videoiden tekemisestä, mutta into oli niin kova, että saimme pystyyn For YA:n, YA-kirjallisuuskanavan, josta toivomme kohtaamispaikkaa kaikille kotimaisille YA:n kirjoittajille ja lukijoille.

img_20181208_1816437408146170726308308.jpg

Kirjailijat Elina Pitkäkangas ja Sini Helminen Helsingin kirjailijoiden 50-vuotisjuhlilla Villa Kivessä. 

Videoiden tekeminen on ollut todella hauskaa ja olemme oppineet paljon, vaikka paljon on vielä opittavaa eivätkä laitteemme tai taitomme ole vielä aivan sillä tasolla kuin haluaisimme. Tällä hetkellä kanavalla on yli 150 seuraajaa ja se sisältää videokeskusteluita eri aihepiireistä, kirjoittamisvideoita, tapahtumakatsauksia ja kirjavinkkauksia. Olemme myös saaneet kanavalle mahtavia vierailijavideoita, kuten Siiri Enorannan ja J.S. Meresmaan video Seksistä ja sen kirjoittamisesta ja videon yhdessä Elina Rouhiaisen kanssa, jossa käsittelemme leffasovituksia YA-kirjoista.

Kolmannen Väkiveriset-kirjani Veden vallassa julkkarit pidettiin kolmas päivä toukokuuta tutussa paikassa Kallion kirjastossa, joka taas remontin jälkeen oli auki entistä loistokkaampana. Kollegani Elina Pitkäkangas oli jälleen lupautunut haastattelemaan minua uudesta kirjasta. Kilistelimme holittomia maljoja Marin ja Veden kirjan kunniaksi. Juttelimme kirjan teemoista ja etenkin koulukiusaamisesta, jota Mari Veden vallassa joutuu kokemaan. Monelle lukijalle ujo Mari on tuntunut kuulemma edellisten kirjojeni päähenkilöitä Pinjaa ja Pekkoa läheisemmältä.

julkkarit_sini elina_8092.JPG

Kirjailija Elina Pitkäkangas haastattelee Sini Helmistä Veden vallassa -kirjajulkkareissa Kallion kirjastossa. Kuvaaja: Janne Luotola.

Kirjallisuustapahtumarumba alkoi jo kesällä Turun Finnconista, jossa oli kirjaimellisesti kuuma tunnelma. Asteita oli yli kolmekymmentä, mutta ihanat fandom-ihmiset lämmittivät mieltä vielä enemmän. Olin buukannut Finncon-ohjelmani aivan täyteen: osallistuin Shimo Shuntilan vetämään mainioon Fantastiseen matkaoppaaseen, jossa minä, Magdalena Hai ja Liliana Lento pääsimme eläytymään kirjahahmoiksemme (ja jonka melkein missasin kun juna petti ja jouduin köröttelemään pikkuisen myöhässä paikalle taksilla); vedin kiitettävästi keskustelua herättäneen paneelin Koulukiusaamisesta fantasiakirjallisuudessa yhdessä Hanna van der Steenin ja Hanne Marteliuksen kanssa; kirjavinkkasin fantasiaa lapsille ja nuorille yhdessä loistavan vinkkarikollegan Pia Göösin kanssa; keskustelin paneelissa Mikä ihmeen YA? yhdessä Katri Alatalon, J.S. Meresmaan ja Magdalena Hain kanssa (ninjapanelistina mukaan hyppäsi tosin myös Salla Simukka); Pidin graduuni pohjaavan luennon ”Seksi, kuolema ja Peter Pan” sekä vielä vedin Harry Potter -fanipaneelin 20 vuotta myöhemmin.

img_20180716_1057514535033236507069119.jpg

Sisareni Tuuli Helmisen taituroima kaarnaselkäinen aluspaita, jota käytti Pinja Oksanen vieraillessaan Simo Shuntilan Fantastisessa matkaoppaassa Turun Finnconissa.

Toinen kesän kohokohdista oli Ropecon, jossa pidin luennon Fantasian kirjoittamisesta: Mikä kaikki voi mennä pieleen? Kirjoitin luennon muistiinpanot yleisön toiveesta myös tänne blogiini.

img_20180729_1352533393203106948386342.jpg

Rowena Korpinkynsi Ropeconissa Helsingin Messukeskuksessa.

Syksyn lähestyessä sain kaksikin hyvää uutista: ensinnäkin minut oli hyväksytty Suomen kirjailijaliittoon ja toiseksi Kaarnan kätkössä oli päässyt Tolkien-seuran jakaman Kuvastaja-palkinnon ehdokkaaksi. Muut loistavat Kuvastaja-ehdokkaat olivat Elina Rouhiaisen Muistojenlukija, Katri Alatalon Käärmeiden kaupunki, Siiri Enorannan Josir Jalatvan eriskummallinen elämä sekä Saara Henrikssonin Syyskuun jumalat, joten esikoiseni oli päässyt melkoisen fantastiseen seuraan. Voitto napsahti Elina Rouhiaisen jo Topelius-palkitulle Muistojenlukijalle, josta jo tv-sarjakin on tekeillä.

YA-vuoden merkkitapaus oli tietenkin Hel YA!, joka tällä kertaa järjestettiin Gloriassa. Viime vuonna kun YA-kirjallisuustapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, se oli heti menestys ja tällä kertaa yleisöä oli paikalla vielä edellistä kertaa runsaammin. Tunnelma lukijoiden ja kirjailijoiden välillä oli ihanan lämmin, vaikka itse tila oli vähän liiankin viileä kaltaiselleni vilukissalle. Itse olin mukana Mikä (kaikki) ottaa päähän YA-kirjakeskustelussa -paneelissa, jossa olivat mukana myös tubetähti Kalenterikarju, Bookishteaparty -bloggari Katri sekä Demin nuortenkirjoituskilpailun voittanut Maija Koivula. Kirjaston puolesta luin YA-iltasadun eli kirjottamani novellin Alennusvampyyri (ehkä voisin sen joku päivä vaikka For YA:ssa julkaista?). Elinan katsauksen Hel YA!-tapahtumasta voit katsoa tästä.

img_20180929_1134027695103045680604321.jpg

Hengailua HEL YA!:ssa. Kirjailija Sini Helminen on pettänyt sinisen värikoodinsa.

Vuoden toisen visiittini Suomen Turkuun tein Turun kirjamessuille, joilla vierailin nyt ensimmäistä kertaa ja yllätyin todella niiden kokoluokasta ja ihmisvilinästä. Ensin meno ja meininki tuntui melkein ahdistavan kaoottiselta, mutta sitten aloin nauttia messutunnelmasta. Turussa toimin ensisijaisesti Suomen Nuorisokirjailijoiden kirjavinkkarina ja esittelin sekä lasten- ja nuortenkirjoja että fantasiaa. Kirjailijapanelistina olin koulukiusaamista käsittelevässä nuortenkirjapaneelissa yhdessä Siiri Enorannan ja Leena Valmun kanssa, joista molemmat minulla oli ilo tavata ensimmäistä kertaa. Turun messuviikonloppuni ylpein hetki oli ulkokirjallisempi: voitin noidankäkätyskilpailun Magdalena Hain Kolmannen sisaren julkkarijuhlilla.

img_20181007_102155775989992290494127.jpg

Väsynyt mutta tyytyväinen Luna Lovekiva Turun kirjamessuilla.

