Loistava lokakuu: Helsingin kirjamessut ja Satalatva

Turun kirjamessut menivät varsin mallikkaasti ja oli ihanaa tavata kirjailijakollegoita pitkästä aikaa. Vaikea oli uskoa, että tässä sitä taas oltiin, ihan oikeilla kirjamessuilla. Eikä herkku jäänyt siihen: aivan kohta on vuorossa vuoden tai parinkin isoin kirjallisuustapahtuma eli Helsingin kirjamessut. Ja minut voi nähdä siellä lauantaina klo 11-11.30 mahtavan KirjaKallion lavalla. Aiheena on uusin kirjani Hurme. En malta odottaa! Ihanaa päästä taas Kallion lukiolaisten haastateltavaksi. Ehdottomasti messujen paras lava.

Toinen mahtava juttu nyt lokakuussa on, että Siri Kolun ja Salla Simukan kokoama Satalatva tulee vihdoin julki. Kyseessähän on kokoelma, jossa uudelleentulkitaan ja modernisoidaan Kalevalaa nimekkään tekijäkaartin voimin. Olen edelleen niin otettu siitä, että olen saanut oman novellini mukaan sellaisten suuruuksien kuin Maria Turtschaninoffin, Johanna Sinisalon ja Emmi Itärannan kanssa samojen kansien sisään. Vieläkin vapisuttaa. Teoksen varsinainen kohderyhmä ovat nuoret aikuiset, mutta se sopii ihan hyvin niin yläkoululaisen, lukiolaisen kuin varttuneemman aikuisen käsiin. Mukana saattaa myös käväistä eräs Väkiveriset -sarjastani tuttu hahmo.

Turku kutsuu: Vihdoinkin kirjamessuille!

Vihdoinkin koronakuristus hellittää ja meitä hellitään ihan oikealla kirjamessusyksyllä! En malta odottaa, että pääsen tapaamaan ensimmäistä kertaa vuosiin kirjailijakavereita toisista kaupungeista, uutuuskirjat siintävät messuhalleissa joka suunnassa, ja ympärillä on vain omaa heimoani kirjakansaa. Myös eräs paneeli, jossa olen mukana ja jonka piti jo toteutua viime syksynä, pääsee viimein toteutumaan. Nimittäin minut voi bongata tänä syksynä sekä Turun, Helsingin että Tampereen kirjamessuilta.

Turun messut koittavat jo tänä viikonloppuna ja siellä saa ehdottomasti tulla moikkaamaan, jos tiemme messuhallissa kohtaavat. Olen paikalla sekä kirjavinkkaamassa että puhumassa kirjoistani, etenkin tietenkin keväällä ilmestyneestä Hurmeesta. Taitaa viimein myös olla se hetki, että pääsen ulkoiluttamaan Hurmeen julkkareihin jo vuosia sitten ostamaani mekkoa, jolta nyt keväällä jäi julkkarihumu välistä.

PS. Kaikessa hiljaisuudessa myös Hurmeen aloittama Lujaverinen -trilogia etenee. Kakkososaa pitäisi nyt korjailla kuumeisesti ja pääsin siitä jo näkemään kansikuvaluonnoksenkin, jonka on taas taitellut mahtava Karin Niemi. En malta odottaa, että pääsen näyttämään sen kaikille!

Turun kirjamessujen ohjelmani:

Perjantai 1.10.2021

Klo 11.30-11.50 Vinkkaus lastenkirjauutuuksista (Nuorisokirjailijoiden osasto)

Lauantai 2.10.2021

Klo 13.00-13.20 Suomen Kirjailijaliitto esittää: Onko nimellä väliä? (Fiore) Sini Helminen, Kai Ekholm ja Arttu Tuominen

Klo 14.30-14.50 Paneeli. Polyamoriaa ja panseksuaaleja ihmemaassa, moninaisuus YA-kirjoissa Magdalena Hai, Sini Helminen ja J.S. Meresmaa (Nuorisokirjailijoiden osasto)

Sunnuntai 3.10.2021

Klo 10.30-10.50 J.S. Meresmaa: Khimaira ja Sini Helminen: Hurme (Kallas)

Kirjailijan kesäkuulumiset: Kirjoitusvapaan menestys

Kirjailija Sini Helminen tositoimissa kirjoittamassa Lujaverinen -trilogiaa.

Loppukesä on koittamassa ja samoin on kirjoitusvapaani päättyminen. Huomenna alkaa ensimmäinen päivä taas päivätyössäni erikoiskirjastonhoitajana. Nyt on siis hyvä hetki taas päivittää tänne kesän kuulumiset ja tiedotusta tulevasta syksystä. Viime kesänä 2020 jaksoin vielä kirjoitella pidemmin poikkeusvuodesta ja kaikesta siitä, mikä jätti tapahtumatta: toista kertaa kuin mennään, valittelu on menettänyt uutuudenviehätyksensä. Kenellekään ei siis enää ole yllätys, että tänäkään kesänä ei ollut live-Ropeconia (verkkotapahtuma oli kyllä) tai Finnconia, ja muutenkin kirjanjulkkarit ja kirjallisuustapahtumat olivat vain unelmaa.

