Vuosi 2023 on ollut raskas sekä maailmantilanteen että kirjallisuuden näkökulmasta: sodat ovat jyllänneet ja kirjallisuuden elinehtoja on lainsäädännöllisesti pelkästään heikennetty. Toisaalta kirjailijavuoteeni on kuitenkin mahtunut sekä ihania kohtaamisia lukijoiden kanssa että rakkaiden kollegojen arvokasta tukea. Ulkoisilla mittareillakin on mennyt ihan mukavasti: Lujaverinen-trilogiani päätösosa Kalma näki päivänvalon, pääsin Kummaconin kunniavieraaksi ja vieläpä sain kuvani Kirjailija-lehden kanteen. Kirjamessusuma piti minut syksyllä päivätyöni ohella niin kiireisenä, etten ehtinyt edes päivittää kirjailijablogiani.

Vuoden 2023 suurin asia oli minulle tietenkin Kalman julkaisu. Kansikuva oli jälleen Turun kirjamessuillakin kansikuvakisassa parhaaksi huomatun graafikko Karin Niemen taitavaa käsialaa. (Tunnelmia kirjan julkaisusta tallensin For YA-kanavan videolle.) Olo on haikea ja epätodellinen, kun vuosien työ on nyt päättynyt ja joudun lopullisesti hyvästelemään Seelan, Hallan ja Lujaverinen -trilogian maailman. Jännitin, miten lukijat tulisivat ottamaan tarinan lopun vastaan, mutta onneksi vastaanotto on ollut positiivista. Kaikkein parasta oli lukijakohtaaminen Pasilan asemalla, jolloin sain nimmaroida kirjaa jo ennen kuin ehdin edes messuille asti.

Juhlistin Kalman julkistusta sopivasti siellä, mistä kaikki oli lähtenyt: Kallion kirjaston kupolisalissa, jossa vietin aikoinaan myös esikoiskirjani Kaarnan kätkössä -julkkareita. Ympyrä oli nyt sulkeutunut samalla kun molemmat kotimaisesta mytologiasta inspiroituneet nuortensarjani julkistettiin Kallion kirjastossa. Muusikko Elsi Vertanen esitti julkkareissa kappaleen Lautturi, jolla kirjan lukeneet tietävät olevan oma roolinsa osittain Tuonelaan sijoittuvassa Kalmassa. Kirjailija Elina Rouhiainen haastatteli minua uuden kirjan tiimoilta. (Haastattelu löytyy videoituna For YA-kanavalta.)

Vuoden 2022 puolella Lujaverinen -trilogian toinen osa Sysi sai Topelius-ehdokkuuden. Voittaja julistettiin keväällä 2023, ja vaikka voitto ei Sydelle mennytkään, pääsin ilokseni onnittelemaan Topeliuksesta hyvää ystävääni Elina Pitkäkangasta. Sang pokasi Topeliuksen lisäksi syksyllä myös Kuvastaja-palkinnon.

Olin erittäin otettu, kun oululainen kirjallisuus- ja popkulttuuritapahtuma Kummacon valitsi minut kunniavieraaksi. Pääsin samalla vierailemaan ensimmäistä kertaa Oulussa. Rehellisesti sanottuna minua hieman ujostutti, mutta tapahtuma oli lämminhenkinen ja pidin erityisesti siitä, miten vahvasti sateenkaariteemat oli huomioitu.

Kesällä 2023 pystyin onnekseni pitämään kirjoitusvapaata päivätöistäni kirjastosta, kun Kirjailijaliitto oli myöntänyt minulle apurahan seuraavaa kirjoitusprojektiani varten. Alkuun pääseminen oli taas tavattoman vaikeaa, koska minun piti hypätä kokonaan uuteen tarinamaailmaan, ja jouduin luomaan sitä samalla kuin kirjoitin. Kaikeksi onneksi sain kuitenkin kesän loppuun mennessä kokonaiseksi aivan uuden käsikirjoituksen raakaversion ja lisäksi korjailin edellisen kesän murheenikryyniprojektiani.

Kirjoittamisen lisäksi kesä kului fantasiakansan kokoontumisissa Finnconissa ja Ropeconissa, joissa molemmissa olin sekä esiintyjänä että nauttimassa kanssanörttien mahtavasta seurasta. Finnconissa pidin kirjailijakollega Elina Rouhiaisen kanssa YA-salonkia ja lisäksi keskustelimme paneelissa kirjailija J.S. Meresmaan ja tänä vuonna Finlandia juniorin ansaitusti napanneen Madgalena Hain kanssa sateenkaarifantasiasta.

