Taas on vuosi kulunut loppuun. Vuosi 2025 on ollut minulle kirjailijana erityisen vaikea: en nimittäin ole tänä vuonna julkaissut ainuttakaan uutta teosta, vaikka olenkin ravannut kirjamessuilla ja muiden kirjailijoiden julkkareissa. Alkujaan olin huolissani, olisiko varsinkin tiheätahtinen kirjasyksy vaikea kestää ulkopuolisena, mutta vuosi onkin kulunut iloisessa humussa, eikä minun ole tarvinnut tuntea jääneeni osattomaksi. Esiintymisiä ja kirjailijavierailuja on joka tapauksessa riittänyt ja kollegoiden tuki ja seura on ehdottomasti ollut vuoden suurin voimavara. Lisäksi minulla oli tänä vuonna onni pitää kesällä aiempia pidempi kirjoitusvapaa, kiitos edellisenä vuonna saamani SKR:n apurahan. Vuosi vielä huipentui jännittäviin, onnellisiin uutisiin: solmin nimittäin Hertta Kustannuksen kanssa kustannussopimuksen teosparista, jonka ensimmäinen osa julkaistaan syksyllä 2026.

Kevät ja syksy kuluivat kirjastotöiden kiireissä, eikä keskeneräisille romaaniprojekteilleni tapahtunut oikein mitään. Jo toukokuussa lähdin kuitenkin yhdistetylle lomalle ja kirjoitusvapaalle, jonka aikana onnekkaasti sain tavoitteeni toteutettua. Molemmat keskeneräiset, aiempaa nuoremmalle yleisölle suunnatut käsikirjoitukset edistyivät toivottuun vaiheeseen asti. Toinen näistä tulee vielä vaatimaan yhteistyökuvioita ja pidän asian siksi vielä salassa, mutta toinen näistä, varhaisnuorille suunnattu, on juuri se, josta Hertan kanssa solmin juuri sopimuksen. Näiden vanhempien käsikirjoitusteni editoinnin ja uudelleenkirjoittamisen lisäksi olen tänä vuonna myös aloitellut erästä salarakasprojektia, joka taaskin on aivan minulle uutta genreä ja ikäryhmää. Miksi tehdä jotain helppoa mitä jo osaa, jos voi tehdä elämästään vaikeaa?

Kirjastotöiden ohessa ehdin vuoden kuluessa tehdä myös joitakin kirjailijavierailuja, joissa yleisöinä oli yläkoululaisia. Näistä mieleenpainuvimpia olivat vierailut Raisiossa ja Pietarsaaressa, joista kummallakaan paikkakunnalla en ollut aiemmin käynyt. Oli myös mukavaa tavata kirjastolaiskollegoita Suomen muista kirjastoista ja päästä tutustumaan siihen, miten heidän kirjastoissaan asiat on järjestetty.

Alkuvuodesta olin mukana myös Blogistania -palkintojen jaossa näin Siniset helmet -kirjablogini puolesta ja pääsin haastattelemaan Blogistania Kuopuksen voittajia Leena Paasiota, Salla Simukkaa ja J.P. Ahosta. Tällä kertaa palkinto oli vihdoinkin jaettu erikseen lasten ja nuorten kategorioihin. Samoin kuin edellisenä vuonna, päädyin myös tuuraamaan Globalia-palkinnon haastattelijaa. Lauteilla olivat edellisen vuoden tapaan Hertan tyypit, tällä kertaa Ta-wein Kalvojen puolesta.

Jokakesäiset suosikkitapahtumani fandomin puolesta ovat Ropecon ja Finncon. Tänä vuonna Finnconia ei valitettavasti järjestetty, ja sen tilalla olisi ollut Archipelagon Ahvenanmaalla, eikä minulla ei ollut resursseja osallistua vaativampaan reissuun. Ropeconissa sen sijaan olin tavalliseen tapaan, ja kun kirjasto ei ollut mukana, pidin tavanomaiset aikuisten satutuntini ja kirjoitusluentoni ihan yksityishenkilönä. Humoristisessa fantasiasatutuokiossa aikuisille luin Alennusvampyyri -novellikokoelmasta tarinoita ja otinpa mukaan erään vielä julkaisemattoman lyhyen huumorinovellinikin, joista saa nähdä, näkeekö se jokin päivä muuallakin päivänvalon.

Parasta Ropeconissa oli kuitenkin tavata muita fantasiaihmisiä, kirjoittajia ja kirjailijoita. Ehdottomasti ensi vuonna taas sekä Ropeconissa että Finnconissa mukana!

Kun ottaa huomioon, ettei minulta vuonna 2025 ilmestynyt kirjaa, olin satumaisen onnekas, että ihanat kollegat saivat silti järjestettyä minut mukaan sekä Turun että Helsingin kirjamessuille ja Tampereen kirjafestareille.

Turun kirjamessuilla vinkkasin perinteiseen tapaan uusia lastenkirjoja Lasten- ja nuortenkirjailijoiden yhdistyksen osastolla. Lisäksi pääsin haastattelemaan Tiia Mattilaa hänen esikoissäeromaanistaan Humalan soundtrack ja Reetta Vuokko-Syrjästä hänen ensimmäisestä nuortenkirjastaan Harhakoto.

Turun kirjamessut erosivat edellisistä vuosista erityisesti siksi, että messukeskuksen sijaan paikkana oli tänä vuonna messukeskuksen remontin vuoksi Logomo. Välillä uudessa paikassa suunnistaessa oli mennä sormi suuhun, mutta lopulta kaikki sujui jouhevasti. Parasta oli kohdata kirjailijakavereita pitkästä aikaa.

Helsingin kirjamessuilla oli ohjelmassa paneelikeskustelu lukemisen ilon herättämisestä, jossa pääsin lavalle kirjailijoiden Anniina Mikama ja Helena Immonen kanssa. Tästä aiheesta olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka.