Mutta mennäänpä siihen tärkeimpään, että miten kesän kirjoitusrupeamani sujui? Olin siis nyt jo kolmannen kesän kirjoitusvapaalla kiitos Kirjailijaliiton apurahan, ja tällä kertaa työstössä oli Hurmeen jatko-osan editoiminen ja trilogian päätösosan kirjoittaminen. Alku uuden käsikirjoituksen kanssa oli äärimmäisen vaikea, sillä aloitin tällä kertaa aivan tyhjästä, kun taas tavallisesti olen töiden ohessa sentään valmiiksi tehnyt luvun tai pari. Pandemia-ajan aiheuttama stressi ja toinen etätyöläinen saman katon alla eivät myöskään auttaneet tekemään tulosta. Takkuisen alun jälkeen sain kuitenkin tehtyä spurtteja lopulta sain käsikirjoituksen raakaversion kirjoitusvapaan viimeisellä viikolla valmiiksi.

Helpotus on suuri, kun Lujaverinen -trilogiasta on kokonaisuudessaan nyt olemassa jokin versio, vaikka muokkausta ja editointia toki vielä täytyy tehdä paljon. Hurmeen jatko-osaa olen jo editoinut sekä kustannustoimittajan että sukupuolivähemmistöasiantuntemusta omaavan kokemuslukijan kanssa. Vielä on työtä jäljellä, ennen kuin jatko-osa on syksyllä valmis lähtemään kustantajalle taittoa varten. Silloin pääsen toivottavasti myös julkistamaan teille teoksen nimen. Kansikuva on myös tekeillä ja odotan sitä innostuksen ja jännityksen vallassa.

Mitä sitten seuraavaksi? Elämme valitettavasti todellakin epävarmoja aikoja. Minulle on sovittu esiintymisiä sekä Turun että Helsingin kirjamessuille, mutta toivo, että ne toteutuisivat tälläkään kertaa, on kovin laiha. Jotakin merkittävää on kuitenkin syksyllä varmasti tapahtumassa. Lokakuussa nimittäin julkaistaan Satalatva. Kalavala uusin silmin. Salla Simukka ja Siri Kolu ovat keränneet pökerryttävän upean kirjoittajakaartin päivittämään Kalevala-aihetta nykypäivän nuorille. Siihen kirjoittajajoukkoon minulla on suuri onni ja kunnia kuulua. Ehkäpä Väkiveristen maailman eräs hahmokin on saattanut päästä mukaan…

Salla Simukan ja Siri Kolun kokoama Satalatva ilmestyy lokakuussa 2021.

Kevään kirjailijakuulumisia: Kirjoitusvapaata kohti

Kirjailija Sini Helminen etäjulkkareissa teeman mukainen mekko päällä ja kädessä Hurmeen lisäksi pääkallo Pinky Pale Gale alias Kaalitar.

Nyt on uusimman kirjani Hurmeen etäjulkkarit vietetty Instagramissa ja kirjat ovat jo muutaman kuukaudet löytyneet sekä kirjakauppojen että kirjastojen hyllyiltä. Mukavaa vastaanottoa on ollut etenkin Bookstagramin puolella. Julkaisin myös Hurmeen kirjatrailerin, jonka voi katsoa For YA -kanavalta. Ensimmäinen blogiarvio ilmestyi myös Kirjapöllön huhuiluja -blogissa ja Lukufiiliksen Kirjakomero-podcastissa ruodittiin kirjaa kokonaisen jakson verran.

Loppukeväästä aikaa on vierähtänyt lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuutta esiin nostavan LANU! -virtuaalifestarin puuhissa. Tein sinne kirjavinkkaukset sekä selkokirjoista, lastenkirjoista, nuortenkirjoista sekä nuorten aikuisten kirjoista (viimeisessä myös mukana Hurme). Haastattelin myös kirjailija Mila Terästä Amiraali-nuortenromaanista sekä kirjailija Riina Mattilaa uutuuskirjasta Silmät avatessa on edelleen pimeää. Videot ovat nähtävillä toukoukuun ajan festarien Youtube- kanavalla. Kannattaa tsekata myös kollegani Elina Pitkäkankaan video kirjan synnystä, jossa on mukana myös graafikkoni Karin Niemi ja kertoo pari sanaa myös Hurmeenkin kannen tekemisestä.

Vinkkari on lösähtänyt vinkattavien kirjojen mereen.