Kirjallisuustapahtumia kuhiseva syksy jatkui Espoossa Ison Omenan kirjastossa Esconin merkeissä. Espoon Science Fiction seuran ja Espoon kirjaston järjestämässä tapahtumassa oli kunniavieraana J.S. Meresmaan, jonka kanssa pääsin myös samaan paneeliin puhumaan nuorten fantasia- ja tieteiskirjallisuuden tulevaisuudesta. Mukana olivat myös paneelia vetänyt kirjailija Vesa Sisättö sekä espoolainen kirjavinkkari Joona Koiranen. Paneelin voit nähdä melkein kokonaisuudessaan tästä.

img_20181013_1404208230515884483709020.jpg

Shelfie Esconissa Ison Omenan kirjastossa.

Helsingin kirjamessut ovat tietenkin kirjallisen syksyn suurin tapahtuma ja olin riemuissani, kun pääsin jälleen ihanien ja lahjakkaiden Kallion lukiolaisten lavalle KirjaKallioon. Tällä kertaa kirjamessuilu jäi muuten valitettavan vähälle työ- ja sukuvelvoitteiden takia, mutta onneksi ensi vuonna saapuvat taas uudet messut. Helsingin messut olivat vielä tavallistakin suuremmat ja uudet lavat olivat etenkin nuorten ja lasten puolella saaneet todella kivan ulkoasun. Helsingin kirjamessujen tunnelmia voit nähdä tästä Elinan kuvaamasta videosta.

44815473_533106290435229_7989130720977092608_n

Kallion lukiolaiset haastattelevat KirjaKallion lavalla Sini Helmistä teoksesta Veden vallassa Helsingin kirjamessuilla.

Messuhulinan jälkeen olen keskittynyt aloittelemaan seuraavaa projektiani, josta en vielä paljasta sen enempää, kuin että YA-kirjallisuutta tästä taitaa olla tuloillaan. Olemme myös Elinan kanssa ehtineet kiireisen kesän jälkeen säännöllisemmin tehdä videoita For YA:lle. Apurahahaut ja kirjavinkkarin työt ovat myös vieneet aikaa, niin että kirjailijavierailut ovat jääneet paljon viime vuotta vähemmälle.

Mitä sitten on tiedossa vuonna 2019? Ensiksikin Väkiveriset-sarja saa nyt helmikuun lopussa päätöksensä, kun julkaisen kirjan Maan povessa. Maan povessa ei edellisten osien tapaan ole itsenänen, vaan päättelee sarjan ja tuo edellisten osien hahmot yhteen. Tulee olemaan haikeaa jättää hyvästit sarjalle, jonka parissa olen viettänyt viimeiset kuusi vuotta. Onneksi on myös tiedossa uusia alkuja: sain Kirjailijaliitolta apurahan ja sen turvin pääsen ensi vuonna ottamaan vapaata päivätyöstäni ja kirjoittamaan seuraavaa kirjaani, joka tulee aloittamaan jotakin ihan uutta. Olen samaan aikaan aivan kauhuissani ja todella innoissani.

Veden vallassa kuva.jpg

Maan povessa, Väkiveristen neljäs osa, julkaistaan keväällä 2019!

 

Syksyn säpinää: Kuvastaja-ehdokkuus, Hel YA ja Turun kirjamessut

Kirjallinen syksy on pyyhältänyt päälle myrskyn tavoin ja vetänyt melkein jalat alta. Tämän syksyn satoa:

Sain nähdä Väkiveristen neljännen ja siis viimeisen osan kannen, josta olen tosi innoissani. Se seuraa edellisten tyyliä, mutta uudella twistillä. En malta odottaa, että pääsen näyttämään sen kaikille. Vinkkinä, että kannessa on joku edellisistä kirjoista tuttu hahmo, jonka kuvaa ei ole vielä nähty. Graafikkona on edellisten kirjojen tapaan lahjakas Karin Niemi.

Esikoiseni Kaarnan kätkössä (Väkiveristen ensimmäinen osa) pääsi ehdolle Kuvastaja-fantasiakirjapalkinnosta, josta kisaavat myös niinkin loistavat teokset kuin Elina Rouhiaisen Muistojenlukija, Siiri Enorannan Josir Jalatvan eriskummallinen elämä, Katri Alatalon Käärmeiden kaupunki sekä Saara Henrikssonin Syyskuun jumalat. Voittaja julkistetaan Helsingin kirjamessuilla. Olin todella yllättynyt ja innoissani ehdokkuudesta ja on ilahduttavaa, että ehdokkaissa on tänä vuonna useampikin YA-kirja mukana.

img_20180928_1035415761982396285290146.jpg

Kuvastaja-ehdokaskirjat esillä Siiri Enorannan Josir Jalatvan eriskummallista elämää lukuunottamatta. 

 

Minut myös hyväksyttiin mukaan Suomen Kirjailijaliittoon. Kaikeksi onneksi uusi jäsenkorttini on sopivasti lempiväriäni turkoosia. Minun ei siis tarvitse rikkoa sinertävää värikoodiani.

img_20181002_0743398634212368117732208.jpg

Uusi Suomen Kirjailijalliiton jäsenkorttini! 

 

Minä ja kirjailijakollegani Elina Pitkäkangas olemme taas puuhailleet kesällä perustetun YA-kirjallisuuskanavamme For YA:n parissa ja aloittaneet siellä kirjallisuuskeskustelujen ja kirjavinkkausten lisäksi uuden osion Kirjoittamisesta.

Osallistuin Hel-YA!:han eli Young Adult -kirjallisuusfestareille, jotka pidettiin nyt Suomessa toista kertaa, tällä kertaa menestyksellisesti kulttuuriareena Gloriassa. Tunnelma oli aivan ihana, kun paikalle olivat pakkautuneet alan kirjailijat, bloggarit ja innokkaat lukijat. Itse olin mukana Mikä (kaikki) ottaa päähän nuortenkirjakeskustelussa -paneelissa, missä pääsin avautumaan ärtymyksen aiheista tubettaja Kalenterikarjun, Bookishteapartyn bloggari Katrin sekä Demin nuortenkirjoituskilpailun voittajan Maija Koivulan kanssa. Tapahtuman lopuksi luin iltasaduksi novellini Alennusvampyyri. Kaikeksi onneksi Elina Pitkäkangas sai tehtyä Hel YA:sta mainion koosteen For YA-kanavallemme.

img_20180929_1322464175342142397793534.jpg

Väririkkurina Hel YA:ssa Liisa Ihmemaassa -teemalla. 