Lisäksi hyppäsin Helsingin messuilla tuuraamaan Elina Pitkäkangasta Kirjailijaliiton paneelissa, jossa keskusteltiin englannin kielen uhista ja mahdollisuuksista kirjallisuudelle. Paneelia oli vetämässä J.S. Meresmaa ja toisena keskustelijana Lotta Dufva. Keskustelu oli kiintoisa, mutta olin kyllä surullinen siitä, että Elina Pitkäkangas sairastui, emmekä päässeet näkemään messuilla.

Messuvuoden huipensivat Tampereen kirjafestarit, joilla tosin ehdi vierailla vain yhden päivän. Paneelin aihe oli Yksi kirjailija, monta yleisöä, ja olin haastattelemassa monenikäisille kirjoittavia kollegoita J.S. Meresmaata, Magdalena Haita ja Laura Ertimoa.

Syksyllä osallistuin myös Lastenkirja yhteiskunnassa, Yhteiskunta lastenkirjassa -seminaariin, jossa kanssani oli lastenkirja-alan valtasuhteista keskustelemassa kustantaja Saara Tiuraniemi, tutkija Antti Malinen ja kirjallisuudentutkija Maria Laakso.

Vaikka omaa kirjaa ei ilmestynytkään, pääsin onneksi juoksemaan monen upean kollegan kirjanjulkkareissa, joista valtaosasta en tullut ottaneeksi kuvaa päivänsankarin kanssa.

Hauskana sattumana kävin kahdesti Tampereella julkkareissa samoissa juhlatiloissa, joissa järjestettiin eri aikoina sekä Sanna Ylimartimon Erokuun että Mari Rengon Pihlajapalatsin kirjanjulkkarit.

For YA -youtube-kanavani osalta videoiden julkaisutahti oli epätasainen ja välillä tuli pitkiä taukoja, mutta kanavalla kävi myös monia kirjailijavieraita, joihin kuuluivat Anniina Mikama, Briitta Hepo-oja, Mikko With, Sinikka Koyama ja Tiia Mattila. Eniten videoita tein yhdessä kirjailijakollega Elina Rouhiaisen kanssa, jonka kanssa myös perustimme uuden YA-lukupiiri -videosarjan.

Mitä sitten on vuorossa seuraavaksi vuonna 2026? Sen voi ainakin taata, että vuodesta tulee Herttainen, kun olen nyt hypännyt sympaattisen Hertta Kustannuksen talliin. Syksyllä ilmestyy varhaisnuorten fantasiaduologiani avausosa, joten todennäköisesti pidän sille kirjanjulkkarit, kunhan nyt ensin saan keväällä puuhattua kirjan painokuntoon. Sain Kirjailijaliitolta pienen apurahan, jonka turvin aion ensi kesänä puurtaa etenkin duologia kakkososan massiivisten muutostöiden parissa. Romaanin piti nimittäin olla alun perin yksittäinen, ja vaihdos kaksiosaiseksi sarjaksi tulee tuottamaan päänvaivaa ja runsaasti lisäeditointityötä. Siinä ohessa toivottavasti saattaa jotakin edistystä tapahtua myös muille kirjoitusprojekteilleni, mutta sen saa aika näyttää…

Taas on puoli vuotta kulunut, enkä ole päivittänyt tänne kirjailijablogiin kuulumisiani. Pääasiassa se johtuu siitä, että paljoa ei ole ollut sellaista uutta kerrottavaa, mitä olisin voinut jo julkisesti avata. Viime vuonna sain SKR:ltä apurahan, josta jo aiemmissa postauksissani kerroin. Nyt tänä kesänä olen ottanut apurahan turvin koko kesän vapaata kahden eri kirjoitusprojektin kanssa työskentelemiseksi. Sanon tässä kohtaa vain sen verran, että kyseessä on taas uusia avauksia ja molemmat ovat eri ikäryhmille kuin mitä olen tähän asti kirjoittanut.

Koska kesä on jo puolessa välissä, voin myös päivittää, miten kirjoitus- ja korjaustyöt ovat tähän mennessä sujuneet. Myönnän, että etenkin alkuun on takunnut, enkä vieläkään ole päässyt mihinkään ruusuiseen flow-tilaan. Tasaisesti työ on silti edistynyt, vaikka olenkin hiukan aikataulustani jäljessä, etenkin siksi, että alkukesästä otin myös käsikirjoituksista irtiottoja maatapitkinmatkailun parissa. Loppukesä on tarkoitus tehdä tasaista puurtamista, jotta saisin nämä keskeneräiset käsikirjoitukseni työstettyä mahdollisimman valmiiksi.

Finnconia ei tänä kesänä järjestetty, koska sen sijaa oli Ahvenanmaalla Archipelacon, joka minulta jäi valitettavasti väliin. Sen sijaan minut voi vielä tänä kesänä nähdä taas Ropeconissa, jossa minulla on kaksi ohjelmaa, kirjoittamisluento ja satutuokio (joista viimeisessä saatan lukea myös aivan uuden novellini, jota ei ole julkaistu missään):

La 26.7. klo 10 Fantasian kirjoittamisesta: Maailmanrakennuksen sudenkuopat (sali 101 C)

Su 27.7. klo 10 Humoristinen fantasiasatutuokio aikuisille (sali 205)

Toivottavasti Ropeconissa tavataan!

