Nyt on uusimman kirjani Hurmeen etäjulkkarit vietetty Instagramissa ja kirjat ovat jo muutaman kuukaudet löytyneet sekä kirjakauppojen että kirjastojen hyllyiltä. Mukavaa vastaanottoa on ollut etenkin Bookstagramin puolella. Julkaisin myös Hurmeen kirjatrailerin, jonka voi katsoa For YA -kanavalta. Ensimmäinen blogiarvio ilmestyi myös Kirjapöllön huhuiluja -blogissa ja Lukufiiliksen Kirjakomero-podcastissa ruodittiin kirjaa kokonaisen jakson verran.

Loppukeväästä aikaa on vierähtänyt lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuutta esiin nostavan LANU! -virtuaalifestarin puuhissa. Tein sinne kirjavinkkaukset sekä selkokirjoista, lastenkirjoista, nuortenkirjoista sekä nuorten aikuisten kirjoista (viimeisessä myös mukana Hurme). Haastattelin myös kirjailija Mila Terästä Amiraali-nuortenromaanista sekä kirjailija Riina Mattilaa uutuuskirjasta Silmät avatessa on edelleen pimeää. Videot ovat nähtävillä toukoukuun ajan festarien Youtube- kanavalla. Kannattaa tsekata myös kollegani Elina Pitkäkankaan video kirjan synnystä, jossa on mukana myös graafikkoni Karin Niemi ja kertoo pari sanaa myös Hurmeenkin kannen tekemisestä.

Mitä sitten seuraavaksi? Olen kaikeksi onneksi saanut Kirjailijaliitolta apurahaa, joten pääsen taas kesällä pitämään vapaata ja puuhaamaan Hurmeen jatko-osien parissa. Ensi keväänä ilmestyy jatkoa ja tämän kesän aikana minun pitäisi saada sekä korjattua kakkososa että kirjoitettua kokonaisuudessaan ensimmäinen versio päätösosasta. Olen innostunut mutta vielä enemmän hirvittää. Pandemia kun ei vieläkään ole poissa keskuudestamme ja viime kesänä kirjoittaminen oli todella vaikeaa, vaikka sitten aivan viime metreillä sainkin kaiken valmiiksi. Toivotaan parasta, että olisi luvassa suotuisia kirjoitustuulia!

Nyt se on viimein täällä! Uusi YA-romaanini Hurme on saapunut kauppoihin. Meillä kirjastossa vielä odotellaan, mutta eivätköhän ne pinkit pääkallot pian ala kirjastonkin hyllyille kolisemaan. Tällä hetkellä kirjaa on kuitenkin saatavina niin kovakantisena kuin sähköisenäkin muuan muassa kirjakaupoista sekä pandemiaturvallisemmin tilattavana nettikaupoista, kuten esimerkiksi Myllylahden sivuilta. Tuntemuksiani kirjan julkaisusta jaoin jo tuoreeltaan For YA -kanavalla videossa Kirjoittamisesta: Parasta ja pahinta julkaisemissa sekä Unboxing -videossa, jossa avaan ensimmäistä kertaa tekijänkappalelaatikkoni.

Valitettavasti pandemiatilanne on Helsingissä aina vain pahentunut, joten livejulkkareita Hurmeelle ei ole tiedossa. Sen sijaan järjestän kaksi liveä Instagramissa: Keskiviikkona 31.3. klo 18-19 Kallion kirjasto haastattelee minua etäjulkkareiden merkeissä ja tilaisuus löytyy sekä instatileiltä @kallionkirjasto että @sininen_helmi. Torstaina 1.4. klo 18-19 pääset seuraamaan varjojulkkareita, joissa minä ja kirjailija Elina Pitkäkangas päästämme katsojat sekä Hurmeen että kirjailijuuden kulissien taakse ja vastaamme kysymyksiin. Varjojulkkarit löytyvät puolestaan instatileiltä @sininen_helmi ja @elinapitkakangas. Jos streamit menevät ohi suun, ei huolta, sillä yritän saada ne jäämään IGTV:hen vähäksi aikaa katsottaviksi. Keskiviikkona 31.3. julkaisen myös uuden kirjatrailerin Hurmeesta For YA-kanavalla.

PS. Vuonna 2021 minulta on ilmestymässä muutakin kuin Hurme! Nimittäin Tammi on syksyllä julkaisemassa uuden ajan Kalevalan nuorille nimeltä Satalatva, ja nimekkään ja kunnianarvoisan kirjoittajajoukon jatkona olen myös minä! Lisää siitä myöhemmin.

“Mitä tahansa iloinen 20-luku tuo tullessaan, minä ja sulkakynäni olemme valmiina”. Niin minä tosiaan menin päättämään viime uutena vuotena kirjailijablogini vuosikatsauksen. Voi viatonta minua vuoden 2020 vasta koittaessa.

Kuten kaikki tiedämme, iloisen charlestonin sijaan luvassa oli pandemia, joka romutti kaikki odotukset ja lupaukset, ja joka vieläkin varjostaa vuotta 2021. Kuolemaa, etähautajaisia, mielenterveyden rakoilua, uupuneita hoitajia, ahdistustuneita asiakaspalvelijoita: vuosi on harvalle ollut helppo.

