Taas on vuosi kulunut loppuun. Vuosi 2025 on ollut minulle kirjailijana erityisen vaikea: en nimittäin ole tänä vuonna julkaissut ainuttakaan uutta teosta, vaikka olenkin ravannut kirjamessuilla ja muiden kirjailijoiden julkkareissa. Alkujaan olin huolissani, olisiko varsinkin tiheätahtinen kirjasyksy vaikea kestää ulkopuolisena, mutta vuosi onkin kulunut iloisessa humussa, eikä minun ole tarvinnut tuntea jääneeni osattomaksi. Esiintymisiä ja kirjailijavierailuja on joka tapauksessa riittänyt ja kollegoiden tuki ja seura on ehdottomasti ollut vuoden suurin voimavara. Lisäksi minulla oli tänä vuonna onni pitää kesällä aiempia pidempi kirjoitusvapaa, kiitos edellisenä vuonna saamani SKR:n apurahan. Vuosi vielä huipentui jännittäviin, onnellisiin uutisiin: solmin nimittäin Hertta Kustannuksen kanssa kustannussopimuksen teosparista, jonka ensimmäinen osa julkaistaan syksyllä 2026.

Kevät ja syksy kuluivat kirjastotöiden kiireissä, eikä keskeneräisille romaaniprojekteilleni tapahtunut oikein mitään. Jo toukokuussa lähdin kuitenkin yhdistetylle lomalle ja kirjoitusvapaalle, jonka aikana onnekkaasti sain tavoitteeni toteutettua. Molemmat keskeneräiset, aiempaa nuoremmalle yleisölle suunnatut käsikirjoitukset edistyivät toivottuun vaiheeseen asti. Toinen näistä tulee vielä vaatimaan yhteistyökuvioita ja pidän asian siksi vielä salassa, mutta toinen näistä, varhaisnuorille suunnattu, on juuri se, josta Hertan kanssa solmin juuri sopimuksen. Näiden vanhempien käsikirjoitusteni editoinnin ja uudelleenkirjoittamisen lisäksi olen tänä vuonna myös aloitellut erästä salarakasprojektia, joka taaskin on aivan minulle uutta genreä ja ikäryhmää. Miksi tehdä jotain helppoa mitä jo osaa, jos voi tehdä elämästään vaikeaa?

Kirjastotöiden ohessa ehdin vuoden kuluessa tehdä myös joitakin kirjailijavierailuja, joissa yleisöinä oli yläkoululaisia. Näistä mieleenpainuvimpia olivat vierailut Raisiossa ja Pietarsaaressa, joista kummallakaan paikkakunnalla en ollut aiemmin käynyt. Oli myös mukavaa tavata kirjastolaiskollegoita Suomen muista kirjastoista ja päästä tutustumaan siihen, miten heidän kirjastoissaan asiat on järjestetty.

Alkuvuodesta olin mukana myös Blogistania -palkintojen jaossa näin Siniset helmet -kirjablogini puolesta ja pääsin haastattelemaan Blogistania Kuopuksen voittajia Leena Paasiota, Salla Simukkaa ja J.P. Ahosta. Tällä kertaa palkinto oli vihdoinkin jaettu erikseen lasten ja nuorten kategorioihin. Samoin kuin edellisenä vuonna, päädyin myös tuuraamaan Globalia-palkinnon haastattelijaa. Lauteilla olivat edellisen vuoden tapaan Hertan tyypit, tällä kertaa Ta-wein Kalvojen puolesta.

Jokakesäiset suosikkitapahtumani fandomin puolesta ovat Ropecon ja Finncon. Tänä vuonna Finnconia ei valitettavasti järjestetty, ja sen tilalla olisi ollut Archipelagon Ahvenanmaalla, eikä minulla ei ollut resursseja osallistua vaativampaan reissuun. Ropeconissa sen sijaan olin tavalliseen tapaan, ja kun kirjasto ei ollut mukana, pidin tavanomaiset aikuisten satutuntini ja kirjoitusluentoni ihan yksityishenkilönä. Humoristisessa fantasiasatutuokiossa aikuisille luin Alennusvampyyri -novellikokoelmasta tarinoita ja otinpa mukaan erään vielä julkaisemattoman lyhyen huumorinovellinikin, joista saa nähdä, näkeekö se jokin päivä muuallakin päivänvalon.

Parasta Ropeconissa oli kuitenkin tavata muita fantasiaihmisiä, kirjoittajia ja kirjailijoita. Ehdottomasti ensi vuonna taas sekä Ropeconissa että Finnconissa mukana!