PS. Vaikka minulla onkin tulossa nyt julkaisuton vuosi, näillä näkymin minut voi silti nähdä syksyn kirjamessuilla. Siitä kuitenkin lisää syksymmällä…

Kesän kirjoitusvapaani päättyy huomenna, kun palaan taas päivätöihini kirjastoon. Aika siis taas pitää teidät (ja itseni) ajan tasalla. Kesä on ollut ihana, mutta tuntui kuluneen yhdessä hujauksessa. Editoimisen ja uuden käsikirjoituksen kirjoittamisen lisäksi osallistuin taas kesän fandomtapahtumien huippuihin Finnconiin ja Ropeconiin, joista jälkimmäisessä poikkeuksellisesti olin vain kävijänä, enkä järjestänyt omaa ohjelmaa. Kirjoitusvapaani alkoi tulevan säeromaanini Kunnes kuolen oikovedosten korjaamisella, minkä jälkeen ryhdyin korjaamaan viime kesänä kirjoittamaani uutta romaanikäsikirjoitusta. Hyppäsin myös aivan uuden romaanikäsikirjoituksen kimppuun. Siitä en vielä paljasta sen enempää, kuin että olen nyt kokeillut kirjoittaa uusille ikäryhmille ja haastanut itseni kirjoittamaan lajiltaan aiemmasta tuotannostani eroavaa tekstiä.

Heti kirjoitusvapaani alussa sain erittäin iloisia uutisia. Minulle nimittäin myönnettiin SKR:n Uudenmaan apuraha lastenkulttuurin puolelta, ja apuraha oli vieläpä suurin urani aikana saamani. Toivon kovasti, että kun tämä apurahavapaa nyt päättyy, pääsen uuden apurahan turvin ensi vuonna jatkamaan työtä. Vaikka nimittäin sainkin nyt viimein tehtyä ensimmäisen raakaversion uudesta käsikirjoituksesta, se tulee vaatimaan vielä huomattavasti aiempia kirjojani enemmän työstöä. Samoin hiomista kaipaa toinen työn alla oleva käsikirjoitukseni, kun joudun näiden myötä laajentamaan kirjallista repertuaariani.

Kirjoituskesäni ei olisi sujunut ilman ispiroivia lounas- ja kirjoitustreffejä kirjailijaystävien kanssa. Sosiaalinen kohokohta oli Finncon Jyväskylässä, jossa oli mahtavaa kohdata taas fantasiafaneja ja kirjailijoita. Pääsin esiintymään Dark Academia -paneelissa peräti kahdenkin Finlandia-voittajan, Siiri Enorannan ja Magdalena Hain kanssa. Lisäksi järjestin Fantasiamusikaaleja koskevan paneelin, jossa pääsin hehkuttelemaan aihetta kirjailijoiden Vehka Kurjenmiekan ja Edith Arkon sekä teatterifani Linnea Peurakosken kanssa. Linnea Peurakoski on myös kollegani kirjastosta, joten pidimme yhdessä Nuortenkirjabattlen, jossa vinkattiin nuortenkirjoja vähän aggressiivisempaan tyyliin. Kokeilin myös kastaa varpaitani syksyllä koittavaan dystopiakirjailijan rooliin, sillä osallistuin työparina kirjailija Mirjami Sirénin luotsaamaan dystopia-pajaan.

Mitä on sitten tiedossa seuraavaksi? Kunnes kuolen lähti nyt painoon ja ilmestyy jos syyskuun lopussa. Minun pitäisi siis kiireellä alkaa suunnitella säeromaanille julkkarijuhlia. Syksyllä ilmestyy myös huumorifantasia-antologia Alennusvampyyri ja muita kummallisia kahnauksia, jossa on mukana niminovellina vanha tähän asti julkaisemattomaksi jäänyt Alennusvampyyri -novellini. Kirjamessut pitänevät töiden ohella syksyn kiireisenä. Kirjamessuesiintymisistäni lisää tietoa myöhemmin, mutta minut voi bongata ainakin Helsingin ja Turun messuilla!

Kevät meni sellaisessa kiireessä kirjaston päivätöiden, LANU! -virtuaalifestarien järjestelyn ja käsikirjoituskorjausten parissa, että en ehtinyt päivittää tänne uutisiani, vaikka syytä olisi ollutkin. Jo syksyllä 2024 nimittäin ilmestyy seuraava kirjani Kunnes kuolen. Kaunis kansikuva on jälleen kerran luottograafikkoni Karin Niemen loihtima ja komeilee myös Myllylahden syksyn kirjakatalogin kannessa. Kunnes kuolen on nuorille suunnattu ja sekä nuorille että aikuisille sopiva dystooppinen säeromaani. Se sijoittuu maailmaan, jossa kuolinpäivät tiedetään ennalta ja tatuoidaan jo lapsena otsaan. Päähenkilö Aani on aina tiennyt tulevansa kuolemaan seitsemäntoistavuotiaana. Säeromaanimuodon suhteen olen saanut inspiraatiota rakastamiltani lajityypin kirjailijoilta kuten Kirsti Kuroselta ja J.S. Meresmaalta, joista molemmat ovat tukeneet minua käsikirjoituksen eri vaiheissa.

Kunnes kuolen -käsikirjoitusten viimeisten korjausten lisäksi olen keväällä muun muassa haastatellut Blogistania kuopus -voittajia Leena Paasiota ja J.S. Meresmaata palkintojuhlassa, osallistunut Educa-messujen lukutaitoa koskevaan paneelikeskusteluun Finlandia junior -voittaja Magdalena Hain kanssa, juhlistanut ystäväni Elina Pitkäkankaan nyt keväällä ilmestynyttä Sangin odotettua jatko-osaa Narakaa ja pyörähtänyt myös Kirjailijaliiton kevätjuhlissa (joissa muuten sai nyt säeromaanien uranuurtaja Kirsti Kuronen ansaitusti Tirlittan-palkinnon).