Mitä sitten seuraavaksi? Olen kaikeksi onneksi saanut Kirjailijaliitolta apurahaa, joten pääsen taas kesällä pitämään vapaata ja puuhaamaan Hurmeen jatko-osien parissa. Ensi keväänä ilmestyy jatkoa ja tämän kesän aikana minun pitäisi saada sekä korjattua kakkososa että kirjoitettua kokonaisuudessaan ensimmäinen versio päätösosasta. Olen innostunut mutta vielä enemmän hirvittää. Pandemia kun ei vieläkään ole poissa keskuudestamme ja viime kesänä kirjoittaminen oli todella vaikeaa, vaikka sitten aivan viime metreillä sainkin kaiken valmiiksi. Toivotaan parasta, että olisi luvassa suotuisia kirjoitustuulia!

Ehkä se tästä lähtee?

Hurmeen etäjulkkarit tulossa

Nyt se on viimein täällä! Uusi YA-romaanini Hurme on saapunut kauppoihin. Meillä kirjastossa vielä odotellaan, mutta eivätköhän ne pinkit pääkallot pian ala kirjastonkin hyllyille kolisemaan. Tällä hetkellä kirjaa on kuitenkin saatavina niin kovakantisena kuin sähköisenäkin muuan muassa kirjakaupoista sekä pandemiaturvallisemmin tilattavana nettikaupoista, kuten esimerkiksi Myllylahden sivuilta. Tuntemuksiani kirjan julkaisusta jaoin jo tuoreeltaan For YA -kanavalla videossa Kirjoittamisesta: Parasta ja pahinta julkaisemissa sekä Unboxing -videossa, jossa avaan ensimmäistä kertaa tekijänkappalelaatikkoni.

Valitettavasti pandemiatilanne on Helsingissä aina vain pahentunut, joten livejulkkareita Hurmeelle ei ole tiedossa. Sen sijaan järjestän kaksi liveä Instagramissa: Keskiviikkona 31.3. klo 18-19 Kallion kirjasto haastattelee minua etäjulkkareiden merkeissä ja tilaisuus löytyy sekä instatileiltä @kallionkirjasto että @sininen_helmi. Torstaina 1.4. klo 18-19 pääset seuraamaan varjojulkkareita, joissa minä ja kirjailija Elina Pitkäkangas päästämme katsojat sekä Hurmeen että kirjailijuuden kulissien taakse ja vastaamme kysymyksiin. Varjojulkkarit löytyvät puolestaan instatileiltä @sininen_helmi ja @elinapitkakangas. Jos streamit menevät ohi suun, ei huolta, sillä yritän saada ne jäämään IGTV:hen vähäksi aikaa katsottaviksi. Keskiviikkona 31.3. julkaisen myös uuden kirjatrailerin Hurmeesta For YA-kanavalla.

PS. Vuonna 2021 minulta on ilmestymässä muutakin kuin Hurme! Nimittäin Tammi on syksyllä julkaisemassa uuden ajan Kalevalan nuorille nimeltä Satalatva, ja nimekkään ja kunnianarvoisan kirjoittajajoukon jatkona olen myös minä! Lisää siitä myöhemmin.

Anno horribilis 2020: Kirjailijan koronavuosi

Kirjailija Sini Helminen ja syysmuotia syksyllä 2020.

“Mitä tahansa iloinen 20-luku tuo tullessaan, minä ja sulkakynäni olemme valmiina”. Niin minä tosiaan menin päättämään viime uutena vuotena kirjailijablogini vuosikatsauksen. Voi viatonta minua vuoden 2020 vasta koittaessa.

Kuten kaikki tiedämme, iloisen charlestonin sijaan luvassa oli pandemia, joka romutti kaikki odotukset ja lupaukset, ja joka vieläkin varjostaa vuotta 2021. Kuolemaa, etähautajaisia, mielenterveyden rakoilua, uupuneita hoitajia, ahdistustuneita asiakaspalvelijoita: vuosi on harvalle ollut helppo.

Kulttuurin kannalta tilanne on ollut ja on yhä katastrofaalinen. Teatterit ja elokuvateatterit on suljettu. Kirjastot suljettiin keväällä ja nyt ne ovat auki vain rajatuin palveluin. Elävä musiikki on ahdingossa. Kirjailijoille vuosi on ollut monta muuta alaa helpompi, mutta meillekin tärkeät conit ja kirjamessut on peruttu ja näkyvyys sitä kautta eriarvoistunut entisestään.

Minulle vuosi ei ole ollut onnellinen, mutta olen silti ollut yksi onnekkaista. Sairastuin koronaan keväällä, mutta sain vain lievän version ja hajuaistinikin palautui melko nopeasti. Minulla olisi ollut esiintymisiä Finnconissa, Ropeconissa sekä Helsingin, Turun ja Tampereen kirjamessuilla, mutta niiden peruuntuminen ei näin kirjojen julkaisun välivuotena ollut minulle yhtä paha isku kuin vaikkapa tämän vuoden esikoistekijöille.