Viime viikonloppuna kirjatapahtumahuuma jatkui Turun kirjamessuilla, missä vedin yhdessä Siiri Enorannan ja Leena Valmun kanssa keskustelupaneelin koulukiusaamisesta nuortenkirjallisuudessa. Pidin myös vinkkaukset uusista kotimaisista fantasiakirjoista, lastenkirjoista sekä nuortenkirjoista. En ollut käynyt Turun messuilla ennen, ja yllätyin siitä, miten suuri ja ruuhkainen tapahtuma oli. Onneksi sentään löytyi hengähdystaukoja, joissa kohdata mahtavia kirjailijoita, niin uusia tuttavuuksia kuin vanhoja mahtavuuksiakin.

 

img_20181005_0723437025264811021214939.jpg

Seuraavaksi on vuorossa Espoon Ison Omenan kirjastossa järjestettävä fantasiatapahtuma ESCon, jossa olen mukana puhumassa klo 14.15 kirjallisuuspaneelissa ” Spekulaatiota spekulaatiosta – mihin nuorten tieteis- ja fantasiakirjallisuus on matkalla?”. Sekä tietenkin Helsingin kirjamessut, missä esiinnyn torstaina kello 16 iki-ihanan KirjaKallion lavalla ja jännitän myös Kuvastaja-palkinnon tuloksia!

Fantasian kirjoittamisesta: Mikä kaikki voi mennä pieleen?

img_20180728_134620282640032503827813.jpg

Pidin Ropeconissa esitelmän Fantasian kirjoittaminen: Mikä kaikki voi mennä pieleen?  Tarkoitus oli esitellä fantasiaromaanin kirjoittamisessa eteen tulevia sudenkuoppia, joihin olen itsekin astunut ja varmasti tulen yhä astumaan. Koska luennolla innostuimme sen verran keskustelemaan, ettemme ehtineet käydä kaikkea kaavailemaani läpi, julkaisen nyt blogissani mietteitäni.

Luonnollisesti jokainen näistä keinoista tai kliseistä, joita kutsun ”virheiksi” on tuottanut mahtavaa fantasiakirjallisuutta ja jopa mestarit ovat käyttäneet niitä klassikoissaan. Ei ole mitään sellaista, mikä ei voisi toimia tai mitä ei voisi käyttää, jos sen tekee hyvin. Usein olennaisinta on se, miten asiat tekee tai mitä yhdistelee keskenään. Tästä disclaimerista huolimatta seuraavaksi esittelen joitakin ongelmia, joihin etenkin märkäkorvaisempi fantasiamaailmaan rämpijä usein kohtaa.

  1. Verkkainen aloittaminen

  • Fantasiakirjat tapaavat olla järkäleitä, maailmoissa on paljon tutustumista ja siksi aloitukset ovat välillä niin verkkaisia, että karkottavat uusia turisteja. Taru sormusten herrasta on fantasiaklassikoista suurin ja jäljitellyin ja aloittaa surullisenkuuluisasti hobittien ja piippukessun historiasta (ja hyvin moni maallikko myös päättää lukemisensa jo piippukessun historiaan). Hidas aloitus, etenkin tietokirjamaisen infon antaminen ennen varsinaista tarinaa, on kuitenkin etenkin esikoistaan tarjoavalle tuntemattomalle fantasiakirjailijalle vaarallinen veto.
  • Etenkin jos romaanissa on ennustus, jonka juuret ovat syvällä historiaan, tulee houkutus tehdä prologi, joka sijoittuu tuhansia vuosia romaanin tapahtumia aikaisempaan aikaan. Tällainen on esimerkiksi Robert Jordanin Ajan pyörässä. Tällainen aloitus voi kuitenkin olla etäännyttävä, joten sellaista ei kannata koskaan käyttää vain tavan vuoksi, vaan ainoastaan, jos se on välttämätöntä tarinan kannalta.
  • Myöskin aloitus prologilla, jossa on joku random sivuhenkilö (joka parhaassa tapauksessa ei tule esiintymään sarjassa enää koskaan), hidastaa pääsemistä itse asiaan ja päähenkilöihin. Näitä harrastaa esimerkiksi George R.R. Martin, ja ne toimivatkin silloin, kun tarkoituksena on saada heti alkuun toimintaa (yleensä tällaisessa tapauksessa sivuhahmo myös kuolee heti ensiesiintymisessään).

  • Yksi verkkainen aloitustapa on myös elokuvamainen zoomaus fantasiamaailman paikkojen halki ja päätyminen varsinaiselle tapahtumapaikalle. Näiden suurkuluttaja on Robert Jordan, jonka Ajan pyörät alkavat sivukausia jatkuvilla kuvailuilla eri paikkakuntien läpi pyyhältävästä tuulesta.
  • Itse romaanin lisäksi myös yksittäiset luvut voi aloittaa liian verkkaisesti. Tyypillinen ja allekirjoittaneellekin liian yleinen tapa on aloittaa luvun alussa uusi päivä ja kuvailla joka kerta sitä, miten päähenkilö herää, syö aamupalaa ja pesee hampaitaan. Aamutoimien toiston sijaan voi hypätä ajassa kiinnostavampaan hetkeen.

  • Elämänkertamaisissa romaaneissa tyhjäkäyntiä aiheuttaa usein alussa se, että lähdetään liikkeelle sankarin tapahtumaköyhästä lapsuudesta, vaikka varsinainen juoni alkaa vasta hänen ollessaan aikuisuuden kynnyksellä.

  1. Infodumppaus

  • Informaatiota on pakko antaa, mutta sitä voi antaa kevyemmällä tai raskaammalla otteella. TSH:n kaltainen, kerronnan ulkopuolinen suora infodumppaus ennen tarinaa (esim. piippukessun historia) on aloittelijalle vaarallinen keino.

  • Ylipäänsä kertojan ylipitkää maailmanselitystä, etenkin, jos se sijoittuu romaanin alkuun, kannattaa välttää.

  • Hyvä tapa on antaa informaatiota fokalisoimalla sitä päähenkilön kokemuksen ja näkökulman kautta. Tässä pitää kuitenkin yrittää olla sulava, ei niin, että päähenkilö vain sattuu ajattelemaan luonnottomasti ja perusteettomasti (tai huonosti perustellusti) maailmansa perusominaisuuksia.

  • Dialogi on hyvä paikka jakaa lukijalle informaatiota, mutta on huono idea antaa infoa maailmasta kömpelön ja hahmoille luonnottoman dialogin kautta vain tarinan viemiseksi eteenpäin. Olennaista on, että dialogia on paitsi informatiivista myös aitoa.

  • Kätevä on ns. maalaispoikaratkaisu (päähenkilö on tietämätön, joten muut hahmot selittävät hänelle jatkuvasti maailmasta kaiken). Tätä käytetään niin Belgarionissa kuin Harry Pottereissakin. Itsekin sovellan sitä Väkiverisissä, kun mytologiaa tuntemattomat teinit törmäävät itselleen vieraisiin fantasiaolentoihin. Tässä on kuitenkin kliseisyyden vaara.