Kulttuurin kannalta tilanne on ollut ja on yhä katastrofaalinen. Teatterit ja elokuvateatterit on suljettu. Kirjastot suljettiin keväällä ja nyt ne ovat auki vain rajatuin palveluin. Elävä musiikki on ahdingossa. Kirjailijoille vuosi on ollut monta muuta alaa helpompi, mutta meillekin tärkeät conit ja kirjamessut on peruttu ja näkyvyys sitä kautta eriarvoistunut entisestään.

Minulle vuosi ei ole ollut onnellinen, mutta olen silti ollut yksi onnekkaista. Sairastuin koronaan keväällä, mutta sain vain lievän version ja hajuaistinikin palautui melko nopeasti. Minulla olisi ollut esiintymisiä Finnconissa, Ropeconissa sekä Helsingin, Turun ja Tampereen kirjamessuilla, mutta niiden peruuntuminen ei näin kirjojen julkaisun välivuotena ollut minulle yhtä paha isku kuin vaikkapa tämän vuoden esikoistekijöille.

Vaikka vuosi on ollut kamala, tulevan Lujaverinen-trilogiani kannalta 2020 on ollut tärkeä ja menestyksekäs vuosi. Ensin solmin vuoden alussa Myllylahden kanssa sopimuksen trilogian itsenäisestä aloitusosasta Hurme, joka julkaistaan nyt maaliskuussa 2021. Sitten tuli onnenpotku: sain Taikelta apurahan ja pystyin kesällä ottamaan muutaman kuukauden apurahavapaata Hurmeen editoimista ja jatko-osan kirjoittamista varten.

Työskentely ja keskittyminen oli pandempian aikana paljon edellistä kesän 2019 apurahakautta hankalampaa, mutta sain kuin sainkin aivan viimeisenä päivänä valmiiksi jatko-osan ensimmäisen version. Löysin myös onnekseni Hurmeelle kaksi kokemuslukijaa, jotka antoivat arvokasta näkökulmaa kirjan sukupuolivähemmistöhahmojen kuvauksesta.

Valoisamman kesän jälkeen seurasi synkkä syksy. Palasin päivätöihini kirjastoon, missä yhä kiristyvät koronatoimet eivät antaneet unohtaa. Messut ja ystävien kirjanjulkkarit olivat tältä vuodelta poissa; harrastukset lakkautettiin yksi kerrallaan. Onneksi minulla olivat lohtuna kirjat: sekä oma tekeillä oleva että muiden. Valopilkku oli myös Lastenkirjainstituutin julkaisema Lukijan luo -artikkelikokoelma, johon pääsin tekemään oman pienen osani fantasian kirjoittamisesta lapsille ja nuorille.

Messuttomana vuotena erityinen ilo olivat Erika Vikin luotsaamat LANU!-virtuaalifestarit, joissa olin itsekin mukana, ja joille kaikeksi onneksi on ensi vuonna luvassa jatkoa.

Vaikka jätin viime vuonna hyvästit Väkiverisille, sarja eli ilahduttavasti vielä vuonna 2020 omaa elämäänsä. Kaarnan kätkössä vilahti äidinkielenkirja Särmän tehtävässä ja sarjan muut osat Kiven sisässä, Veden vallassa ja Maan povessa julkaistiin viimein äänikirjoina. Äänikirjoja löytyy muun muassa Storytelistä, Bookbeatista, Nextoryista ja Suomalaisesta kirjakaupasta.

Jatkoin myös Siniset helmet -kirjablogin ja For YA -kirjallisuuskanavan kanssa puuhailua, vaikkakin vierailijavideoiden ja yhteisvideoiden toteuttaminen kanavan toisen aisaparin Elina Pitkäkankaan kanssa on nyt koronavuonna ollut harvinaista ja hankalaa. Syksyllä Elina muutti Tampereelle, mikä tulee tulevaisuudessa lisäämään haastetta. Elinan minulle omistama kirja Hukan perimät pääsi myös Topelius-ehdokkaaksi, mistä pidän innoissani peukkuja.

Jos vuosi 2020 jotakin opetti, niin olemaan tekemättä tarkkoja elämänsuunnitelmia ja uudenvuoden lupauksia. Vuosi 2021 voi olla vihdoin iloisempi, mutta rokotteesta huolimatta tilanne on yhä huolestuttava eikä mikään ole varmaa. On varsin todennäköistä, että Hurme tulee saamaan nyt keväällä virtuaaliset julkkarit, enkä pääse vielä juhlistamaan kirjaa livenä.