Karin Niemi loihti maaliskuussa julkaistavalle Hurmeelle upean kansikuvan.

Vaikka vuosi on ollut kamala, tulevan Lujaverinen-trilogiani kannalta 2020 on ollut tärkeä ja menestyksekäs vuosi. Ensin solmin vuoden alussa Myllylahden kanssa sopimuksen trilogian itsenäisestä aloitusosasta Hurme, joka julkaistaan nyt maaliskuussa 2021. Sitten tuli onnenpotku: sain Taikelta apurahan ja pystyin kesällä ottamaan muutaman kuukauden apurahavapaata Hurmeen editoimista ja jatko-osan kirjoittamista varten.

Työskentely ja keskittyminen oli pandempian aikana paljon edellistä kesän 2019 apurahakautta hankalampaa, mutta sain kuin sainkin aivan viimeisenä päivänä valmiiksi jatko-osan ensimmäisen version. Löysin myös onnekseni Hurmeelle kaksi kokemuslukijaa, jotka antoivat arvokasta näkökulmaa kirjan sukupuolivähemmistöhahmojen kuvauksesta.

Valoisamman kesän jälkeen seurasi synkkä syksy. Palasin päivätöihini kirjastoon, missä yhä kiristyvät koronatoimet eivät antaneet unohtaa. Messut ja ystävien kirjanjulkkarit olivat tältä vuodelta poissa; harrastukset lakkautettiin yksi kerrallaan. Onneksi minulla olivat lohtuna kirjat: sekä oma tekeillä oleva että muiden. Valopilkku oli myös Lastenkirjainstituutin julkaisema Lukijan luo -artikkelikokoelma, johon pääsin tekemään oman pienen osani fantasian kirjoittamisesta lapsille ja nuorille.

Lukijan luo, Lisää näkyvyyttä lasten- ja nuortenkirjoille sisältää fantasian kirjoittamista koskevan artikkelin myös allekirjoittaneelta.

Messuttomana vuotena erityinen ilo olivat Erika Vikin luotsaamat LANU!-virtuaalifestarit, joissa olin itsekin mukana, ja joille kaikeksi onneksi on ensi vuonna luvassa jatkoa.

Vaikka jätin viime vuonna hyvästit Väkiverisille, sarja eli ilahduttavasti vielä vuonna 2020 omaa elämäänsä. Kaarnan kätkössä vilahti äidinkielenkirja Särmän tehtävässä ja sarjan muut osat Kiven sisässä, Veden vallassa ja Maan povessa julkaistiin viimein äänikirjoina. Äänikirjoja löytyy muun muassa Storytelistä, Bookbeatista, Nextoryista ja Suomalaisesta kirjakaupasta.

Väkiveriset löytyvät nyt myös äänikirjoina! Kuvassa Veden vallassa Helmet-kirjaston äänikirjapalvelussa.

Jatkoin myös Siniset helmet -kirjablogin ja For YA -kirjallisuuskanavan kanssa puuhailua, vaikkakin vierailijavideoiden ja yhteisvideoiden toteuttaminen kanavan toisen aisaparin Elina Pitkäkankaan kanssa on nyt koronavuonna ollut harvinaista ja hankalaa. Syksyllä Elina muutti Tampereelle, mikä tulee tulevaisuudessa lisäämään haastetta. Elinan minulle omistama kirja Hukan perimät pääsi myös Topelius-ehdokkaaksi, mistä pidän innoissani peukkuja.

Jos vuosi 2020 jotakin opetti, niin olemaan tekemättä tarkkoja elämänsuunnitelmia ja uudenvuoden lupauksia. Vuosi 2021 voi olla vihdoin iloisempi, mutta rokotteesta huolimatta tilanne on yhä huolestuttava eikä mikään ole varmaa. On varsin todennäköistä, että Hurme tulee saamaan nyt keväällä virtuaaliset julkkarit, enkä pääse vielä juhlistamaan kirjaa livenä.

Mitä sitten uudelta vuodelta toivon? Ensisijainen päämääräni olisi saada korjattua Lujaverinen-trilogian toinen osa ja päästä kirjoittamaan päätösosa. Tästä minulla on sellainen loistava uutinen, että olen saanut Kirjailijaliitolta jälleen apurahaa, joten toivon kovasti, että pääsen kesällä ottamaan pari kuukautta kirjoitusvapaata ja pistelemään trilogian pakettiin. Mikään ei ole varmaa ja toivomalla voi aina ansaita itselleen lisää kyyneliä; silti tahdon uskoa siihen päivään, kun Lujaverinen -trilogia on kansissa ja minä voin nostaa maljan, kilistää sitä toista lasia vasten ja hymyillä ilman maskia. Vielä joskus koittaa se päivä, kun kohtaamme toisemme messuilla ja coneissa, oli se sitten tämä vuosi tai joku seuraava kaukana tulevaisuudessa. Ja pettymyksen riskistä huolimatta minä aion sitä päivää odottaa.