  • Vastakohta infodumppauksen ongelmalle on se, että hardcore high fantasyssä selittäminen jätetään kokonaan tekemättä ja lukijan pitää rakentaa maailma palanen kerrallaan omassa päässään. Sopii etenkin aikuisten fantasiaan, mutta romaaneista tulee helposti niin vaikeita vähemmän vihkiytyneille lukijoille, etteivät perinteisemmät kustantajat usein ota niitä kustannusohjelmaansaEi näin: “Maalaispoika Grezxcon käveli juuri samaa vanhaa kylänraittia kun joka aamu, kun hänen mieleensä äkkiä juolahti, että Tarunzenian valkoiset velhot olivat tuhat vuotta sitten voittaneet mustat lohikäärmeet ja perustaneet pääkaupungin Oxcillianin. Oli outoa, että hän ajatteli sitä, sillä Grezxcon ei ollut yhtään kiinnostunut historiasta, eikä tiennyt siitä juuri mitään. Vastaan tuleva Pelior keskeytti hänen ajatuksensa.
    “Huomenta paras ystäväni Grezxcon! Eikö olekin kaunis päivä? Juuri tällaisena samanlaisena kauniina päivänä paha velhotar Regzarotha yritti valloittaa Tarunzenian. Onneksi hän on nyt muinaisten aarnikotkien vankina ja olemme kaikki turvassa. Mitä jos keskustelisimme siitä, miten niittäminen tapahtuu, vaikka se onkin ollut meille tuttua lapsesta asti?” 

3. Ylikuvailu

Fantasiamaailmaa ei voi kuvailla hemingwayläisesti. Jos kirjoitat että mies kävi ruokakaupassa, lukija ymmärtää ja immersoituu ilman lisäkuvailua. Jos kirjoitat lohikäärme kävi ruokakaupassa, kuvausta tarvitaan hieman enemmän. Etenkin jos luot oman maailman ja omia olentoja.

Kuvailun lähtee helposti aloittelijalta lapasesta: jokaisen henkilöhahmon kasvoja ja ruumiinrakennetta ei tarvitse kuvata yksityiskohtaisesti; jokaisen henkilöhahmon jokaisen vaatekappaleen väriä ei tarvitse mainita erikseen; jokaista pensasta ja huonekalua ja sitä sijaitsevatko ne oikealla tai vasemmalla ei tarvitse kuvata erikseen.

Mieti, mitkä yksityiskohdat ovat kiinnostavimpia ja yllättävimpiä, mihin keksit kauneimmat sanavalinnat, mitkä kuvaukset ovat juonen kannalta välttämättömiä ja kuinka olennainen hahmo tai paikka käsikirjoituksessa on.

Ei näin: “Haltiakuningatar Gentelia Amorosa katseli kristallein koristellusta kultapeilistä täyteläisiä poskipäitään, mantelinmuotoisia safiirisilmiään, ruusuisena hehkuvaa ihoaan, jalon kaulansa kaarta, tummana sysimetsänä kasvavia ripsiään ja siromuotoista nenäänsä. Hänellä oli yllään valkea leventyvähihainen yöpuku, joka myötäili kapeaa uumaa ja paljasti halkiosta sirot jalat. Hän mietti, laittaisiko tänä aamuna ylle auringonlaskun värisen viittansa ja rubiininpunaiset kenkänsä vai yönsinisen leninkinsä ja… (vaatekaapin kuvailu jatkuu 50 sivua).”

  1. Jäljittely

  • Esikuvan tai viimeisimmän hitin juonta on houkutus seurata liian tarkasti (esim. Taru sormusten herrasta, Harry Potter, Twilight): velhokoulusta, vampyyriromanssista tai taikaesineen tuhoamisesta on kirjoitettu valtavasti. Tolkienilaisessa fantasiassa on usein sankarijoukko, jossa on yksi kääpiö, yksi haltia ja päähenkilö, joka on tietämättään kuninkaallista sukua tai omaa taikavoimia.

  • Maailman liian suora kopioiminen on ongelma etenkin tolkienilaisessa fantasiassa. Suoraa jäljittelyä näkee niin Shannarassa , David Eddingsin kirjoissa ja Eragonissa.

  • Larppaaja-taustaisilla kirjoittajilla voi olla sellaista ongelmaa, että pelikokemukset vaikuttavat kirjoittamiseen: se, mikä toimii larpissa (erityisesti isommat hahmojoukot seikkailemassa) ei aina toimi kirjassa. Suuren hahmokavalkadin, etenkin, jos kaikki ovat tasavertaisesti päähenkilöitä, hallitseminen on hankalaa ja heistä kaikista on pystyttävä luomaan riittävästi toisistaan erottuvia persoonia. Jos koelukija sekoittaa hahmoja autuaasti keskenään ja osalla ei näytä olevan mitään tekemistä, harkitse karsimista.

  • Tolkienilaisella maailmalla tai velhokoulullakin voi silti taidokkaalla kirjoittamisella tai omilla mausteilla saada aikaan mahtavaa kirjallisuutta. Tyypilliseen maailmaan voi tuoda uutta verta muun muassa mashupina (esimerkiksi Yön talo -sarja sekoitti Twilightin ja Harry Potterit vampyyrien sisäoppilaitoksella), kirjoittamalla tuoreita, moniulotteisia henkilöhahmoja ja juonenkäänteitä (George R.R. Martin ja Robin Hobb ovat tästä loistava esimerkki) ja hakemalla uusia näkökulmia tuttuun maailmaan (esim. Wicked ottaa uuden tulokulman Ihmemaan Oziin ja Claren ja Blackin Rautakoe Harry Pottereihin).

  • Uniikin lumihiutaleen kirjoittaminen on mahdotonta. Edeltävän kirjallisuuden ja todellisuuden jäljittely on hyväksyttävä tietyssä määrin. Täysin originelli maailma omalla kielellään ja meille vieraalla ajattelutavalla ei olisi lukijalle ymmärrettävissä. Paljon aiemmin käytetyn materiaalin jäljittely on kuitenkin tiedostettava ja genreä uudistettava tekemällä uusia yhdistelmiä.

Ei näin: “Fordo katseli maailmanpelastusretkikuntaansa. Mukana oli yksi kääpiö, yksi haltia sekä kuningassukuinen ihminen, joka oli rakastunut haltiaprinsessaan. Ehkä heidän avullaan hän saisi tuhottua varjojen ruhtinaan maagisen kiven, jonka oli määrä hallita kaikkia kansoja.” 

  1. Kliseet

  • Kliseitä ei voi kokonaan välttää, mutta niitä ja etenkin niiden kasautumista on syytä varoa.

  • Kliseiset maailmat: keskiaika (ritareita, lohikäärmeitä, velhoja ja haltioita); urbaani nykymaailma, jossa on salaa velhoja; kaukainen galaksi, jossa suvut taistelevat keskenään.

