Etätyöskentelyn arkea. Kirjailija ja kirjastonhoitajatar Sini Helminen. Kuvaaja: Janne Luotola.

Tavallisesti tähän aikaan vuodesta olisi aika julkaista kesän conien ja messujen ohjelmani. Uutta kirjaa en ole tänä vuonna julkaisemassa, mutta alustavia suunnitelmia oli jo Finnconin ja Ropeconin ohjelmasta, kun te tiedättekin, mitä tapahtui: korona ja kesän tapahtumien peruuntuminen. Kirjanjulkkareiden ja tapahtumien peruuntuessa oikealla ja vasemmalla kevään valopilkku olivat virtuaaliset LANU!-festarit, joille itsekin osallistuin Instagram-livelähetyksellä (kurkkaa video LANU!-esiintymiseni sisällöstä täältä). Instassa ja muualla somessa olenkin väläytellyt hyviä uutisia, jotka ajattelin nyt virallisesti kertoa kirjailijablogissanikin.

Instagram-livessä allekirjoitin uuden kustannussopimuksen, ja seuraava kirjani on siis tulossa ulos Myllylahdelta keväällä 2021. Lisätietoja seuraa myöhemmin, mutta sen verran voin paljastaa, että kyseessä on YA-kirja, joka tähtää hieman Väkiverisiä vanhempaan kohderyhmään eli YA:n ylälaitaan. Se saattaa aloittaa trilogian tai jäädä yksittäiseksi, mutta tämä varmasti selviää viimeistään syksyllä. Instassa vihjasin uutuuden olevan “kalmanhajuinen” ja jostain syystä kaikki kuulivat sen “kaalinhajuisena”, joten “Kaalinhajuinen” olkoon nyt tämän työnimi, kunnes paljastan teille oikean otsikon 😉 Spefiä on taas tiedossa ja kauhupiirteitä on aiempaa enemmän, vaikkakin huumorilla höystettynä.

Toinen hyvä uutinen, jonka jotkut ovat saattaneet bongata For YA-kanavan uusimmasta kirjoitusvideosta, on se, että sain Taiteen edistämiskeskukselta apurahan ja olen taas jäämässä kesäksi kirjoitusvapaalle. Tämä tuli aivan täydelliseen saumaan, etenkin kun päivätyöpaikkani, kirjastot, ovat toistaiseksi vielä kiinni. Kesän aikana minun tulisi saada korjattua kustannustoimittajani avustuksella keväällä ilmestyvä “Kaalinhajuinen” julkaisukuntoon ja lisäksi toiveissani on saada kirjoitettua raakaversio jatko-osasta, jota kirjoituspiiriläisilleni olen vitsillä kutsunut nimellä “Fifty Shades of Seppo” (ei huolta; kumpikaan nimi ei tule löytymään lopullisten kirjojen kansista!).

Kaikesta ympärillä vellovasta synkkyydestä ja epävarmuudesta huolimatta olen innoissani tilaisuudesta päästä taas kokeilemaan kokopäiväkirjailijan elämää. Viime kesänä kirjoitusvapaan kurinalainen työskentely onnistui yli odotusteni, mutta tällä kertaa nakertaa huoli, että koronteeniahdistus todennäköisesti syö työtehoa. Toivon kuitenkin, että pääsen taas kunnolla kirjoittamisen imuun, vaikka viime kesänä keksimälläni nerokkaalla lahjomistekniikalla (vegaanijäätelön syöminen jokaisen luvun kirjottamisen jälkeen) oli myös haittavaikutuksia ja nyt pitäisi varmaan kehittää joku uusi lahjomiskonsti. Toivon myös, että kaikki te lukija- ja kirjoittajatoverit pysytte turvassa kotona kirjojen ääressä. Vielä joskus koittaa se coni, jossa viimein päästään taas kaikki halaamaan!

Keväällä se tulee! Kustannussopimusta ei voi allekirjoittaa millä kynällä vain.