Mitä sitten uudelta vuodelta toivon? Ensisijainen päämääräni olisi saada korjattua Lujaverinen-trilogian toinen osa ja päästä kirjoittamaan päätösosa. Tästä minulla on sellainen loistava uutinen, että olen saanut Kirjailijaliitolta jälleen apurahaa, joten toivon kovasti, että pääsen kesällä ottamaan pari kuukautta kirjoitusvapaata ja pistelemään trilogian pakettiin. Mikään ei ole varmaa ja toivomalla voi aina ansaita itselleen lisää kyyneliä; silti tahdon uskoa siihen päivään, kun Lujaverinen -trilogia on kansissa ja minä voin nostaa maljan, kilistää sitä toista lasia vasten ja hymyillä ilman maskia. Vielä joskus koittaa se päivä, kun kohtaamme toisemme messuilla ja coneissa, oli se sitten tämä vuosi tai joku seuraava kaukana tulevaisuudessa. Ja pettymyksen riskistä huolimatta minä aion sitä päivää odottaa.

Minua somessa seuraaville tässä tuskin tulee mitään uutta, mutta päivitänpä nyt uutiset myös täällä kirjailijasivujen blogissa ajan tasalle. Marraskuun tilanne on täynnä sekä valoa että pimeyttä: rokote edistyy, mutta korona on Helsingissä levinnyt entisestään. Jatkan kirjastotöideni ohessa hissuksiin viime kesänä kirjoittamani käsikirjoituksen korjailua, mutta edistys on hidasta. Hyviä uutisia sen sijaan on ensi keväänä maaliskuussa julkaistavasta uudesta kirjastani Hurme, jonka nimi ja Karin Niemen tekemä upea kansikuva on nyt julkaistu Myllylahden kevään katalogissa. Lisätietoja kirjasta löytyy sille perustamaltani uudelta sivulta.

Hurmeen oikovedoksia ei ole vielä tarkistettu, mutta muuten kirja on jo valmis. Pääsen siis nyt keskittymään korjaamaan Hurmeen aloittaman Lujaverinen -trilogian kakkososaa, jonka käsikirjoituksen raakaversio tosiaan tuli kesällä valmiiksi. Kolmannesta osasta on vasta juonihahmotelma, mutta odotan, että pääsen sen kirjoittamisen kimppuun.

For YA -youtubekanavan kirjailijakumppanini Elina Pitkäkangas on nyt muuttanut Tampereelle, mutta ei huolta: kanavan toiminta jatkuu yhtä, vaikka fyysisesti asummekin nyt eri kaupungeissa. Uusia kirjoittamiseen ja kirjavinkkauksiin liittyviä videoita on taas tulossa, joskin kirjailijavieraat ovat epidemiasyistä olleet tänä vuonna kanavalla harvassa.

Viimeisenä uutisena kerron, että eräs artikkelini on mukana Lastenkirjainstituutin uudessa Lukijan luo -julkaisussa. Julkaisu käsittelee lasten- ja nuortenkirjallisuuden näkyvyyttä, kirjoittamista ja kritiikkiä. Oma artikkelini koskee fantasian kirjoittamista lapsille ja nuorille.

Kesän kirjoitusvapaani on vihdoin päättynyt ja palaan takaisin päivätyöhöni kirjastossa. Sitten edellisen kevään blogipostauksen on tapahtunut sen verran, että on aika taas antaa päivitystä tilanteesta. Ensinnäkin melko pian edellisen postaukseni jälkeen sairastuin itse kaikesta varovaisuudesta ja etätyöskentelystä huolimatta koronaan, mistä moni on saattanut sosiaalisen median tai median kautta kuullakin. Tunnistin itse hajuaistin puuttumisesta, että korona varmaankin on kyseessä, kävin testissä ja kaikeksi onneksi sairastin taudin lieväoireisessa muodossa. Karanteeni ja yleinen ahdistunut ilmapiiri eivät kuitenkaan juuri auttaneet keskittymään tekeillä olevaan käsikirjoitukseeni.

Apurahavapaa tälle kesälle oli täydellinen onnenpotku, mutta täytyy myöntää, että kirjoittaminen oli todella paljon vaikeampaa kuin viime kesän apurahakaudella. Pandemia selvästi heikensi uppoutumistani uuteen käsikirjoitukseeni ja välillä pelkäsin, että en millään saavuttaisi apurahahakemuksessa tälle kesälle asettamiani tavoitteita. Päämääräni oli korjata viime kesänä kirjoittamani YA-romaanin käsikirjoitus julkaisukuntoon ja kirjoittaa kokonaisuudessaan sen jatko-osan raakakäsikirjoitus. Kyseessä on vanhemmille YA-lukijoille suunnattua urbaania fantasiaa, jossa on melkoisesti kauhuelementtejä, vaikkakin mustanhumoristisella otteella.

Vanhan käsiksen korjailu sujuikin ihan hyvin. Hommasin sensitivity readerin lukemaan käsikirjoituksen ja kommentoimaan sen sukupuolivähemmistökuvausta. Sen lisäksi jatkoin myös käsiksen luettamista palautepiirissäni, jossa meitä on kirjoittajien joukko kommentoimassa toistemme tekstejä. Kustannustoimittajan kanssa hiomme vielä alkusyksystä kirjan painovalmiiksi kevään julkaisua varten. Kansikuvakin on jo valmis; olen siihen itse erittäin ihastunut enkä malta odottaa, että pääsen näyttämään sen maailmalle.

