Loppukesä on koittamassa ja samoin on kirjoitusvapaani päättyminen. Huomenna alkaa ensimmäinen päivä taas päivätyössäni erikoiskirjastonhoitajana. Nyt on siis hyvä hetki taas päivittää tänne kesän kuulumiset ja tiedotusta tulevasta syksystä. Viime kesänä 2020 jaksoin vielä kirjoitella pidemmin poikkeusvuodesta ja kaikesta siitä, mikä jätti tapahtumatta: toista kertaa kuin mennään, valittelu on menettänyt uutuudenviehätyksensä. Kenellekään ei siis enää ole yllätys, että tänäkään kesänä ei ollut live-Ropeconia (verkkotapahtuma oli kyllä) tai Finnconia, ja muutenkin kirjanjulkkarit ja kirjallisuustapahtumat olivat vain unelmaa.

Mutta mennäänpä siihen tärkeimpään, että miten kesän kirjoitusrupeamani sujui? Olin siis nyt jo kolmannen kesän kirjoitusvapaalla kiitos Kirjailijaliiton apurahan, ja tällä kertaa työstössä oli Hurmeen jatko-osan editoiminen ja trilogian päätösosan kirjoittaminen. Alku uuden käsikirjoituksen kanssa oli äärimmäisen vaikea, sillä aloitin tällä kertaa aivan tyhjästä, kun taas tavallisesti olen töiden ohessa sentään valmiiksi tehnyt luvun tai pari. Pandemia-ajan aiheuttama stressi ja toinen etätyöläinen saman katon alla eivät myöskään auttaneet tekemään tulosta. Takkuisen alun jälkeen sain kuitenkin tehtyä spurtteja lopulta sain käsikirjoituksen raakaversion kirjoitusvapaan viimeisellä viikolla valmiiksi.

Helpotus on suuri, kun Lujaverinen -trilogiasta on kokonaisuudessaan nyt olemassa jokin versio, vaikka muokkausta ja editointia toki vielä täytyy tehdä paljon. Hurmeen jatko-osaa olen jo editoinut sekä kustannustoimittajan että sukupuolivähemmistöasiantuntemusta omaavan kokemuslukijan kanssa. Vielä on työtä jäljellä, ennen kuin jatko-osa on syksyllä valmis lähtemään kustantajalle taittoa varten. Silloin pääsen toivottavasti myös julkistamaan teille teoksen nimen. Kansikuva on myös tekeillä ja odotan sitä innostuksen ja jännityksen vallassa.

Mitä sitten seuraavaksi? Elämme valitettavasti todellakin epävarmoja aikoja. Minulle on sovittu esiintymisiä sekä Turun että Helsingin kirjamessuille, mutta toivo, että ne toteutuisivat tälläkään kertaa, on kovin laiha. Jotakin merkittävää on kuitenkin syksyllä varmasti tapahtumassa. Lokakuussa nimittäin julkaistaan Satalatva. Kalavala uusin silmin. Salla Simukka ja Siri Kolu ovat keränneet pökerryttävän upean kirjoittajakaartin päivittämään Kalevala-aihetta nykypäivän nuorille. Siihen kirjoittajajoukkoon minulla on suuri onni ja kunnia kuulua. Ehkäpä Väkiveristen maailman eräs hahmokin on saattanut päästä mukaan…