Roolipelitapahtuma Ropeconissa pidin jo perinteeksi muodostuneen kirjoitusesitelmäni, tällä kertaa aiheena fantasiahahmot. Lisäksi luin kirjaston puolesta aikuisten satutuokiossa astetta tuhmempia scifisatuja.

Syksyllä palasin takaisin kirjaston kirjavinkkarihommiin. Kiireinen syksy siitä tulikin, kun töiden ohessa ravasin Turun, Helsingin ja Tampereen kirjamessuilla.

Turun kirjamessuilla vinkkasin kouluikäisille kirjoja Lasten- ja nuortenkirjalijoiden osastolla sekä keskustelin kirjailijapaneelissa Magdalena Hain kanssa kuolemasta, rakkaudesta ja aaveista uusissa kirjoissamme Sarvijumala ja Kalma.

Lisäksi osallistuin Turun messuilla ohjelmapäällikkö Vilja-Tuulia Huotarisen järjestämään Kirjailijat rasismia vastaan -tempaukseen, jossa otettiin kantaa kesällä kiivaasti velloneeseen keskusteluun hallituksen jäsenten rasistisista puheista.

Helsingin kirjamessuilla esiinnyin nyt kuudetta kertaa Kallion lavalla ja pääsin taas mahtavien Kallion lukiolaisten haastattelemaksi. Uskollinen pinkki pääkalloni oli myös esiintymässä viimeistä kertaa messuilla, kun keskustelimme Kalmasta ja Lujaverinen-trilogian päättymisestä.

Messuhumussa jouduin puolipakolla uskaltautumaan ensimmäistä kertaa juttelemaan vähän enemmän Kirjagramin jengille, kun puhelimestani loppui akku, ja sain ystävällisen tarjouksen ladata puhelinta Kirjagramin kokoontumispaikassa. Tähän asti olen ollut arka osallistumaan, koska ujostelen vieraita ja olen pelännyt kaksoisroolini kirjailijana ja kirjasomettajana häiritsevän. Vastaanotto oli kuitenkin niin lämmin, että vastaisuudessa pitää yrittää rohkaistua enemmän.

Tampereen kirjafestareilla ehdin käydä vain lyhyesti jakamassa muun raadin kanssa Onnimannin, lasten- ja nuortenkirjallisuuden edistämispalkinnon. Toimin palkintoraadin puheenjohtajana ja vuonna 2023 valitsimme palkittavaksi kirjasomessa vaikuttavan toimittaja Ulla Lehtisen, joka on tunnettu kirjatok- ja kirjagram-tileistään nimellä Tarinnannuppuja.

Vuonna 2023 sain kiittää Kirjailijaliittoa monesta. Kirjoitin kesällä liiton apurahan turvin ja lisäksi esiinnyin Kirjailijaliiton järjestämässä kokemuslukijoita koskevassa paneelissa Helsingin kirjamessuilla yhdessä Emmi Itärannan kanssa. Meitä haastattelemassa oli kirjailija Laura Honkasalo, joka myös teki minusta haastattelun Kirjailija-lehteen. Sain myös kunnian edustaa viimeisen Kirjailija-lehden paperisen lehden kansikuvassa. Upean kuvan otti runoilija Tomi Kontio.

Messuesiintymisten lisäksi muun muassa haastattelin keskustakirjasto Oodissa ystäviäni Elina Pitkäkangasta ja Elina Rouhiaista sekä vierailin Jokelan kirjaston fantasiatapahtumassa. Kaikkiaan vuosi oli todella mahtava, mutta jätti minut kaipaamaan tilaa hengittää. Onneksi jouluna on vihdoin ollut aikaa rentoutuakin.

Uusi vuosi on toistaiseksi salaperäisen usvan peitossa. Kahden nuorille suunnatun urbaanin fantasiasarjan jälkeen puuhailen uusien ja erilaisten käsikirjoitusprojektien parissa, mikä on sekä innostavaa että pelottavaa. Aika näyttää, milloin pääsen kertomaan niistä tarkemmin. Toivon kovasti, että vuosi 2024 toisi tullessaan aikaa ja inspiraatiota kirjoittamiselle sekä kohtaamisia uusien ja vanhojen kirjaystävien kanssa. Ehkä ensi kesän coneissa tai syksyn messuilla nähdään?