Jatko-osan kirjoittaminen sen sijaan takkusi pahasti, ja välillä oli todella heikkoja kirjoitusjaksoja. Onneksi sitten lopulta sain kirjoitusspurtin ja romaanikäsikirjoituksen ensimmäinen kokonainen versio valmistui aivan viime metreillä, viimeisenä kirjoitusvapaan päivänä. Voin siis ilokseni sanoa, että olen taas aikataulussa ja olen saavuttanut kirjoitusvapaan tavoitteet! Näyttäisi myös siltä, että tästä todella tulee trilogia. Jatko-osan ensimmäinen versio on vielä hyvin hiomaton, mutta kiirettä ei tämän korjaamisella onneksi vielä ole.

Tulevaisuus tästä eteenpäin on hyvin auki. Minulla olisi ollut esiintymishommia sekä Helsingin, Turun että Tampereen kirjamessuilla, mutta ne kaikki on nyt peruttu ja messut siirretty ensi vuoteen. Koronatilanne elää, emmekä voi tietää, koska taas voimme pitää livenä kirjanjulkkareita ja kirjatapahtumia. Sentään meillä on kirjat ja nettiyhteys toisiimme. Rauhallista ja kirjarikasta syksyä kaikille!

 

Tavallisesti tähän aikaan vuodesta olisi aika julkaista kesän conien ja messujen ohjelmani. Uutta kirjaa en ole tänä vuonna julkaisemassa, mutta alustavia suunnitelmia oli jo Finnconin ja Ropeconin ohjelmasta, kun te tiedättekin, mitä tapahtui: korona ja kesän tapahtumien peruuntuminen. Kirjanjulkkareiden ja tapahtumien peruuntuessa oikealla ja vasemmalla kevään valopilkku olivat virtuaaliset LANU!-festarit, joille itsekin osallistuin Instagram-livelähetyksellä (kurkkaa video LANU!-esiintymiseni sisällöstä täältä). Instassa ja muualla somessa olenkin väläytellyt hyviä uutisia, jotka ajattelin nyt virallisesti kertoa kirjailijablogissanikin.

Instagram-livessä allekirjoitin uuden kustannussopimuksen, ja seuraava kirjani on siis tulossa ulos Myllylahdelta keväällä 2021. Lisätietoja seuraa myöhemmin, mutta sen verran voin paljastaa, että kyseessä on YA-kirja, joka tähtää hieman Väkiverisiä vanhempaan kohderyhmään eli YA:n ylälaitaan. Se saattaa aloittaa trilogian tai jäädä yksittäiseksi, mutta tämä varmasti selviää viimeistään syksyllä. Instassa vihjasin uutuuden olevan “kalmanhajuinen” ja jostain syystä kaikki kuulivat sen “kaalinhajuisena”, joten “Kaalinhajuinen” olkoon nyt tämän työnimi, kunnes paljastan teille oikean otsikon 😉 Spefiä on taas tiedossa ja kauhupiirteitä on aiempaa enemmän, vaikkakin huumorilla höystettynä.

Toinen hyvä uutinen, jonka jotkut ovat saattaneet bongata For YA-kanavan uusimmasta kirjoitusvideosta, on se, että sain Taiteen edistämiskeskukselta apurahan ja olen taas jäämässä kesäksi kirjoitusvapaalle. Tämä tuli aivan täydelliseen saumaan, etenkin kun päivätyöpaikkani, kirjastot, ovat toistaiseksi vielä kiinni. Kesän aikana minun tulisi saada korjattua kustannustoimittajani avustuksella keväällä ilmestyvä “Kaalinhajuinen” julkaisukuntoon ja lisäksi toiveissani on saada kirjoitettua raakaversio jatko-osasta, jota kirjoituspiiriläisilleni olen vitsillä kutsunut nimellä “Fifty Shades of Seppo” (ei huolta; kumpikaan nimi ei tule löytymään lopullisten kirjojen kansista!).

Kaikesta ympärillä vellovasta synkkyydestä ja epävarmuudesta huolimatta olen innoissani tilaisuudesta päästä taas kokeilemaan kokopäiväkirjailijan elämää. Viime kesänä kirjoitusvapaan kurinalainen työskentely onnistui yli odotusteni, mutta tällä kertaa nakertaa huoli, että koronteeniahdistus todennäköisesti syö työtehoa. Toivon kuitenkin, että pääsen taas kunnolla kirjoittamisen imuun, vaikka viime kesänä keksimälläni nerokkaalla lahjomistekniikalla (vegaanijäätelön syöminen jokaisen luvun kirjottamisen jälkeen) oli myös haittavaikutuksia ja nyt pitäisi varmaan kehittää joku uusi lahjomiskonsti. Toivon myös, että kaikki te lukija- ja kirjoittajatoverit pysytte turvassa kotona kirjojen ääressä. Vielä joskus koittaa se coni, jossa viimein päästään taas kaikki halaamaan!