Kirjastotöiden ohella energiaa ja aikaa on kulunut Lasten- ja nuorten virtuaalifestarien eli LANU!-festarien järjestelyihin, jotka tänä vuonna saivat myös livetilaisuuden Oodissa. Festarien pääjärjestäjänä toimi jälleen kerran kirjailija Erika Vik, ja LANU!-festareita oli nyt tukenut muun muassa Koneen säätiö kiitos festarien saamien Onnimanni- ja Kirja-alan edistämispalkintojen. Tein festarien vuoksi niinkin suuren uhrauksen lasten- ja nuortenkirjallisuuden eteen, että suostuin käyttämään punaista paitaa. Tilaisuutta oli juontamassa Sivupiiri-kollegani, mahtava lukuaktivisti Henriika Tulivirta. Minun kirjavinkkaukseni lapsille ja nuorille sekä muu ohjelma kuten mahtavat dokumentit Timo Parvelasta, Dess Terentjevasta ja Vehka Kurjenmiekasta ovat vielä hetken aikaa katsottavissa festarien tubekanavalla. Tein myös festarien Freestyle-ohjelmaan jäähyväisvideon Lujaverinen -kauhufantasiatrilogialleni, ja video jää pysyvästi For YA -kanavalleni katsottavaksi.

Toinen tärkeä uutinen syksyllä ilmestyvän kirjan lisäksi on se, että jäin juuri eilen Taiken apurahan siunauksella kesäiselle kirjoitusvapaalla päivätöistäni kirjastosta. Aloitin Kunnes kuolen -säeromaanin oikovedosten korjauksella ja seuraavaksi editoin myös erästä vanhaa novelliani, joka tulee myös saamaan virallisen julkaisunsa syksyllä. Varsinaisesti päätehtäväni apurahavapaan aikana on korjata viime kesänä kirjoittamani, vielä paljon työstöä vaativan varhaisnuortenromaanin käsikirjoitus. Aloittelen myös taas jotakin ihan uutta ihan uudelle ikäryhmälle. Ropeconiin en tänä kesänä saanut aikaiseksi sopia ohjelmaa, kun kirjasto ei tällä kertaa ikävä kyllä osallistu, mutta Finnconissa huseeraan siellä ja täällä ja ilmoittelen ohjelmasta tarkemmin myöhemmin. Toivottavasti Finnconissa nähdään!

Vuosi 2023 on ollut raskas sekä maailmantilanteen että kirjallisuuden näkökulmasta: sodat ovat jyllänneet ja kirjallisuuden elinehtoja on lainsäädännöllisesti pelkästään heikennetty. Toisaalta kirjailijavuoteeni on kuitenkin mahtunut sekä ihania kohtaamisia lukijoiden kanssa että rakkaiden kollegojen arvokasta tukea. Ulkoisilla mittareillakin on mennyt ihan mukavasti: Lujaverinen-trilogiani päätösosa Kalma näki päivänvalon, pääsin Kummaconin kunniavieraaksi ja vieläpä sain kuvani Kirjailija-lehden kanteen. Kirjamessusuma piti minut syksyllä päivätyöni ohella niin kiireisenä, etten ehtinyt edes päivittää kirjailijablogiani.

Vuoden 2023 suurin asia oli minulle tietenkin Kalman julkaisu. Kansikuva oli jälleen Turun kirjamessuillakin kansikuvakisassa parhaaksi huomatun graafikko Karin Niemen taitavaa käsialaa. (Tunnelmia kirjan julkaisusta tallensin For YA-kanavan videolle.) Olo on haikea ja epätodellinen, kun vuosien työ on nyt päättynyt ja joudun lopullisesti hyvästelemään Seelan, Hallan ja Lujaverinen -trilogian maailman. Jännitin, miten lukijat tulisivat ottamaan tarinan lopun vastaan, mutta onneksi vastaanotto on ollut positiivista. Kaikkein parasta oli lukijakohtaaminen Pasilan asemalla, jolloin sain nimmaroida kirjaa jo ennen kuin ehdin edes messuille asti.

Juhlistin Kalman julkistusta sopivasti siellä, mistä kaikki oli lähtenyt: Kallion kirjaston kupolisalissa, jossa vietin aikoinaan myös esikoiskirjani Kaarnan kätkössä -julkkareita. Ympyrä oli nyt sulkeutunut samalla kun molemmat kotimaisesta mytologiasta inspiroituneet nuortensarjani julkistettiin Kallion kirjastossa. Muusikko Elsi Vertanen esitti julkkareissa kappaleen Lautturi, jolla kirjan lukeneet tietävät olevan oma roolinsa osittain Tuonelaan sijoittuvassa Kalmassa. Kirjailija Elina Rouhiainen haastatteli minua uuden kirjan tiimoilta. (Haastattelu löytyy videoituna For YA-kanavalta.)

Vuoden 2022 puolella Lujaverinen -trilogian toinen osa Sysi sai Topelius-ehdokkuuden. Voittaja julistettiin keväällä 2023, ja vaikka voitto ei Sydelle mennytkään, pääsin ilokseni onnittelemaan Topeliuksesta hyvää ystävääni Elina Pitkäkangasta. Sang pokasi Topeliuksen lisäksi syksyllä myös Kuvastaja-palkinnon.

Olin erittäin otettu, kun oululainen kirjallisuus- ja popkulttuuritapahtuma Kummacon valitsi minut kunniavieraaksi. Pääsin samalla vierailemaan ensimmäistä kertaa Oulussa. Rehellisesti sanottuna minua hieman ujostutti, mutta tapahtuma oli lämminhenkinen ja pidin erityisesti siitä, miten vahvasti sateenkaariteemat oli huomioitu.

Kesällä 2023 pystyin onnekseni pitämään kirjoitusvapaata päivätöistäni kirjastosta, kun Kirjailijaliitto oli myöntänyt minulle apurahan seuraavaa kirjoitusprojektiani varten. Alkuun pääseminen oli taas tavattoman vaikeaa, koska minun piti hypätä kokonaan uuteen tarinamaailmaan, ja jouduin luomaan sitä samalla kuin kirjoitin. Kaikeksi onneksi sain kuitenkin kesän loppuun mennessä kokonaiseksi aivan uuden käsikirjoituksen raakaversion ja lisäksi korjailin edellisen kesän murheenikryyniprojektiani.