  • Kliseiset hahmot: ennustettu valittu, maalaispoika-salaa-kuningas, musta ruhtinas ym.

  • Kliseiset juonet: esim. maailman pelastaminen, romanssi yliluonnollisen komistuksen kanssa.

  • Kliseinen kieli: esim. jäänsiniset silmät, ”raven hair”, ”noooooo!”-reaktio, runomuotoiset ennustukset.

  • Kliseiset teemat: esimerkiksi sankarin matka, hyvä versus paha, rakkaus voittaa kaiken.

  • Kliseiset nimet: esimerkiksi nimet, joissa on vieraita kirjaimia tai liika konsonantteja, m-, v- ja s-kirjaimella alkavat pahisten nimet.

Ei näin: “Jessien oli vaikea ymmärtää sitä: kuinka hänen arkisesta ulkonäöstään ja kömpelyydestään huolimatta juuri hän saattoi olla ennustettu pelastaja, joka kukistaisi pimeyden lordi Ekspresson. Kumpa hän vain osaisi päättää, oliko hän enemmän ihastunut komeaan, mutta välttelevään vampyyri Antonioon vai hauskaan ja kuumaveriseen ihmissusi Robiin.”

  1. Faktojen tarkastuksen laiminlyönti

  • Koska kirjoitan fantasiaa, kaikki käy: väärin. Lukijan immersion saaminen on vielä vaikeampaa kuin realistisessa kirjallisuudessa.

  • Matala fantasia: jotta todellisessa maailmassa olevat fantasiaelementit tuntuisivat uskottavilta, tätä maailmaa koskevien faktojen on syytä olla oikein. Ihmeellinen tutussa ja aidossa ympäristössä tuntuu ihmeellisemmältä.

  • Korkea fantasia: jotta luomasi maailma toimisi ja tuntuisi uskottavalta, on syytä tutustua todellisen maailman historiaan ja luonnontieteeseen (esim. miten viljely toimi keskiajalla tai millaista luontoa on aavikko-olosuhteissa).

  • Anakronismeja tai ristiriitaisuuksia maailmassa tulee välttää.

Ei näin: “Velhopoika Eetvartti pälyili ympärilleen Helsingin keskustassa. Pilvenpiirtäjien varjoon oli helppo sulautua. Syyskuiset auringonsäteet paistoivat juhannusruusupensaaseen. Kello löi kaksitoista yöllä.” 

  1. Ohuet henkilöhahmot

  • Sankari: perusjäbä, joka on mahdollisimman persoonaton, jotta mahdollisimman moni lukija samaistuisi häneen.

  • Sankari: täydellinen Mary tai Marc Sue, joka on vain yksiulotteinen toiveiden toteutuma (ei ole opetellut taistelua mutta silti siinä ylivoimainen jne…).

  • Pahis: pahiksen motivaatio tuhota tai vallata maailma jää epäselväksi, pahis on paha vain pahuuden vuoksi.

  • Ystävät ja auttajat: edustavat yksiulotteisesti tiettyä rotua tai kansaa. Mentorina on valkopartainen velho. Porukkaan kuuluvat viisas ystävä (porukan järki) ja comic sidekick (porukan sydän), yleensä nuorten fantasian puolella tyttö ja poika sekä puhuva eläin/fantasiaolento. Heidän ainoa päämääränsä on auttaa sankaria ja keskittyä häneen ja hänen ongelmiinsa.

  • Minäkerronnassa ohuet sivuhahmot voivat johtua päähenkilön rajatusta näkökulmasta, mutta lukijalle voi silti vihjata heissä olevan enemmän puolia.

Ei näin: “Pimeyden lordi Ekspresso nauroi häijysti ja ajatteli, kuinka mukavaa oli olla paha. Pian hänen maailmanvalloitussuunnitelmansa viimein toteutuisi. Lordi Ekspresso silitti kissaansa ja hykerteli itsekseen. Pekka Puhtoisella ja hänen viisalla velho-oppaallaan Ian Gambonilla ei olisi mitään mahdollisuuksia.”

  1. Lajismi

  • Tietyllä fantasiakansalla tai olentolajilla voi olla yhdistäviä piirteitä ulkonäössä ja kulttuurissa, mutta edustaako hahmo ominaisuuksillaan ja kiinnostuksenkohteillaan ainoastaan kansansa stereotypiaa? (Esimerkiksi pitkät, jalot ja vaaleat haltiat, parrakkaat oluesta ja kivistä tykkäävät kääpiöt ym.)

  • Fantasiaolennot ovat geneettisesti hyviä tai pahoja (esim. örkkien ja peikkojen pahuus). Tekee romaanin moraalista todella yksiulotteista ja herättää myös epäilyttäviä rasistisia konnotaatioita.

  • Kulttuurin monoliittisuus: onko maailmassa tai valtiossa vain yksi kulttuuri ja uskonto? Todellisissa valtioissa ihmiset eivät ole kaikki samaa mieltä ja usko samalla tavalla. Vaikka maassa olisi ankara diktatuuri, aina joku ainakin salaa kapinoi.

  • Diversiteetti: eroavatko hahmot toisistaan muuten kuin olemalla eri fantasiaolentoja? Onko maailmassa erilaisia seksuaalisia suuntautumisia, muita kuin valkoisia ihmisiä, saman lajin fyysisesti keskenään erilaisia yksilöitä ym.

Ei näin: “Elmerion oli pitkä ja punatukkainen ja piti jalkapallosta niin kuin kaikki huligaanihaltiat. Hipsterikääpiö Rhagor Ipa sieti ystävänsä möyhäämisen, koska kärsivällinen ironia kuului hänen rotunsa perusominaisuuksiin yhtä tiukasti kuin oluiden maistelu.”

  1. Maailman rakentaminen: liikaa tai liian vähän

  • Liika perusteellisuus: kirjailija hukkuu maailmanrakennustyöhön ja käyttää vuosikausia kansojen, kielien, karttojen parissa.

  • Vaara 1: kirjailija ei koskaan pääse romaanikäsikirjoituksen aloittamisen vaiheeseen asti, kun aina on vielä lisää maailmanluomista tehtävänä.

  • Vaara 2: käsikirjoituksesta tulee mammuttimainen järkäle, joka eksyy rönsyilemään sivupoluille tehdessään niin paljon juonen kannalta epäolennaista kuvailua ja maailmanselitystä.

  • Hutiloiva maailmanrakennus: kirjailija ei itsekään tiedä, kuinka hänen luomansa maailma toimii tai missä mikäkin paikka sijaitsee. Paikkoja ja taikuussysteemiä heitetään hatusta sankarin tarpeen mukaan ja kokonaisuuteen jää loogisia aukkoja. Näitä voi joskus paikata jälkikäteen, mutta jos kirjoittaa sarjaa ja luo maailmaa pidemmälle ensimmäisen kirjan julkaisemisen jälkeen, ei enää pysty palaamaan editoimaan.