Behind the Scenes: kohta otetaan kirjailijakuva, joka tulee löytymään Hurmeen kansiliepeestä.

Kirjauutisia joulun odotukseen: Hurme ja Lukijan luo

Minua somessa seuraaville tässä tuskin tulee mitään uutta, mutta päivitänpä nyt uutiset myös täällä kirjailijasivujen blogissa ajan tasalle. Marraskuun tilanne on täynnä sekä valoa että pimeyttä: rokote edistyy, mutta korona on Helsingissä levinnyt entisestään. Jatkan kirjastotöideni ohessa hissuksiin viime kesänä kirjoittamani käsikirjoituksen korjailua, mutta edistys on hidasta. Hyviä uutisia sen sijaan on ensi keväänä maaliskuussa julkaistavasta uudesta kirjastani Hurme, jonka nimi ja Karin Niemen tekemä upea kansikuva on nyt julkaistu Myllylahden kevään katalogissa. Lisätietoja kirjasta löytyy sille perustamaltani uudelta sivulta.

Hurmeen oikovedoksia ei ole vielä tarkistettu, mutta muuten kirja on jo valmis. Pääsen siis nyt keskittymään korjaamaan Hurmeen aloittaman Lujaverinen -trilogian kakkososaa, jonka käsikirjoituksen raakaversio tosiaan tuli kesällä valmiiksi. Kolmannesta osasta on vasta juonihahmotelma, mutta odotan, että pääsen sen kirjoittamisen kimppuun.

For YA -youtubekanavan kirjailijakumppanini Elina Pitkäkangas on nyt muuttanut Tampereelle, mutta ei huolta: kanavan toiminta jatkuu yhtä, vaikka fyysisesti asummekin nyt eri kaupungeissa. Uusia kirjoittamiseen ja kirjavinkkauksiin liittyviä videoita on taas tulossa, joskin kirjailijavieraat ovat epidemiasyistä olleet tänä vuonna kanavalla harvassa.

Viimeisenä uutisena kerron, että eräs artikkelini on mukana Lastenkirjainstituutin uudessa Lukijan luo -julkaisussa. Julkaisu käsittelee lasten- ja nuortenkirjallisuuden näkyvyyttä, kirjoittamista ja kritiikkiä. Oma artikkelini koskee fantasian kirjoittamista lapsille ja nuorille.

Koronaa ja käsiskuulumisia: Syksyn tilanne

wp-15982742486046755034254641233393.jpg

Kesän kirjoitusvapaani on vihdoin päättynyt ja palaan takaisin päivätyöhöni kirjastossa. Sitten edellisen kevään blogipostauksen on tapahtunut sen verran, että on aika taas antaa päivitystä tilanteesta. Ensinnäkin melko pian edellisen postaukseni jälkeen sairastuin itse kaikesta varovaisuudesta ja etätyöskentelystä huolimatta koronaan, mistä moni on saattanut sosiaalisen median tai median kautta kuullakin. Tunnistin itse hajuaistin puuttumisesta, että korona varmaankin on kyseessä, kävin testissä ja kaikeksi onneksi sairastin taudin lieväoireisessa muodossa. Karanteeni ja yleinen ahdistunut ilmapiiri eivät kuitenkaan juuri auttaneet keskittymään tekeillä olevaan käsikirjoitukseeni.

Apurahavapaa tälle kesälle oli täydellinen onnenpotku, mutta täytyy myöntää, että kirjoittaminen oli todella paljon vaikeampaa kuin viime kesän apurahakaudella. Pandemia selvästi heikensi uppoutumistani uuteen käsikirjoitukseeni ja välillä pelkäsin, että en millään saavuttaisi apurahahakemuksessa tälle kesälle asettamiani tavoitteita. Päämääräni oli korjata viime kesänä kirjoittamani YA-romaanin käsikirjoitus julkaisukuntoon ja kirjoittaa kokonaisuudessaan sen jatko-osan raakakäsikirjoitus. Kyseessä on vanhemmille YA-lukijoille suunnattua urbaania fantasiaa, jossa on melkoisesti kauhuelementtejä, vaikkakin mustanhumoristisella otteella.

Vanhan käsiksen korjailu sujuikin ihan hyvin. Hommasin sensitivity readerin lukemaan käsikirjoituksen ja kommentoimaan sen sukupuolivähemmistökuvausta. Sen lisäksi jatkoin myös käsiksen luettamista palautepiirissäni, jossa meitä on kirjoittajien joukko kommentoimassa toistemme tekstejä. Kustannustoimittajan kanssa hiomme vielä alkusyksystä kirjan painovalmiiksi kevään julkaisua varten. Kansikuvakin on jo valmis; olen siihen itse erittäin ihastunut enkä malta odottaa, että pääsen näyttämään sen maailmalle.