Vuoden 2017 päättyessä kirjoitin postauksen esikoisvuodestani ja viime vuonna jatkoin perinnettä kertaamalla ensimmäisen oikean kirjailijavuoteni tapahtumat. Nyt on siis aika kirjoittaa vuodesta 2019, ja huomaan, että tämä on edellisiä vuosikatsauksia vaikeampi tehtävä. Vuosi 2019 on ollut samalla kertaa mahtava ja kauhea vuosi. Keväällä julkaisin Väkiveriset -sarjan viimeisen osan Maan povessa ja saavutuksen riemuun sekoittui luopumisen haikeus. Kesä ja syksy olivat taas täynnä kirjallisuusaiheista ohjelmaa Finnconissa, Ropeconissa ja Turun sekä Helsingin kirjamessuilla. Jatkoimme myös kirjailijakollega Elina Pitkäkankaan kanssa For YA-YouTube -kanavan videoiden tekemistä ja kanavalla vieraili muita YA-kirjailijoita. Parasta vuodessa 2019 oli kuitenkin se, että sain ihkaensimmäisen apurahani ja pääsin kesällä kokeilemaan kokopäiväisen kirjailijan elämää!

Väkiveriset-sarja on jo vuosia ollut tärkeä osa elämääni ja vaikka neljännen kirjan Maan povessa –julkkarit Kallion kirjastossa olivat hieno hetki, samalla minulla oli pala kurkussa. Miten voin sanoa lopulliset jäähyväiset Pinjalle, Pekolle, Marille ja Tuulialle? Mitä oikein teen seuraavaksi? Haastattelemassa oli vielä viimeisen kerran Elina Pitkäkangas ja tarjolla Elina Pullin leipoma hieno kirjakakku. Kallion kirjastossa olin pitänyt vuonna 2017 ensimmäisen kirjani Kaarnan kätkössä julkkarit, joten nyt ympyrä oli sulkeutunut. Ja kivahan sitä on katsella kokonaista sarjaa hyllynsä koristuksena! Syksyllä Väkiveristen aloitusosa Kaarnan kätkössä pääsi myös mukaan yhteen Lukuklaanin kirjapaketeista yläkouluille ja kirjalahjoituspaketteja lähti mukavasti kouluille ympäri Suomen.

Odotin innolla ja myös hieman huolissani kesällä koittavaa apurahavapaatani. Kirjailijaliiton siunauksella minulla koitti kahden ja puolen kuukauden vapaa kirjastotyöstäni, jonka aikana minun oli tarkoitus kirjoittaa valmiiksi töiden ohessa aloittamani uusi käsikirjoitus. Oli mahtavaa saada tilaisuus ensimmäistä kertaa keskittyä vain kirjoitustyöhön, mutta samalla pelotti: Mitä tulisi tästä uudesta tarinasta ja onnistuisinko irrottautumaan Väkiverisistä ja hyppäämään uuteen vielä kartoittamattomaan maailmaan? En ollut myöskään varma, pystyisinkö kirjoittamaan niin nopeasti ja tiivistahtisesti, kun olen tottuut hitaaseen ja pätkittäiseen muun ohessa tekemiseen.

Kaikeksi onneksi pelko oli turha: sain raakakäsikirjoituksen valmiiksi ja työskentely sujui vielä tehokkaammin kuin mitä olin uskaltanut toivoa. Sain kehitettyä toimivan päivärytmin (tästä voit vilkaista My Day-videon tavallisesta kirjoituspäivästäni) ja sain aloitettua myös käsikirjoituksen editoimista. Viime metreillä terveyteni alkoi reistata (ei hätää hyvät lukijat; olen taas kunnossa), töihin paluu koitti ja valitettavasti sen jälkeen olen joutunut aiempien harppausten sijaan etenemään käsikirjoituksen kanssa tipun askelin.

Minulla ja Elina Pitkäkankaalla on vuoden mittaan pitänyt kiirettä YA-kirjallisuuteen keskittyvän YouTube-kanavamme For YA:n kanssa. Graafikko Kaisu Sandberg teki meille uuden upean intron videoihin ja kirjavinkkausten, tapahtumavideoiden ja kirjoitusvinkkien lisäksi saimme mahtavia kirjailijavieraita: kanavalla kävivät juttelemassa Anniina Mikama, Anders Vacklin, Briitta Hepo-oja ja Nonna Wasiljeff. Paljon olemme vuoden aikana oppineet, mutta paljon on vielä videoiden tekemisestä opittavaa.

Tapahtumien osalta vuosi pyörähti käyntiin suosikissani Finnconissa (linkki Finnconin tunnelmavideoon tästä), fantasian ja scifin fandomin mekassa, joka tällä kertaa järjestettiin Jyväskylässä. Oli ihanaa nähdä muita fantasiakirjailijoita ja faneja. Viime vuonna väitin ottavani tämän vuoden conin vähän rauhallisemmin, mutta niin sitten kuitenkin päädyin neljään paneeliin, joissa puhuttiin tubesta ja podcasteista, kotimaisesta mytologiasta, YA:sta sekä kotimaisesta mytologiasta. Roolipelitapahtuma Ropeconissa pidin kirjoittamisluennon Myyttiset mokat sekä hyppäsin yllättäen sairastapauksen vuoksi mukaan kirjailjapaneeliin kotimaisesta mytologiasta.