Kirjoittamisen lisäksi kesä kului fantasiakansan kokoontumisissa Finnconissa ja Ropeconissa, joissa molemmissa olin sekä esiintyjänä että nauttimassa kanssanörttien mahtavasta seurasta. Finnconissa pidin kirjailijakollega Elina Rouhiaisen kanssa YA-salonkia ja lisäksi keskustelimme paneelissa kirjailija J.S. Meresmaan ja tänä vuonna Finlandia juniorin ansaitusti napanneen Madgalena Hain kanssa sateenkaarifantasiasta.

Roolipelitapahtuma Ropeconissa pidin jo perinteeksi muodostuneen kirjoitusesitelmäni, tällä kertaa aiheena fantasiahahmot. Lisäksi luin kirjaston puolesta aikuisten satutuokiossa astetta tuhmempia scifisatuja.

Syksyllä palasin takaisin kirjaston kirjavinkkarihommiin. Kiireinen syksy siitä tulikin, kun töiden ohessa ravasin Turun, Helsingin ja Tampereen kirjamessuilla.

Turun kirjamessuilla vinkkasin kouluikäisille kirjoja Lasten- ja nuortenkirjalijoiden osastolla sekä keskustelin kirjailijapaneelissa Magdalena Hain kanssa kuolemasta, rakkaudesta ja aaveista uusissa kirjoissamme Sarvijumala ja Kalma.

Lisäksi osallistuin Turun messuilla ohjelmapäällikkö Vilja-Tuulia Huotarisen järjestämään Kirjailijat rasismia vastaan -tempaukseen, jossa otettiin kantaa kesällä kiivaasti velloneeseen keskusteluun hallituksen jäsenten rasistisista puheista.

Helsingin kirjamessuilla esiinnyin nyt kuudetta kertaa Kallion lavalla ja pääsin taas mahtavien Kallion lukiolaisten haastattelemaksi. Uskollinen pinkki pääkalloni oli myös esiintymässä viimeistä kertaa messuilla, kun keskustelimme Kalmasta ja Lujaverinen-trilogian päättymisestä.

Messuhumussa jouduin puolipakolla uskaltautumaan ensimmäistä kertaa juttelemaan vähän enemmän Kirjagramin jengille, kun puhelimestani loppui akku, ja sain ystävällisen tarjouksen ladata puhelinta Kirjagramin kokoontumispaikassa. Tähän asti olen ollut arka osallistumaan, koska ujostelen vieraita ja olen pelännyt kaksoisroolini kirjailijana ja kirjasomettajana häiritsevän. Vastaanotto oli kuitenkin niin lämmin, että vastaisuudessa pitää yrittää rohkaistua enemmän.

Tampereen kirjafestareilla ehdin käydä vain lyhyesti jakamassa muun raadin kanssa Onnimannin, lasten- ja nuortenkirjallisuuden edistämispalkinnon. Toimin palkintoraadin puheenjohtajana ja vuonna 2023 valitsimme palkittavaksi kirjasomessa vaikuttavan toimittaja Ulla Lehtisen, joka on tunnettu kirjatok- ja kirjagram-tileistään nimellä Tarinnannuppuja.

Vuonna 2023 sain kiittää Kirjailijaliittoa monesta. Kirjoitin kesällä liiton apurahan turvin ja lisäksi esiinnyin Kirjailijaliiton järjestämässä kokemuslukijoita koskevassa paneelissa Helsingin kirjamessuilla yhdessä Emmi Itärannan kanssa. Meitä haastattelemassa oli kirjailija Laura Honkasalo, joka myös teki minusta haastattelun Kirjailija-lehteen. Sain myös kunnian edustaa viimeisen Kirjailija-lehden paperisen lehden kansikuvassa. Upean kuvan otti runoilija Tomi Kontio.

Messuesiintymisten lisäksi muun muassa haastattelin keskustakirjasto Oodissa ystäviäni Elina Pitkäkangasta ja Elina Rouhiaista sekä vierailin Jokelan kirjaston fantasiatapahtumassa. Kaikkiaan vuosi oli todella mahtava, mutta jätti minut kaipaamaan tilaa hengittää. Onneksi jouluna on vihdoin ollut aikaa rentoutuakin.

Uusi vuosi on toistaiseksi salaperäisen usvan peitossa. Kahden nuorille suunnatun urbaanin fantasiasarjan jälkeen puuhailen uusien ja erilaisten käsikirjoitusprojektien parissa, mikä on sekä innostavaa että pelottavaa. Aika näyttää, milloin pääsen kertomaan niistä tarkemmin. Toivon kovasti, että vuosi 2024 toisi tullessaan aikaa ja inspiraatiota kirjoittamiselle sekä kohtaamisia uusien ja vanhojen kirjaystävien kanssa. Ehkä ensi kesän coneissa tai syksyn messuilla nähdään?

Loppukesä on täällä ja minun on aika heittää kirjoittajan pääkallomekko henkariin ja pukea taas ylle kirjastonhoitajan työliivit. Vielä Toukokuun Kummaconin jälkeen fantasiatapahtumia on riittänyt: esiinnyin myös Tampereen Finnconissa sekä Helsingin Messukeskuksessa järjestetyssä Ropeconissa. Kesän pääasiallinen työni on kuitenkin ollut upouusi käsikirjoitus, jonka kanssa olen kamppaillut. En sano siitä vielä muuta, kuin että se on osittain paluuta juurille ja osittain uusien siipien kokeilemista.