Jatko-osan kirjoittaminen sen sijaan takkusi pahasti, ja välillä oli todella heikkoja kirjoitusjaksoja. Onneksi sitten lopulta sain kirjoitusspurtin ja romaanikäsikirjoituksen ensimmäinen kokonainen versio valmistui aivan viime metreillä, viimeisenä kirjoitusvapaan päivänä. Voin siis ilokseni sanoa, että olen taas aikataulussa ja olen saavuttanut kirjoitusvapaan tavoitteet! Näyttäisi myös siltä, että tästä todella tulee trilogia. Jatko-osan ensimmäinen versio on vielä hyvin hiomaton, mutta kiirettä ei tämän korjaamisella onneksi vielä ole.

Tulevaisuus tästä eteenpäin on hyvin auki. Minulla olisi ollut esiintymishommia sekä Helsingin, Turun että Tampereen kirjamessuilla, mutta ne kaikki on nyt peruttu ja messut siirretty ensi vuoteen. Koronatilanne elää, emmekä voi tietää, koska taas voimme pitää livenä kirjanjulkkareita ja kirjatapahtumia. Sentään meillä on kirjat ja nettiyhteys toisiimme. Rauhallista ja kirjarikasta syksyä kaikille!

wp-15982742899233625532894191100566.jpg

 

Koronakevään hyviä ja huonoja uutisia

IMG_3243

Etätyöskentelyn arkea. Kirjailija ja kirjastonhoitajatar Sini Helminen. Kuvaaja: Janne Luotola.

Tavallisesti tähän aikaan vuodesta olisi aika julkaista kesän conien ja messujen ohjelmani. Uutta kirjaa en ole tänä vuonna julkaisemassa, mutta alustavia suunnitelmia oli jo Finnconin ja Ropeconin ohjelmasta, kun te tiedättekin, mitä tapahtui: korona ja kesän tapahtumien peruuntuminen. Kirjanjulkkareiden ja tapahtumien peruuntuessa oikealla ja vasemmalla kevään valopilkku olivat virtuaaliset LANU!-festarit, joille itsekin osallistuin Instagram-livelähetyksellä (kurkkaa video LANU!-esiintymiseni sisällöstä täältä). Instassa ja muualla somessa olenkin väläytellyt hyviä uutisia, jotka ajattelin nyt virallisesti kertoa kirjailijablogissanikin.

Instagram-livessä allekirjoitin uuden kustannussopimuksen, ja seuraava kirjani on siis tulossa ulos Myllylahdelta keväällä 2021. Lisätietoja seuraa myöhemmin, mutta sen verran voin paljastaa, että kyseessä on YA-kirja, joka tähtää hieman Väkiverisiä vanhempaan kohderyhmään eli YA:n ylälaitaan. Se saattaa aloittaa trilogian tai jäädä yksittäiseksi, mutta tämä varmasti selviää viimeistään syksyllä. Instassa vihjasin uutuuden olevan “kalmanhajuinen” ja jostain syystä kaikki kuulivat sen “kaalinhajuisena”, joten “Kaalinhajuinen” olkoon nyt tämän työnimi, kunnes paljastan teille oikean otsikon 😉 Spefiä on taas tiedossa ja kauhupiirteitä on aiempaa enemmän, vaikkakin huumorilla höystettynä.

Toinen hyvä uutinen, jonka jotkut ovat saattaneet bongata For YA-kanavan uusimmasta kirjoitusvideosta, on se, että sain Taiteen edistämiskeskukselta apurahan ja olen taas jäämässä kesäksi kirjoitusvapaalle. Tämä tuli aivan täydelliseen saumaan, etenkin kun päivätyöpaikkani, kirjastot, ovat toistaiseksi vielä kiinni. Kesän aikana minun tulisi saada korjattua kustannustoimittajani avustuksella keväällä ilmestyvä “Kaalinhajuinen” julkaisukuntoon ja lisäksi toiveissani on saada kirjoitettua raakaversio jatko-osasta, jota kirjoituspiiriläisilleni olen vitsillä kutsunut nimellä “Fifty Shades of Seppo” (ei huolta; kumpikaan nimi ei tule löytymään lopullisten kirjojen kansista!).