Syksyllä saapuivat tietysti kirjamessut ja olin niin onnekas, että pääsin sekä Turun että Helsingin kirjamessuilla vielä kerran haastatelluksi Väkiveriset-sarjan tiimoilta. Turun kirjamessut (vilkaise messutunnelmia tästä videosta) olivat melkoinen rumba, mutta olin siihen viime vuotta paremmin henkisesti valmistautunut. Pidin siellä kaksi kirjavinkkausta, minulla oli kaksi haastattelua ja osallistuin lisäksi kolmeen paneeliin. Paras hetki oli turkulaisten koululaisten haastattelu, jossa minua pyydettiin lukemaan Maan povessa -epilogi ääneen. Sopiva jäähyväispuhe sarjalle!  Helsingin kirjamessuilla pääsin taas ihanien Kallion lukiolaisten haastattelemaksi KirjaKallio-lavalle. (Helsingin messuja pääset vilkaisemaan tästä videosta).

Kirjailijavierailujen suhteen vuosi 2019 on ollusta edellistä vilkkaampi ja pääsin nyt ensimmäistä kertaa vierailuille Helsingin ulkopuolelle. Kävin syksyllä Raumalla kertomassa kirjavinkkauksesta, olin kolme päivää Seinäjoella puhumassa seiskaluokkalaisille kirjailijantyöstä (Seinäjoen tunnelmia voit vilkaista tästä) ja vierailin myös Espoon Entressessä. Aiemmin olin tehnyt kirjailijavierailut yhdessä Elina Pitkäkankaan kanssa, joten vähän jännitti, miten suoriutuisin hommasta yksin, mutta onneksi esiintymiseen alkoi tulla jo rutiinia.

Nyt voin tyytyväisin mielin vilkuttaa vanhalle vuosikymmenelle ja Väkiveriset-sarjalleni. Vielä tie edessä näyttää pelottavan tyhjältä ja pimeältä, eikä minulla ole aavistustakaan, mitä seuraava vuosi ja uusi vuosikymmen tuovat tullessaan. Suoraan sanottuna olin jo tuudittautunut tuttuun ja turvalliseen Väkiveristen maailmaan ja sarjan kirjojen säännölliseen julkaisurytmiin, ja nyt ympärillä kaikki on kylmää ja utuista. Mutta mitä tahansa iloinen 20-luku tuo tullessaan, minä ja sulkakynäni olemme valmiina.

 

 

Kirjamessusyksy pärähtää käyntiin jo ensi viikolla Turun kirjamessuilla ja tässä näette messujen ohjelmani. Melkoinen syksy tulossa! Messujen lisäksi olen käynyt vierailulla Raumalla ja tiedossa on myös kirjailijavisiitti Seinäjoelle.

Ohjelman ulkopuolella saa tulla nykäisemään hihasta ja juttelemaan!

 

TURUN KIRJAMESSUT:

Pe 4.10.2019

klo 10.30-10.50 A67: Kirjavinkkausta yläkoululaisille

klo 11.10-11.40 Eino 2 krs: Kantaaottava nuortenkirjallisuus

Keskustelussa sivutaan ajankohtaisia teemoja kuten ilmastokysymyksiä, maahanmuuttoa ja seksuaalista tasa-arvoa. Millä tavalla nuortenkirjallisuus reagoi ja ottaa kantaa päivänpolttaviin kysymyksiin ja tulevaisuuden uhkakuviin? Keskustelemassa kirjailijat ELINA ROUHIAINEN, J.S. MERESMAA, SINI HELMINEN ja MARKKU KARPIO.

klo 12.10-12.40 Kallas: Sini Helminen Maan povessa, Väkiveriset 4 & Janne Mäkitalo: Pääkallokiitäjät ja salaisuus Kanarialla

Urbaania nuortenfantasiaa edustava Maan povessa pureutuu ympäristönsuojelun ja radikalisoitumisen teemoihin. Teos on päätösosa kotimaista mytologiaa nykypäivään tuovaan Väkiveriset-sarjaan. Pääkallokiitäjät-sarja yhdistää perinteisen seikkailukirjallisuuden tämän päivän nuorten elämään ja ajatusmaailmaan. Vauhdikkaan ja samaistuttavan sarjan kolmas osa vie roistokoplan kintereille Kanarian lämpöön. Haastattelijana Kirsi Hietanen.

klo 12.45-13.30 A67: Paneeli: Young Adult -kirjallisuus

Elina Rouhiainen, Elina Pitkäkangas ja Sini Helminen. 

klo 16.45-17.00 TSÄO Ry:n Lukijan lämpiö: Sini Helminen

Oppilaiden haastattelu. 

 

La 5.10.2019

klo 13.15-13.50 A67: Kirjavinkit lapsille

 

Su 6.10.2019

klo 15.15-15.45 A67: Miksi suomalainen nuori ei lue?