Kirjoittaminen on tuntunut raskaalta, mutta onneksi muiden nuortenkirjailijoiden tuki sekä somessa että kasvotusten on auttanut minua vaikeiden kompastuskivien yli. Ja nyt, aivan kirjoitusvapaan loppumetreillä, ensimmäinen raakaversio uudesta käsikirjoituksesta on vihdoin valmis!

Sateenkaarifantasian paneelissa Finnconissa kirjailijat Magdalena Hai, J.S. Meresmaa ja Sini Helminen. Kuvaaja: Anniina Mikama.

Finnconissa vedin lauantaina paneelin Kirjasomen aika, jossa oli mukana muun muassa Marko Suomi Takakansi-podcastista, Tarinannuppuja -kirjatokista tunnettu Ulla Lehtinen, Mielenmaisemia kirjagram-tilin Jenni Poutiainen sekä Lohikäärmeradio -podcastin Inna Muikku. Keskustelu eri kirjasomeista oli kiinnostavaa, mutta aika valitettavasti loppui pahasti kesken. Sama kävi myös sunnuntaisessa Sateenkaarifantasiaa -paneelissa konkarikirjailijoiden J.S. Meresmaan ja Magdalena Hain kanssa. Tärkeää sanottavaa representaatiosta olisi ollut paljon enemmän kuin mitä 45 minuuttiin mahtuu.

Kirjailijat Elina Rouhiainen ja Sini Helminen Finncon-huumassa.

Finnconissa pidimme myös Elina Rouhiaisen kanssa sunnuntaina YA-salongin, jossa sai vapaasti hengailla juttelemassa YA-kirjoista ja tehdä YA-kirjallisuuteen liittyvän visan. Tilassa oli myös murjotusnurkka, jonne sai mennä, jos ei halunnut jutella kenellekään. Ehkä kokeilemme samaa konseptia uudelleen jossain muussa conissa päivitettynä versiona.

Kirjailija Sini Helminen ja uudet Kalman kansikuvaan sopivat korvikset.

Ropeconissa olin kirjaston puolesta pitämässä taas aikuisten satutunnin, jossa luin tuhmia scifisatuja aikuisille ja koko sali olikin tullut täyteen kuulijoita lattiaa myöten, vaikka aika oli perjantai-ilta klo 23. Muilta julkaistujen scifinovellien lisäksi luin tilaisuudessa myös ensi kerran oman viime Finnconin jatkojen vitsailuista syntyneen novellini Yksisarvishoito, joka ei toistaiseksi ole muulla tavalla nähnyt päivänvaloa.

Pidin Ropeconissa myös kirjoittamisesitelmän hahmojen kirjoittamisesta, mihin oli tullut Instagramissa toive. Tässäkin esitelmässä valitettavasti aliarvioin pahasti, kuinka paljon aikaa hangoittelevista hahmoista puhumiseen voi käyttää, koska en päässyt koko suunnittelemaani kokonaisuutta loppuun. Yritän tehdä aiheesta myöhemmin kirjoitusvideoita, joissa käyn läpi Ropeconissa käsittelemiäni asioita.

Kirjasomeni on valitettavasti kesän aikana ollut melko hiljainen, koska voimavarani ovat kuluneet uuden käsikirjoituksen miettimiseen, hengähdystaukoon sekä viimekesäisen projektini editoimiseen. Nyt minun on tarkoitus ryhdistäytyä sekä For YA -kanavalla että muussa kirjasomessa, vaikkakin syksyllä saapuvat myös Turun, Helsingin ja Tampereen kirjamessut. Entä koska sitten tällä hetkellä pöydälläni pyörivistä projekteista kuullaan enemmän? Se on vielä arvoitus, sillä molemmat vaativat vielä ihmettelyä. Voi olla, että nyt Lujaverinen -trilogian päättymisen jälkeen tarvitsen hieman aikaa tutkia uusia kirjoitussuuntia.

Kesä on täällä ja samoin kirjoitusvapaa. Työ uusien kirjoitusprojektien kanssa on tuntunut tahmealta ja vaikealta, mutta toivotaan, että tämä alkaa tästä sujua paremmin. Heti kirjoitusvapaan alkuun on mahtunut myös monenlaista muuta tapahtumaa. Vierailin Munkkiniemen kirjaston lukupiirin vieraana ja juttelimme siellä Hurmeesta ja lisäksi pääsin Kummaconin kunniavieraaksi Ouluun.

Tämä oli ensimmäinen vierailuni sekä Kummaconissa että Oulussa ja tapahtuma oli erittäin lämminhenkinen kokoontumispaikka anime- ja fantasiaväelle. Näkyi paljon hienoa cosseja ja muutamalla oululaisille pääsin juttelemaan Lujaverinen -trilogiasta, vaikka kovin monia en vielä sieltä suunnilta tunne.

Omassa ohjelmassani Kummaconissa oli luento Fantasian kirjoittamisesta, jossa osittain kävin läpi uudistettuna versiona samoja asioita, joista luennoin jo vuosia aiemmin Ropeconissa otsikolla Fantasian kirjoittamisesta: Mikä kaikki voi mennä pieleen? Sen lisäksi osallistuin paneeliin sateenkaarikirjallisuudesta ja mukana oli sekä kirjailijan, tutkimukse että lukijoiden näkökulmaa.

Conikesä on nyt avattu, mutta vielä ovat tulossa Tampereen Finncon ja Helsingin Ropecon. Molemmissa olen pitämässä ohjelmaa ja saatte kuulla niistä myöhemmin tarkemmat tiedot ja kellonajat. Pitäkää sormia ristissä, että saisin seuraavan käsiksen kulkemaan!

Kevät on kunnolla täällä ja kääntymässä kohti kesää, joten aika on myös päivittää tilannetta täällä blogin puolella. Aavemaisen Lujaverinen -trilogiani päätösosa Kalma pääsi tosiaan yllättämään kirjailijan ja ilmestyi jo kuukausi ennen arvioitua maaliskuun loppuun merkittyä julkaisupäivää. Tallensin päätösosan julkaisun tunnelmia tuoreeltaan For YA- kanavalle videoon. (Kirjan voi ostaa hyvinvarusteltujen kirjakauppojen lisäksi esimerkiksi täältä).