Kaikesta ympärillä vellovasta synkkyydestä ja epävarmuudesta huolimatta olen innoissani tilaisuudesta päästä taas kokeilemaan kokopäiväkirjailijan elämää. Viime kesänä kirjoitusvapaan kurinalainen työskentely onnistui yli odotusteni, mutta tällä kertaa nakertaa huoli, että koronteeniahdistus todennäköisesti syö työtehoa. Toivon kuitenkin, että pääsen taas kunnolla kirjoittamisen imuun, vaikka viime kesänä keksimälläni nerokkaalla lahjomistekniikalla (vegaanijäätelön syöminen jokaisen luvun kirjottamisen jälkeen) oli myös haittavaikutuksia ja nyt pitäisi varmaan kehittää joku uusi lahjomiskonsti. Toivon myös, että kaikki te lukija- ja kirjoittajatoverit pysytte turvassa kotona kirjojen ääressä. Vielä joskus koittaa se coni, jossa viimein päästään taas kaikki halaamaan!

IMG_3312

Keväällä se tulee! Kustannussopimusta ei voi allekirjoittaa millä kynällä vain. 

Kirjailijan vuosi: Yhden aikakauden loppu

sini_profiili_syreenit_oik_1178

Kirjailija Sini Helminen. Kuvaaja: Janne Luotola

Vuoden 2017 päättyessä kirjoitin postauksen esikoisvuodestani ja viime vuonna jatkoin perinnettä kertaamalla ensimmäisen oikean kirjailijavuoteni tapahtumat. Nyt on siis aika kirjoittaa vuodesta 2019, ja huomaan, että tämä on edellisiä vuosikatsauksia vaikeampi tehtävä. Vuosi 2019 on ollut samalla kertaa mahtava ja kauhea vuosi. Keväällä julkaisin Väkiveriset -sarjan viimeisen osan Maan povessa ja saavutuksen riemuun sekoittui luopumisen haikeus. Kesä ja syksy olivat taas täynnä kirjallisuusaiheista ohjelmaa Finnconissa, Ropeconissa ja Turun sekä Helsingin kirjamessuilla. Jatkoimme myös kirjailijakollega Elina Pitkäkankaan kanssa For YA-YouTube -kanavan videoiden tekemistä ja kanavalla vieraili muita YA-kirjailijoita. Parasta vuodessa 2019 oli kuitenkin se, että sain ihkaensimmäisen apurahani ja pääsin kesällä kokeilemaan kokopäiväisen kirjailijan elämää!

kakku_0839

Elina Pullin leipoma kirjakakku Maan povessa -julkkareissa Kallion kirjastossa. Kuvaaja: Janne Luotola

Väkiveriset-sarja on jo vuosia ollut tärkeä osa elämääni ja vaikka neljännen kirjan Maan povessajulkkarit Kallion kirjastossa olivat hieno hetki, samalla minulla oli pala kurkussa. Miten voin sanoa lopulliset jäähyväiset Pinjalle, Pekolle, Marille ja Tuulialle? Mitä oikein teen seuraavaksi? Haastattelemassa oli vielä viimeisen kerran Elina Pitkäkangas ja tarjolla Elina Pullin leipoma hieno kirjakakku. Kallion kirjastossa olin pitänyt vuonna 2017 ensimmäisen kirjani Kaarnan kätkössä julkkarit, joten nyt ympyrä oli sulkeutunut. Ja kivahan sitä on katsella kokonaista sarjaa hyllynsä koristuksena! Syksyllä Väkiveristen aloitusosa Kaarnan kätkössä pääsi myös mukaan yhteen Lukuklaanin kirjapaketeista yläkouluille ja kirjalahjoituspaketteja lähti mukavasti kouluille ympäri Suomen.

img_20190218_0909302599230633894351901.jpg

Kaikki Väkiveriset -kirjat rinnakkain.

Odotin innolla ja myös hieman huolissani kesällä koittavaa apurahavapaatani. Kirjailijaliiton siunauksella minulla koitti kahden ja puolen kuukauden vapaa kirjastotyöstäni, jonka aikana minun oli tarkoitus kirjoittaa valmiiksi töiden ohessa aloittamani uusi käsikirjoitus. Oli mahtavaa saada tilaisuus ensimmäistä kertaa keskittyä vain kirjoitustyöhön, mutta samalla pelotti: Mitä tulisi tästä uudesta tarinasta ja onnistuisinko irrottautumaan Väkiverisistä ja hyppäämään uuteen vielä kartoittamattomaan maailmaan? En ollut myöskään varma, pystyisinkö kirjoittamaan niin nopeasti ja tiivistahtisesti, kun olen tottuut hitaaseen ja pätkittäiseen muun ohessa tekemiseen.

Kaikeksi onneksi pelko oli turha: sain raakakäsikirjoituksen valmiiksi ja työskentely sujui vielä tehokkaammin kuin mitä olin uskaltanut toivoa. Sain kehitettyä toimivan päivärytmin (tästä voit vilkaista My Day-videon tavallisesta kirjoituspäivästäni) ja sain aloitettua myös käsikirjoituksen editoimista. Viime metreillä terveyteni alkoi reistata (ei hätää hyvät lukijat; olen taas kunnossa), töihin paluu koitti ja valitettavasti sen jälkeen olen joutunut aiempien harppausten sijaan etenemään käsikirjoituksen kanssa tipun askelin.

wp-15776066673866907624101274750068.jpg

Ruutukaappaus For YA-videosta. Pysäytyskuva Kaisu Sandbergin meille tekemästä introsta.