Nuoret Kasper Kouvonen ja Nonna Paalanen, opettaja Merja Mäki, kirjastonhoitaja Sini Helminen ja nuortenkirjailija Leena Valmu. 

 

 

HELSINGIN KIRJAMESSUT:

To 24.10.2019

klo 17 KirjaKalliossa: Maan povessa, Väkiveriset 4

Urbaania nuortenfantasiaa edustava Maan povessa pureutuu ympäristönsuojelun ja radikalisoitumisen teemoihin. Teos on päätösosa neliosaiseen, kotimaista mytologiaa nykypäivään tuovaa Väkiveriset-sarjaan ja saattaa sarjan teemat loppuhuipennukseensa.

 

 

Menossa on kuumeinen kirjailijakesä, jonka vuoksi en ole saanut tänne vielä kirjoiteltua. Olen kaksi ja puoli kuukautta Kirjailijaliiton apurahan turvin kirjoitusvapaalla ja aivan uusi käsikirjoitus on lähtenyt hyvin liikkeelle. Heinäkuun alussa toivon mukaan on jo valmiina ihka ensimmäinen raakaversio! Lisätietoja seuraa sitten kun uskallan niitä paljastaa…

Kirjoittamisen lisäksi kesään kuuluvat tietenkin conit. Olen tulossa sekä Finnconiin Jyväskylään että Ropeconiin Pasilan Messukeskukseen. Ohjelmassa on tällä kertaa viime vuotta maltillisemmin paneeleja, jotta ehdin myös nauttia conittamisesta. Viime vuoden coneissa oli mahtavaa kohdata fantasiakansaa ja odotan innolla, että pääsen taas omieni pariin.

Finnconissa vedän paneelin Suomimytologiasta kirjallisuudessa, johon osallistuvat myös kirjailijat Mixu Lauronen, Merja Leppälahti, Mervi Heikkilä ja Anna Malinen. Lisäksi minä ja Elina Pitkäkangas puhumme muun muassa YouTube-kanavastamme For YA:sta Podcastit ja videoblogit -paneelissa, jossa ovat mukana myös Jari Hiltunen ja Jyrki Pitkä. Vedän myös Harry Potter-faneille paneelin Potterin jälkeen, jossa puidaan Harry Potter and the Cursed Child -näytelmää ja Fantastic Beasts -elokuvia.

Viime vuonna Ropeconissa pidin luennon Fantasian kirjoittamisesta: Mikä kaikki voi mennä pieleen? ja luento saa tänä vuonna jatkoa otsikolla Fantasian kirjoittamisesta: Myyttiset mokat. Lisäksi pidän kirjaston puolesta yksisarvissatutunteja, tietysti pukeutuneena yksisarviseksi. Varmasti minut tulee myös löytämään Ropeconin legendaarisista historiallisista tanssiaisista, joita en koskaan jätä mistään hinnasta väliin.

Koska olen ujo, en usein uskalla tulla puhumaan vieraammille faneille coneissa, mutta juttelen mielelläni ja aina saa tulla nykäisemään hihasta. Toivottavasti tavataan kesän conien pyörteissä!

Finnconin ohjelmani:

 

Lauantaina 6.7.2019 klo 11

L303 Podcastit ja videoblogit

Sini Helminen, Jari O. Hiltunen, Jyrki Pitkä, Elina Pitkäkangas

Mitä uusia mahdollisuuksia podcastit ja vlogit voivat antaa scifin, kauhun ja fantasian tekijöille ja faneille?

Avainsanat: paneeli, media, fanius

Lauantaina 6.7.2019 Klo 17

L303, YA!

Sini Helminen, Iida Simes, Virva Paloviita, Salka Rauvola
“Young adult -kirjallisuuden fanit puhuvat lajityypistä ja suosikeistaan.”

 

Sunnuntaina 7.7.2019 klo 12

L302 Suomimytologia kirjallisuudessa

Mervi Heikkilä, Sini Helminen (pj), Mixu Lauronen, Merja Leppälahti, Anna Malinen

Suomalaiset fantasiakirjailijat keskustelevat siitä, miten kotimainen mytologia näkyy kirjallisuudessa. Onko Kalevala kaiken Suomi-spefin alkujuuri? Entä miten kansanperinteen hahmot näkyvät nykypäivänä ja miten suhde mytologiaan on muuttunut? Paljonko kirjailija kaivaa arkistojen kätköistä ja mitä uutta annettavaa suomalaisille mytologialla vielä olisi?

Avainsanat: paneeli, kirjallisuus

 

Sunnuntaina 7.7.2019 klo 13

L303 Potterin jälkeen: Fantastic Beasts ja Cursed Child

Riikka Heinilä, Chris Kaukonummi , Eero Korpinen, Sini Helminen (pj)

Potter-fanit pohtivat, mitä velhomaailmassa on tapahtunut kirjojen julkaisemisen jälkeen. Miten Fantastic Beasts -elokuvat ja Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä jakavat mielipiteitä? Entä miltä näyttää velhomaailman tulevaisuus?