Kirjanjulkkareita vietettiin Kallion kirjastossa 11.4. klo 18 ja jos ne menivät ohitse, For YA -kanavalta löytyy Kalman kirjanjulkkarihaastiksen video. Tuntui nostalgiselta palata taas Kallioon kirjastoon, jossa vietettiin myös esikoiseni Kaarnan kätkössä -kirjanjulkkareita. Haastattelemassa oli kirjailija Elina Rouhiainen, joka on myös yksi niistä kolmesta Elinasta, joille Lujaverinen -trilogian kirjakolmikko on omistettu (seuraavassa kuvassa kaikki kolme Elinaa: Elina Pitkäkangas. Elina Suikanen ja Elina Rouhiainen).

Julkkareiden tunnelma oli oikein iloinen kalmanhajuisesta aiheesta huolimatta. Oli ihanaa nähdä kirjailijaystäviä ja muita paikalle ehtineitä tuttavia. Jatkoimme kupolisalin virallisesta osuudesta Kallion kirjaston yksityisempään Dekkarikirjastoon ja sieltä sitten Sivukirjastoon. Kirjailija Sinikka Koyama teki Kalman kunniaksi upean kortin, jossa on hänen taiteellinen näkemyksensä trilogian päähenkilöparin Seelan ja Hallan ulkonäöstä. Täytyy sanoa, että olen pitkään haaveillut, että pääsisin näkemään heistä tehtyjä kuvia!

Lujaverinen -trilogia on nyt kokonaan paketissa ja olo haikea. Olen iloinen ja ylpeä etenkin Karin Niemen upeista kansikuvista, jotka kuvastavat hienosti trilogian romanttis-humoristisia pastelleja ja synkän mustia sävyjä yhdistävää tunnelmaa. Olen ollut otettu siitä, että sarjalle on siunaantunut kaksi palkintoehdokkuutta (Hurmeelle Kuvastajasta ja Sydelle Topeliuksesta). Kaikkein parasta on silti ollut saada lukijoiden kommentteja siitä, miten kirjat ovat olleet heille tärkeitä. Elämäni ehkä hienoin hetki oli, kun yksi lukija nimesi kissansa Darth Maun mukaan! Lujaverinen -trilogian hahmoja tulee varmasti kova ikävä.

Mitäs sitten seuraavaksi? Kaikeksi onneksi olen saanut taas Kirjailijaliiton apurahan ja pääsen kesällä aloittamaan kirjoitusvapaalla jotakin aivan uutta. Nyt väsyttää armottomasti, niin kuin aina julkaisun jälkeen, mutta enköhän kohtaa saa kerättyä luovia voimia. Toukokuussa olen vieraana Oulun Kummaconissa ja kesällä minuun törmää varmasti myös Ropeconissa ja Finnconissa.

Vuosi 2022 seurasi kahta edellistä uuden vuosikymmenen vuotta sillä murheellisella tavalla, että jälleen maailmantilaa koettelivat uudet onnettomuudet: kulkutautien lisäksi sodan kuminan pahaenteinen kaiku kuului Suomessakin asti. Mutta vaikka vuodella oli sysimusta sävy, kirjailijanurani kannalta vuosi oli suurempi menestys kuin mitä osasin millään odottaa. Viime vuonna ilmestynyt Lujaverinen -trilogian avaus Hurme sai seurakseen jatko-osan Sysi ja kaiken kukkuraksi molemmille kirjoille pamahti iloiseksi yllätyksekseni palkintoehdokkuudet. Lisäksi julkaisin ensi kertaa kaksi aikuisten novellia kokoelmissa Kilkinkuoret ja Rataskärmes. Kirjamessuja ja tapahtumia riitti syksyn varrelle koko joukko, ja vierailin myös syksyn alussa Maikkarin uutisissa puhumassa lukemisen merkityksestä.

Keväällä vietettiin Oodissa Syden kirjanjulkkareita (video Inari Mykkäsen tekemästä julkkarihaastattelusta löytyy tästä). Kirja jatkaa sateenkaariteemoilla ja mustalla huumorilla höystettyä, nuorille ja nuorille aikuisille sopivaa urbaania aavefantasiatrilogiaa. (Kuvassa minä ja Inari Mykkänen Syden julkkareissa keskustakirjasto Oodissa.)

Nyt joulukuussa Sysi sai suureksi riemukseni Topelius-ehdokkuuden vuoden parhaasta nuortenkirjasta (ehdokkaiden joukossa myös hyvän ystäväni ja tubesiskon Elina Pitkäkankaan uusi upea Sang; video ehdokkaiden esittelyistä löytyy tästä).

Syden ehdokkuuden perusteluissa sanotaan näin: “Halla ei ole normaali kuolevainen, vaikka hän tekeekin parhaansa esittäessään sellaista taiteentutkimuksen opinnoissaan. Hillityn elämän esteeksi hänen tielleen alkaa tulla ruumiita vastaan. Yksi heistä ei suostu lähtemään tuonelaan. Helmisen synkän fantasiamaailman henkilöhahmot ovat eläviä ja ajoittain koomisiakin. Vampyyritarina imee lukijan mukaansa ja loskainen Helsinki on raatorealistinen miljöö romaanille. Helmisen kerronta on täsmällistä ja moniulotteiset henkilöhahmot samastuttavia. Erityisen vaikutuksen romaanissa tekee pohdinta siitä, miten pitkälle ihminen voi oikeuttaa toimintansa hyvillä päämäärillään.”

(Kuvassa Topelius-ehdokkaat Sini Helminen ja Elina Pitkäkangas pitämässä hillitysti hauskaa).