Minulla ja Elina Pitkäkankaalla on vuoden mittaan pitänyt kiirettä YA-kirjallisuuteen keskittyvän YouTube-kanavamme For YA:n kanssa. Graafikko Kaisu Sandberg teki meille uuden upean intron videoihin ja kirjavinkkausten, tapahtumavideoiden ja kirjoitusvinkkien lisäksi saimme mahtavia kirjailijavieraita: kanavalla kävivät juttelemassa Anniina Mikama, Anders Vacklin, Briitta Hepo-oja ja Nonna Wasiljeff. Paljon olemme vuoden aikana oppineet, mutta paljon on vielä videoiden tekemisestä opittavaa.

wp-15776023846499215042571976773025.jpg

Selfie Turusta kirjamessuhommista. Taustalla myllätty tori.

Tapahtumien osalta vuosi pyörähti käyntiin suosikissani Finnconissa (linkki Finnconin tunnelmavideoon tästä), fantasian ja scifin fandomin mekassa, joka tällä kertaa järjestettiin Jyväskylässä. Oli ihanaa nähdä muita fantasiakirjailijoita ja faneja. Viime vuonna väitin ottavani tämän vuoden conin vähän rauhallisemmin, mutta niin sitten kuitenkin päädyin neljään paneeliin, joissa puhuttiin tubesta ja podcasteista, kotimaisesta mytologiasta, YA:sta sekä kotimaisesta mytologiasta. Roolipelitapahtuma Ropeconissa pidin kirjoittamisluennon Myyttiset mokat sekä hyppäsin yllättäen sairastapauksen vuoksi mukaan kirjailjapaneeliin kotimaisesta mytologiasta.

wp-15776024876916889049574697363371.jpg

Ihana fanipiirros Kiven sisässä -kirjasta, jonka sain lahjaksi Ropeconissa.

Syksyllä saapuivat tietysti kirjamessut ja olin niin onnekas, että pääsin sekä Turun että Helsingin kirjamessuilla vielä kerran haastatelluksi Väkiveriset-sarjan tiimoilta. Turun kirjamessut (vilkaise messutunnelmia tästä videosta) olivat melkoinen rumba, mutta olin siihen viime vuotta paremmin henkisesti valmistautunut. Pidin siellä kaksi kirjavinkkausta, minulla oli kaksi haastattelua ja osallistuin lisäksi kolmeen paneeliin. Paras hetki oli turkulaisten koululaisten haastattelu, jossa minua pyydettiin lukemaan Maan povessa -epilogi ääneen. Sopiva jäähyväispuhe sarjalle!  Helsingin kirjamessuilla pääsin taas ihanien Kallion lukiolaisten haastattelemaksi KirjaKallio-lavalle. (Helsingin messuja pääset vilkaisemaan tästä videosta).

kirjamessut_kallio-lava_sini-4

Sini Helminen haastateltavana Helsingin kirjamessuilla KirjaKallion lavalla. Kuvaaja: Janne Luotola.

Kirjailijavierailujen suhteen vuosi 2019 on ollusta edellistä vilkkaampi ja pääsin nyt ensimmäistä kertaa vierailuille Helsingin ulkopuolelle. Kävin syksyllä Raumalla kertomassa kirjavinkkauksesta, olin kolme päivää Seinäjoella puhumassa seiskaluokkalaisille kirjailijantyöstä (Seinäjoen tunnelmia voit vilkaista tästä) ja vierailin myös Espoon Entressessä. Aiemmin olin tehnyt kirjailijavierailut yhdessä Elina Pitkäkankaan kanssa, joten vähän jännitti, miten suoriutuisin hommasta yksin, mutta onneksi esiintymiseen alkoi tulla jo rutiinia.

Nyt voin tyytyväisin mielin vilkuttaa vanhalle vuosikymmenelle ja Väkiveriset-sarjalleni. Vielä tie edessä näyttää pelottavan tyhjältä ja pimeältä, eikä minulla ole aavistustakaan, mitä seuraava vuosi ja uusi vuosikymmen tuovat tullessaan. Suoraan sanottuna olin jo tuudittautunut tuttuun ja turvalliseen Väkiveristen maailmaan ja sarjan kirjojen säännölliseen julkaisurytmiin, ja nyt ympärillä kaikki on kylmää ja utuista. Mutta mitä tahansa iloinen 20-luku tuo tullessaan, minä ja sulkakynäni olemme valmiina.