Avainsanat: paneeli, media

 

Ropeconin ohjelmani:

Lauantaina 27.7.2019 klo 12

Fantasian kirjoittamisesta: Myyttiset mokat

Kirjailija Sini Helminen puhuu siitä, miten myyttejä käytetään romaanin rakennusaineina. Miten myyttejä voi hyödyntää omassa kirjoittamisessa ja mitä ansakuoppia kannattaa välttää.

Lisäksi yksisarvissatutunteja. 

 

Sopivasti Kalevalan päivänä 28.2. vietettiin Kallion kirjastossa viimeisen Väkiveriset -kirjani Maan povessa julkkareita. Samassa paikassa melkein kaksi vuotta aikaisemmin juhlistettiin ensimmäistä Väkiveriset-kirjaa Kaarnan kätkössä. Nyt ympyrä on sulkeutunut ja olo samaan aikaan ylpeä ja haikea. Minua oli jälleen kerran haastattelemassa For YA-youtubekanavan parivaljakkoni ja kirjailijakollegani Elina Pitkäkangas.

Kirjailija Elina Pulli puolestaan loihti upean kirjankansikakun Maan povessa -kuvalla.

Haastattelun ja kakun maistelun lisäksi nautimme alkoholitonta skumppaa ja signeerasin kirjoja. Mukana oli ystäviä, sukulaisia, lukijoita ja kirjailijakollegoita. Pääsin myös tapaamaan erään graduntekijän, joka on parhaillaan tekemässä Väkiveriset -sarjasta tutkielmaa.

Pätkän kirjanjulkkareista pääset katsomaan Elina Pitkäkankaan For YA:lle kuvaamassa viikkokatsauksessa My Week.

Miltäs nyt sitten tuntuu, kun Väkiveristen tarina on saapunut päätepisteeseensä? Kuvasin ensimmäisiä tunnelmia Maan povessa -kirjalaatikon avaamisesta For YA:lle ihka ensimmäisessä tekemässäni Unboxing-videossa. Olen puuhaillut sarjan parissa jo yli viisi vuotta, ja nyt olo on eniten epätodellinen: tässäkö se nyt sitten on? Löydän tulevaisuudessakin Pinjan, Pekon, Marin, Otran ja Tuulian kirjahyllystäni painetuilta sivuilta, mutta enää en palaa jatkamaan heidän seikkailujaan. Suru ja tyytyväisyys sarjan valmistumisesta kulkevat käsi kädessä.

Mitä Väkiveriset ovat sitten tuoneet elämääni? Ensinnäkin ne ovat toteuttaneet suurimman unelmani jo lapsesta asti: kirjoittaa kirja. Niiden avulla minut hyväksyttiin jäseneksi Kirjailijaliittoon, niiden avulla löysin näkymättömien ystävien verkon kirjailijasomessa ja tapasin Elina Pitkäkankaan, jonka kanssa meillä yhteinen kirjakiertue johti sitten lopulta youtubekanava-sisaruuteen. Kirjoja kirjoittaessani olen tutustunut myös yhä lähemmin mahtavaan kirjoittapiiriini, jonka jäsenet ovat lukeneet ja tarkkanäköisesti kommentoineet jokaisen luvun ensimmäisinä. Olen myös rohkaistunut ottamaan enemmän yhteyttä fantasia-fandomiin, johon läheisempää liittymistä olen sosiaalisesti arkana fanina pitkään jahkaillut.

Väkiveristen vuosiin on myös sattunut monia yllättäviä hetkiä: olen opetellut videoiden tekoa ja ihooni on liimattu niin kaarnaa kuin kalansuomujakin, kun mestarillinen maskeeraajasiskoni Tuuli on auttanut minua kirjatrailereiden teossa. Worldconissa tapasin yhden idoleistani, Robin Hobbin, ja sain häneltä nimikirjoituksen. Mukaan on mahtunut myös huonoja hetkiä: epätoivoista editointia, joka ei tunnu parantavan mitään, kirjan julkaisemisen stressiä, joka on puhjennut fyysisenä sairastumisena ja unettomuutena, tunnetta, että nuortenkirjailijana pyristelee aivan liian pienenä kalana aivan liian suuressa meressä, jossa pikkukirjailijan on vaikeaa pysyä pinnalla. Kun katson valmista kirjariviä Karin Niemen piirtämillä kauniilla kansilla, en voi kuitenkaan katua mitään.

Ja samaan aikaan kun minun pitäisi keskittyä tähän hetkeen, kirjailijanmieleni on levoton, punoo jo uusia tarinoita ja petollisesti ajatukset kietouvat uusiin hahmoihin. Uusi alku tuntuu pelottavalta ja innostavalta samaan aikaan. Mitä Väkiveristen jälkeen? Mitä ihmettä nyt tapahtuu, kun neljä samaan maailmaan sijoittuvaa kirjaa on tiuhalla julkaisutahdilla ilmestynyt, ja kirjailija joutuu äkkiä tuuliajolle keskelle tuntematonta? Ensi kesänä pääsen kaikeksi onneksi Kirjailijaliiton apurahan turvin keskittymään kirjoittamiseen ja suuntamaan uuteen seikkailuun.