Kesällä pääsin Taiken apurahan siunauksella apurahavapaalle päivätyöstäni kirjastosta ja korjailemaan Lujaverinen -trilogian päätösosaa. Samalla aloitin myös jotakin kokonaan uutta ja teksityyliltään erilaista, mikä oli innostavaa, mutta samalla myös vaikeinta, mitä olen tähän asti koskaan yrittänyt. Monta kertaa epäilin, että koko projekti kaatuisi, mutta lopulta sain kesän aikana raavittua uuden raakaversion kasaan.

Kesällä alkoikin sitten myös jo vilkas kirjallisuustapahtumien suma. Aluksi vihdoin ja viimein päästiin taas järjestämään Ropeconin lisäksi myös Finncon livenä. Siellä oli ihanaa esiintymisten lomassa kohdata pitkästä aikaa muita fantastisia fantasiaihmisiä. Tapahtuman ohessa julkistettiin myös Matti Järvisen toimittama Kilkinkuoret -äyriäiskauhunovellikokoelma, johon minun oli pakko osallistua novellilla Hehku jo pelkästään senkin takia, ettei näin omituinen tilaisuus varmasti toistuisi. Kirjoitin nyt ensimmäistä kertaa aikuisille ja puhdasta kauhua, ja oli yllättävän virkistävää koetella rajojaan.

Heti perään pääsin revittelemään toisellakin genrealuevaltauksella: syksyn alussa Tampereelle saapui Steampunk festivaali, jonne puolestaan Matti Järvinen kokosi uuden steampunknovellikokoelman Rataskärmes, johon kirjoitin niminovellin Rataskärmes. Samalla pääsin myös ensi kertaa vierailemaan Steampunk Tampere -tapahtumassa.

Kirjamessusyksy oli edellisiä vilkkaampi. Esiinnyin Turun kirjamessuilla viimevuotiseen tapaan yhdessä J.S. Meresmaan kanssa. Hurme oli myynyt loppuun, mikä tietysti kirjailijalle on aina onni, mutta lisäkappaleita ei valitettavasti sitten ehtinyt syksyn messuille. Helsingin kirjamessuilla pääsin onnekseni taas messujen parhaalle eli KirjaKallion lavalle ja Kallion lukiolaisten tulkitseva esitys Syden tekstikatkelmasta kirjaimellisesti sai minut kyyneliin. (Kuvassa Kritiikin merkitys marginaalikirjallisuudelle -paneeli Reetta Vuokko-Syrjäsen, Magdalena Hain ja Mari Lemisen kanssa Helsingin kirjamessuilta, jonka voi katsoa tästä videosta).

Helsingin kirjamessuilla jaettiin myös Tolkien-seuran myöntämä Kuvastaja -palkinto vuoden parhaasta fantasiakirjasta. Hurme oli päässyt mukaan kunniakkaaseen ehdokasjoukkoon, vaikkakin palkinto meni tällä kertaa Magdalena Hain Royaumen aikakirjojen kakkososalle Isetin solmu. Ehdokkaat valittiin vuonna 2021 julkaistuista aikuisille ja nuorille suunnatuista fantasiakirjoista.

Messuilla oli ihanaa tavata muita rakkaita kirjailijakollegoita ja kirjallisuuden rakastajia, mutta syksy oli myös todella kiireinen ja oli raskasta yrittää korjata samalla Lujaverinen -trilogian päätösosaa Kalma.

(Kuvassa Charlieen enkelit ei kun kirjailijat Elina Pitkäkangas, Elina Rouhiainen ja Sini Helminen Elina Rouhiaisen Tuntematon taivas -romaanin julkkareissa Helsingi kirjamessujen aattona).

Jouduinkin häpeäksekseni lipsumaan Kalman kalmanlinjasta, mutta lopulta se kuitenkin pääsi valmiissa muodossa kustantajan helmoihin. Uuden upean kansikuvan taikoi taas mahtava Karin Niemi, ja olen erittäin tyytyväinen siihen, millainen kokonaisuus trilogian kansista muodostui. Kalma julkaistaan keväällä 2023.

Vuoden viimeisillä kirjamessuilla Tampereella minulla ei ollut kirjailijana esiintymisiä, mutta vierailin kuitenkin jakamassa Onnimanni-palkinnon Lukukeskuksen ja SKR:n Lukulahja lapselle -hankkeelle. Kuvassa palkinnon vastaanottaa Lukufiiliksen toimitussihteeri Sofia Blomberg.

Vuonna 2021 lukemisenedistämispalkinto Onnimannin sai kirjailija Erija Vikin luotsaama LANU!-virtuaalifestarit, joita itsekin olin mukana järjestämässä, ja olin vanhan voittajayhdistyksen edustajana valitsemassa seuraavaa voittajaa. LANU! -virtuaalifestarit voitti myös tänä vuonna Helsingin kirjamessuilla kirja-alan edistämispalkinnon, jota olin riemukkaasti mukana vastaanottamassa.

Vuosi 2022 saa nyt jäädä taakse ja uusi kevät koittaa. Toivon, että se olisi maailmallemme aiempia valoisampi. Sen verran voin raottaa ensi vuoteni salaperäisyyden verhoa, että maaliskuussa Lujaverinen -trilogia saa tosiaan päätöksensä, ja Kalma pääsee lukijoiden käsiin. Uskomattoman hyvä onneni on jatkunut siinä, että sain taas Kirjailijaliitolta apurahaa, ja siispä ensi kesänä pääsen suuntaamaan trilogian päätyttyä kokonaan uusiin kirjoitusprojekteihin. Kahden suunnilleen samaa genreä ja samaa ikäryhmää edustaneen sarjan jälkeen on pelottavaa lähteä kokeilemaan jotain muuta, mutta toivottakaa sulkakynälleni rohkeutta!