Ei näin: Tyyppi 1: piirtänyt fantasiamaailman kartan, luonut sille 7 kieltä, kirjoittanut 300-sivuisen ensyklopedian. Aikoo ehkä joskus aloittaa romaanikäsikirjoituksen, mutta vielä pitää miettiä ensin ainakin eri lajien kenkien kokoja.

Tyyppi 2: kirjoittamassa fantasiaromaaniaan sivulla 300. Ei ole vielä ajatellut, miten magia maailmassa varsinaisesti toimii tai onko siellä steampunk-elementtejä, mutta heittää aina jonkun uuden loitsun mukaan ratkaisemaan asian jos hahmot joutuvat ongelmiin. 

  1. Maailman koherenssi

  • Anakronismit: onko maailmaan tai käyttämääsi kieleen jäänyt esineitä tai asioita, joita tarinasi historiallisessa maailmassa ei vielä tunneta?

  • Taikuus: mitä taikuuden avulla voi tehdä ja mitä ei? Tietävätkö päähenkilösi? Unohtavatko taikuuden käyttäjät välillä kykynsä?

  • Sopivatko käyttämäsi fantasiaelementit ja mytologiat tyylillisesti yhteen? (esim. glitterkeijut ja vampyyrit True Bloodissa; avaruusolennot Indiana Jones ja kristallikallon valtakunnassa). Tämä on toki enemmän makukysymys. Ei ole mitään sellaista, mitä ei voisi silti tehdä.

Ei näin: “Ritari Galahad kannusti ratsuaan ja hevonen laukkasi ferrarin vauhdilla kohti turnajaisvastustajaa. Samalla Galahad mietti, mikä ihme oli ferrari ja montakohan vuosisataa vielä menisi, että sellainen keksittäisiin.”  

  1. Juonen tasapaino: tapahtuuko kaikki vasta lopussa?

  • Järkälemäisessä fantasiakirjassa, jossa paljon sivuja kuluu maailmanrakennukseen ja sankarin matkaan, olennaiset tapahtumat jäävät usein vasta kirjan loppuun. Hyvä esimerkki tästä on Ajan Pyörä, jossa vatvotaan aina monta sataa sivua ja sitten tulee sadan sivun taistelu viimeisessä kirjassa.

  • Yleensä fantasiakirjoissa on lopussa suuri toimintakohtaus, salaisuudet paljastetaan ja myös sivujuonet ratkaistaan (esim. toisiinsa kipinää tunteneet sankarit viimein suutelevat). Voiko paljastuksia ja toimintakohtauksia kuitenkin sirotella jo aiemmin tarinaan? Kasvaako jännite loppua kohti vai tuleeko loppukohtaus vain puskista, kun siihen asti hahmot ovat junnanneet paikallaan?

  • Tapahtuminen ja toiminta voi myös olla henkilöhahmojen kehitystä, sivujuonien edistymistä, uuden tiedon saamista ym. Sen ei tarvitse olla vain seurueen kimppuun hyökkääviä pikkupahiksia ns. harjoitusvastustajina.

Ei näin: “Käsikirjoituksen luonnos: Suuri toimintapläjäys
s.1-50 sankari herää ja syö aamupalaa
s.50-200 kerätään kavereita ja suunnitellaan
s.200-220 mahtava taistelu
s. 220-230 hyvästellään kaikki.”

  1. Mustavalkoisuus

  • Yksiulotteinen moraali: pahat hahmot ovat syntymästään pahoja, pukeutuvat mustaan, nauravat pahisnaurua ja tykkäävät olla pahoja.

  • Mikään, mitä hyvikset tekevät, ei voi olla väärin. Jos he tappavat ja kiduttavat, he ovat vain oikeuden puolella ja säilyttävät puhtoisuutensa.

  • Kirjassa ei pohdita sitä, mitä hyvä ja paha oikeastaan tarkoittavat: mustapukuisen ritarin tekemät asiat vain ovat pahoja ja valkopukuisen ritarin hyviä.

  • Parannuskeinoja: moraalisesti harmaiden alueiden ja hahmojen lisääminen, hyvät hahmot voivat langeta, pahat katua ja yrittää hyvittää tekonsa, hahmot tai kertoja tehdä moraalista pohdintaa.

Ei näin: “Valkeahattuinen mies kohotti sädepistoolinsa ja ampui mustahattuisen miehen. Oli helpottavaa, että viholliset saattoi tunnistaa taistelussa pahoiksi mustista hatuista, jolloin heidän ampumisensa oli pelkästään oikein. Sitä paitsi kaikki tiesivät, että mustahatut aloittivat aina aamunsa syömällä aamiaiseksi vastasyntyneen vauvan. Valkeahattuinen mies huokaisi tyytyväisenä, sillä nyt maailma olisi taas parempi paikka.” 

  1. Käsikirjoitus valmis: Mitä voin vielä mokata?

Jää hiomaan vuosikymmeniksi, äläkä koskaan lähetä käsikirjoitusta minnekään.

– Lähetä heti ensimmäinen versio kustantajalle luettamatta sitä kenellekään tai edes oikolukematta.

– Tarjoa väärille kustantamoille (esim. kustantamoille, jotka eivät julkaise lajityyppisi käsikirjoituksia).

– Kieltäydy muuttamasta sanaakaan.

– Omakustanna ilman kustannustoimitusta tai oikolukua. (Omakustanne sinänsä voi olla yhtä laadukas kuin kustantamossa julkaistu teos; kustannustoimitus ja editointi on molemmissa tärkeää).

– Valitse kammottava kansikuva tai piirrä itse, vaikka et osaa (ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla?).

– Määrittele ikäryhmä ja genre väärin.

– Ujostele ja jätä kokonaan markkinoimatta kirjaasi.

– Brändäys ja maineenhallinta: Kirjoita kännissä someen, miten kaikki lukijasi ovat idiootteja.

Linkki Ropeconissa käyttämääni Preziin.

Finncon 2018: Turussa tavataan!

Olen tänä kesänä osallistumassa sekä Finnconiin, Ropeconiin että Hel-YA:han ja syksyllä ovat vuorossa Turun ja Helsingin kirjamessut. Turun Finncon on jo 14.7.-15.7 ja ohjelma julkistettiin viime viikolla. Olen mukana monessa ja joudun varmasti juoksemaan pää kolmantena jalkana, mutta saa tulla silti nykäisemään hihasta ja juttelemaan!

Viikonlopun aikana mm. luennoin Peter Panista, kirjavinkkaan lapsille ja nuorille, vedän paneelin Harry Potter -faneille ja keskustelen sekä Young Adult -kirjallisuudesta että koulukiusaamisesta fantasiakirjallisuudessa. Saattaapa olla, että Fantastisessa matkaoppaassa ilmaantuu paikalle ilmielävänä joku Väkiveristen nuorista, mutta kuka se mahtaa olla? 😉

img_20180505_1307285795555290892130958.jpg

 

Tässä Finnconin ohjelmani:

La klo 11.00-11.45. Fantastinen matkaopas
(XX, Agora)

Pandimensionaalisen matkatoimiston agentti ja opas Ismo Nuoli haastattelee paneelissa kirjailijoita, jotka larppaavat kirjojensa hahmoja ja mainostavat omia maailmojaan. Shimo Suntila (pj.), Magdalena Hai, Sini Helminen ja Liliana Lento.

