Kesän kirjoitusvapaani on vihdoin päättynyt ja palaan takaisin päivätyöhöni kirjastossa. Sitten edellisen kevään blogipostauksen on tapahtunut sen verran, että on aika taas antaa päivitystä tilanteesta. Ensinnäkin melko pian edellisen postaukseni jälkeen sairastuin itse kaikesta varovaisuudesta ja etätyöskentelystä huolimatta koronaan, mistä moni on saattanut sosiaalisen median tai median kautta kuullakin. Tunnistin itse hajuaistin puuttumisesta, että korona varmaankin on kyseessä, kävin testissä ja kaikeksi onneksi sairastin taudin lieväoireisessa muodossa. Karanteeni ja yleinen ahdistunut ilmapiiri eivät kuitenkaan juuri auttaneet keskittymään tekeillä olevaan käsikirjoitukseeni.

Apurahavapaa tälle kesälle oli täydellinen onnenpotku, mutta täytyy myöntää, että kirjoittaminen oli todella paljon vaikeampaa kuin viime kesän apurahakaudella. Pandemia selvästi heikensi uppoutumistani uuteen käsikirjoitukseeni ja välillä pelkäsin, että en millään saavuttaisi apurahahakemuksessa tälle kesälle asettamiani tavoitteita. Päämääräni oli korjata viime kesänä kirjoittamani YA-romaanin käsikirjoitus julkaisukuntoon ja kirjoittaa kokonaisuudessaan sen jatko-osan raakakäsikirjoitus. Kyseessä on vanhemmille YA-lukijoille suunnattua urbaania fantasiaa, jossa on melkoisesti kauhuelementtejä, vaikkakin mustanhumoristisella otteella.

Vanhan käsiksen korjailu sujuikin ihan hyvin. Hommasin sensitivity readerin lukemaan käsikirjoituksen ja kommentoimaan sen sukupuolivähemmistökuvausta. Sen lisäksi jatkoin myös käsiksen luettamista palautepiirissäni, jossa meitä on kirjoittajien joukko kommentoimassa toistemme tekstejä. Kustannustoimittajan kanssa hiomme vielä alkusyksystä kirjan painovalmiiksi kevään julkaisua varten. Kansikuvakin on jo valmis; olen siihen itse erittäin ihastunut enkä malta odottaa, että pääsen näyttämään sen maailmalle.

Jatko-osan kirjoittaminen sen sijaan takkusi pahasti, ja välillä oli todella heikkoja kirjoitusjaksoja. Onneksi sitten lopulta sain kirjoitusspurtin ja romaanikäsikirjoituksen ensimmäinen kokonainen versio valmistui aivan viime metreillä, viimeisenä kirjoitusvapaan päivänä. Voin siis ilokseni sanoa, että olen taas aikataulussa ja olen saavuttanut kirjoitusvapaan tavoitteet! Näyttäisi myös siltä, että tästä todella tulee trilogia. Jatko-osan ensimmäinen versio on vielä hyvin hiomaton, mutta kiirettä ei tämän korjaamisella onneksi vielä ole.

Tulevaisuus tästä eteenpäin on hyvin auki. Minulla olisi ollut esiintymishommia sekä Helsingin, Turun että Tampereen kirjamessuilla, mutta ne kaikki on nyt peruttu ja messut siirretty ensi vuoteen. Koronatilanne elää, emmekä voi tietää, koska taas voimme pitää livenä kirjanjulkkareita ja kirjatapahtumia. Sentään meillä on kirjat ja nettiyhteys toisiimme. Rauhallista ja kirjarikasta syksyä kaikille!