Kun ottaa huomioon, ettei minulta vuonna 2025 ilmestynyt kirjaa, olin satumaisen onnekas, että ihanat kollegat saivat silti järjestettyä minut mukaan sekä Turun että Helsingin kirjamessuille ja Tampereen kirjafestareille.

Turun kirjamessuilla vinkkasin perinteiseen tapaan uusia lastenkirjoja Lasten- ja nuortenkirjailijoiden yhdistyksen osastolla. Lisäksi pääsin haastattelemaan Tiia Mattilaa hänen esikoissäeromaanistaan Humalan soundtrack ja Reetta Vuokko-Syrjästä hänen ensimmäisestä nuortenkirjastaan Harhakoto.

Turun kirjamessut erosivat edellisistä vuosista erityisesti siksi, että messukeskuksen sijaan paikkana oli tänä vuonna messukeskuksen remontin vuoksi Logomo. Välillä uudessa paikassa suunnistaessa oli mennä sormi suuhun, mutta lopulta kaikki sujui jouhevasti. Parasta oli kohdata kirjailijakavereita pitkästä aikaa.

Helsingin kirjamessuilla oli ohjelmassa paneelikeskustelu lukemisen ilon herättämisestä, jossa pääsin lavalle kirjailijoiden Anniina Mikama ja Helena Immonen kanssa. Tästä aiheesta olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka.

Lisäksi hyppäsin Helsingin messuilla tuuraamaan Elina Pitkäkangasta Kirjailijaliiton paneelissa, jossa keskusteltiin englannin kielen uhista ja mahdollisuuksista kirjallisuudelle. Paneelia oli vetämässä J.S. Meresmaa ja toisena keskustelijana Lotta Dufva. Keskustelu oli kiintoisa, mutta olin kyllä surullinen siitä, että Elina Pitkäkangas sairastui, emmekä päässeet näkemään messuilla.

Messuvuoden huipensivat Tampereen kirjafestarit, joilla tosin ehdi vierailla vain yhden päivän. Paneelin aihe oli Yksi kirjailija, monta yleisöä, ja olin haastattelemassa monenikäisille kirjoittavia kollegoita J.S. Meresmaata, Magdalena Haita ja Laura Ertimoa.

Syksyllä osallistuin myös Lastenkirja yhteiskunnassa, Yhteiskunta lastenkirjassa -seminaariin, jossa kanssani oli lastenkirja-alan valtasuhteista keskustelemassa kustantaja Saara Tiuraniemi, tutkija Antti Malinen ja kirjallisuudentutkija Maria Laakso.

Vaikka omaa kirjaa ei ilmestynytkään, pääsin onneksi juoksemaan monen upean kollegan kirjanjulkkareissa, joista valtaosasta en tullut ottaneeksi kuvaa päivänsankarin kanssa.

Hauskana sattumana kävin kahdesti Tampereella julkkareissa samoissa juhlatiloissa, joissa järjestettiin eri aikoina sekä Sanna Ylimartimon Erokuun että Mari Rengon Pihlajapalatsin kirjanjulkkarit.

For YA -youtube-kanavani osalta videoiden julkaisutahti oli epätasainen ja välillä tuli pitkiä taukoja, mutta kanavalla kävi myös monia kirjailijavieraita, joihin kuuluivat Anniina Mikama, Briitta Hepo-oja, Mikko With, Sinikka Koyama ja Tiia Mattila. Eniten videoita tein yhdessä kirjailijakollega Elina Rouhiaisen kanssa, jonka kanssa myös perustimme uuden YA-lukupiiri -videosarjan.

Mitä sitten on vuorossa seuraavaksi vuonna 2026? Sen voi ainakin taata, että vuodesta tulee Herttainen, kun olen nyt hypännyt sympaattisen Hertta Kustannuksen talliin. Syksyllä ilmestyy varhaisnuorten fantasiaduologiani avausosa, joten todennäköisesti pidän sille kirjanjulkkarit, kunhan nyt ensin saan keväällä puuhattua kirjan painokuntoon. Sain Kirjailijaliitolta pienen apurahan, jonka turvin aion ensi kesänä puurtaa etenkin duologia kakkososan massiivisten muutostöiden parissa. Romaanin piti nimittäin olla alun perin yksittäinen, ja vaihdos kaksiosaiseksi sarjaksi tulee tuottamaan päänvaivaa ja runsaasti lisäeditointityötä. Siinä ohessa toivottavasti saattaa jotakin edistystä tapahtua myös muille kirjoitusprojekteilleni, mutta sen saa aika näyttää…