 

La klo 14.00-14.45. Koulukiusaaminen fantasiakirjallisuudessa
(XV, Natura)

Narnia, Harry Potter, Tarina vailla loppua… Fantasiakirjallisuus on täynnä tarinoita niistä, jotka ovat joutuneet kiusatuiksi erilaisuutensa takia. Onko edes fantasialla ratkaisuja tämän maailman kiusaamisongelmaan ja mitä aiheesta kirjoitetaan nyt? Sini Helminen (pj.), Hanna van der Steen ja Hanne Martelius.

 

La klo 15.00-15.45. Kirjavinkkausta lapsille ja nuorille
(XI, Natura)

Kirjastolaiset vinkkaavat tämän hetken kuuminta lasten ja nuortenkirjallisuutta! Kohderyhmä ala- ja yläkoululaiset ja muut aiheesta kiinnostuneet. Pia Göös ja Sini Helminen.

 

La klo 16.00-16.45. Mikä ihmeen YA?
(XV, Natura)

Young Adult -kirjallisuus on ollut jo pitkään kovaa valuuttaa ulkomailla ja on nyt vakiinnuttamassa asemaansa myös suomalaisessa spefissä. Mutta missä kulkevat YA:n rajat? Onko YA genre vai ikäluokitus? Keitä ovat YA:n lukijat? Katri Alatalo (pj.), Sini Helminen, J.S. Meresmaa ja Magdalena Hai.

 

Su klo 12.00-12.45. Seksi, kuolema ja Peter Pan
(XV, Natura)

Ikuisen pojan hämärä alkuperä. Peter Panista luennoi Sini Helminen. Luento perustuu graduun Peter Pan Kensingtonin luutarhassa ja on uusinta viime vuoden suositusta Ropeconissa pidetystä luennosta.

 

Su klo 13.00-13.45. 20 vuotta myöhemmin
(XV, Natura)

Miten aikuinen Harry Potter -fani katsoo kirjasarjaa nyt, kun viimeisen virallisen kirjan viimeinen luku on jo menneisyyttä ja seuraava sukupolvi kuluttaa koulunpenkkejä? Millainen kaveri kirjat olivat matkalla aikuisuuteen? Sini Helminen (pj.), Hanna Morre Matilainen, Anna Mattila ja Olli Lönnberg.

 

 

 

 

Veden vallassa -julkkarit ja For YA -vlogi

Väkiveristen kolmannen kirjan Veden vallassa -julkkarit pidettiin vappuviikolla 3.5.2018 jo ensimmäisen kirjani Kaarnan kätkössä -julkkareista tutuissa puitteissa komeassa Kallion kirjastossa, joka on palannut entistä ehompana remontin syövereistä. Julkkarit noudattelivat muutenkin tuttua uomaansa. Tarjolla oli kirjamyyntiä ja kirjastoympäristön vuoksi alkoholitonta Mielikki-skumppaa. Ihana kirjailija Elina Pitkäkangas oli suostunut taas haastattelijaksi. Haastattelussa nostimme esiin koulukiusaamisen teemoja ja annoin muutaman vihjauksen tekeillä olevasta neljännestä Väkiveriset-kirjasta.

julkkarit_sini elina_8108

Sini Helminen ja Elina Pitkäkangas Veden vallassa -julkkareissa. Kuvaaja: Janne Luotola.

Väkiveriset -sarjan Veden kirjan kunniaksi sonnustauduin julkkareihin vedenneito-aiheeseen mekkoon ja merihevoskorvakoruihin. Myös Elina Pitkäkangas oli tilaisuuden kunniaksi valinnut tunnusvärini sinisen.

Julkkareissa julkistettiin myös Veden vallassa -kirjatraileri, jossa jälleen kerran mahtava maskeeraajasiskoni Tuuli Helminen pääsi tekemään taikojaan. Tämän kirjasarjan takia olen päässyt kokeilemaan trailerikuvauksissa sekä aitoa kaarnaselkää että suomuisia jalkoja. Kaarnaselkä oli ehdottomasti näistä kahdesta kivuliaampi, vaikka Kaarnan kätkössä trailerikuvaukset eivät sentään vaatineet makaamista alasti kylpyammeen pohjalla, mitä Veden vallassa edellytti.

Vaikka kirjanjulkkarit olivat jo kolmannet puolentoista vuoden sisään, kirjailijaparan hermot eivät nähtävästi kovetu helpolla, koska nukkuminen juuri ennen kirjan julkistamista ja juuri sen jälkeen on ollut vaikeaa. En tiedä, voiko siihen tottua koskaan, kun oma kirjallinen lapsonen yhtäkkiä putkahtaa maailmaan kaikkien silmien eteen.

Kirjanjulkkareiden lisäksi kirjallisuuselämäni saralla on tapahtunut toinen suuri asia: minä ja Elina Pitkäkangas perustimme For YA -vlogin. Olen hieman peloissani ja hyvin innoissani. Vlogin tarkoitus on esitellä YA-kirjallisuutta ja lisätä siitä keskustelua. Ensimmäinen videomme, jossa puhumme vlogin ideasta ja siitä, mikä on YA:ssa pahinta ja parasta, löytyy jo Youtubesta. En malta odottamaan, että pääsemme seuraavien videoiden kimppuun! Tällä hetkellä ideoita on melkein liikaakin.

 

Ensimmäinen vuosi kirjailijana

 

IMG_20180102_191747.jpgVuosi 2017 on ollut minulle mahtava, mutta hullu vuosi. Olen julkaissut kaksi kirjaa nuortenfantasiasarjaani Väkiveriset, ollut mukana käsikirjoittamassa nyt keväällä Kansallisteatterissa ensi-iltansa saavaa humanistispeksiä sekä sanoittanut muutamia kappaleita sekä kyseiseen speksiin että pariin kesäteatterinäytelmään. Mukaan on mahtunut myös ikimuistoisia kulttuuritapahtumia: Worldcon, Ropecon, Hel-YA! sekä Helsingin kirjamessut.

Keväällä korjailin vielä esikoiseni Kaarnan kätkössä vedoksia, perustin uuden kirjallisuusblogin Siniset Helmet ja löysin tieni Twitteriin. En voi kuin ihmetellä, miksi tein sen vasta nyt: niin paljon muita kirjailijoita ja bloggareita, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia!

En ollut koskaan tehnyt yhtäkään videota, mutta päätin hypätä pää edellä syvään veteen ja kuvata kirjalleni kirjatrailerin. Onneksi mieheni harrastaa kuvausta ja siskoni on mieletön maskeeraaja: kuvaussessio pistettiin pystyyn ja siskoni sai kaarnan, lateksin ja maskin avulla loihdittua minulle kaarnaisen selän. Äärimmäisen kivuliasta, mutta näytti upealta. Trailerin kanssa pääsin myös ensimmäisen kerran kokeilemaan editoimista.

Ensimmäisen kirjani julkaisu ja tärkeimmän unelmani toteutuminen jännitti minua niin, että julkkareiden saapuessa en saanut nukutuksi ja saatoin itseni kunnon kuumeeseen ja räkätautiin. Kallion kirjaston haastattelun pystyin vielä hoitamaan feikkaamalla elossa olevaa ihmistä, mutta välittömästi sen jälkeen romahdin sängynpohjalle. Kuumeisena hoipertelin kirjakauppaan ihmettelemään, että täällä se todella on, minun oma kirjani vierekkäin Harry Pottereiden kanssa.

haastattelu_sini_3333

Kaarnan kätkössä -julkkarit Kallion kirjastossa. Haastattelemassa Elina Pitkäkangas. Kuvaaja: Janne Luotola.

Olen halunnut kirjailijaksi pienestä asti, mutta kun Kaarnan kätkössä oli kaupoissa, tunsin olevani hukassa. Olin ajatellut, että kirjailija vain naputtelee sanoja ja homma on siinä, mutta nyt tajusin, että työ on paljon muutakin: markkinointia ja kirjallisuustapahtumia. Kaikeksi onneksi löysin pelastavan enkelin. Elina Pitkäkangas otti minuun yhteyttä ja päätimme pitää yhteisen On the Road -kiertueen kouluissa ja kirjakaupoissa. Olimmehan molemmat saman kylän, kustantamon ja genren tyttöjä, vaikka emme hassua kyllä olleet tavanneet aiemmin. Olin löytänyt ihanan ja lahjakkaan konkarin johdattamaan minut tien päälle, ja jonkun, jonka kanssa keskustella kirjailijantaipaleen haparoivista ensiaskelista.

Ensimmäisen kirja-arvion ja blogitekstien selaaminen oli kuumeisen jännittävää. Oli vaikea tajuta, että muutamia vuosia vain parin kirjoittajakaverin kanssa jakamani tarinat olivatkin kenen tahansa luettavissa. Vielä huumaavampaa oli Suomen ensimmäisen YA-kirjallisuustapahtuman saapuminen Suvilahteen ja se, että sain itse olla mukana paneelikeskustelussa ja tavata suomalaiset fantasiasuuruudet Emmi Itärannan, Erika Vikin ja Katri Alatalon.

Vielä ihmeellisempää oli fantasiakirjallisuuden merkkitapahtuman Worldconin osuminen juuri esikoiskesälleni. Vedin yhtä paneelia Harry Potter -fanin ominaisuudessa ja osallistuin kotimaisen yliluonnollisen romantiikan ja kotimaisten esikoiskirjailijoiden paneeleihin. Monta kertaa melkein törmäsin käytävillä George R.R. Martiniin, pääsin juttelemaan Robin Hobbille ja sain häneltä nimmarin. Mitä voi vielä toivoa?

worldcon_esikoiskirjailijapaneeli_sini-helminen_4912.JPG

Worldcon ja kotimaisten esikoiskirjailijoiden paneeli. Kuvaaja: Janne Luotola.

Syksylläkään meno ei tasaantunut. Julkaisin Väkiveristen toisen itsenäisen osan Kiven sisässä, tällä kertaa ravintola Villin Wäinön kellarissa, koska kirjan teemaan sopiva Kallion kirjasto oli valitettavasti remontissa. Esikoiskirjailija muuttui kirjailijaksi ennen kuin oli kulunut kuin puoli vuotta. Pidettiin kuvaukset metrotunnelissa ja Minecraftin äärellä ja editoin toisen kirjatrailerini.

sini_5757

Kiven sisässä -julkkarit Villissä Wäinössä. Kuvaaja: Janne Luotola.

Pian saapuivat myös Helsingin kirjamessut, joista ovat erityisesti jääneet mieleen valloittavat Kallion lukiolaiset, jotka Kirjakallion lavalla pureutuivat aidosti Kaarnan kätkössä -kirjan kipeimpiin teemoihin. Lisäksi pyörähdin haastateltavana myös muun muassa Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalla.

kirjamessut_kirjailijahaastattelu_sini kirjakallio_5995

Kirjamessut ja KirjaKallion lava. Kuvaaja: Janne Luotola.

Esiintymisten ohella kesä ja syksy ovat kuluneet vimmaisen korjaamisen ja uudelleenkirjoittamisen merkeissä. Väkiveristen kolmas osa Veden vallassa on vaatinut edellisiä osia enemmän työtä ja mukana ovat nyt myös julkaisevan kirjailijan paineet, jotka jo käytännössä etukäteen kirjoitetun kakkososan kohdalla pääsin välttämään. Veden vallassa julkaistaan jo keväällä ja vaatii vielä viimeisen silauksen, ennen kuin pääsee lukijoiden hyppysiin. En voi sanoa, että vuosi 2018 ei jännittäisi.

Helsingin kirjamessujen ohjelmani 2017

IMG_20171011_173449295.jpg

Kaarnan kätkössä

Väkiveriset-sarja päivittää kotimaisen kansanperinteen olennot tälle vuosituhannelle. Kaarnan kätkössä aloittaa urbaanin reaalifantasiasarjan, jossa kotoperäiset sinipiiat ja vuorelaiset korvaavat tuontivampyyrit. Mytologia tunkeutuu elävänä ja kihelmöivänä nuorten arkeen.

Aika 26.10.2017, 16:00 – 26.10.2017, 16:30
Paikka KirjaKallio
Esiintyjät Sini Helminen

Sini Helminen Akateemisen Kohtaamispaikalla (6d50)

Haastattelu ja signeerausta. Kirjana “Kiven sisässä ”

Aika 26.10.2017, 11:00 – 26.10.2017, 11:30
Paikka 6d50

Vinkkarin vinkit

Helsingin kaupunginkirjaston kirjavinkkaritiimiin kuuluva kirjailija Sini Helminen kertoo kirjavinkkauksen saloja, vihjaa kuumimmat lukuvinkit sekä esittelee reaalifantasiasarjaansa Väkiveriset.

Aika 26.10.2017, 10:30 – 26.10.2017, 11:00
Paikka Magia
Esiintyjät Sini Helminen

Haastattelu Ellibsin osastolla: Sini Helminen & Elina Pitkäkangas, Myllylahti

Kirjailijat Sini Helminen ja Elina Pitkäkangas kertovat uutuuskirjoistaan Kiven sisässä (Helminen, kustantaja Myllylahti) ja Kajo (Pitkäkangas, kustantaja Myllylahti).

Aika 26.10.2017, 12:59 – 26.10.2017, 13:30
Paikka 6k41