Vuosi 2017 on ollut minulle mahtava, mutta hullu vuosi. Olen julkaissut kaksi kirjaa nuortenfantasiasarjaani Väkiveriset, ollut mukana käsikirjoittamassa nyt keväällä Kansallisteatterissa ensi-iltansa saavaa humanistispeksiä sekä sanoittanut muutamia kappaleita sekä kyseiseen speksiin että pariin kesäteatterinäytelmään. Mukaan on mahtunut myös ikimuistoisia kulttuuritapahtumia: Worldcon, Ropecon, Hel-YA! sekä Helsingin kirjamessut.
Keväällä korjailin vielä esikoiseni Kaarnan kätkössä vedoksia, perustin uuden kirjallisuusblogin Siniset Helmet ja löysin tieni Twitteriin. En voi kuin ihmetellä, miksi tein sen vasta nyt: niin paljon muita kirjailijoita ja bloggareita, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia!
En ollut koskaan tehnyt yhtäkään videota, mutta päätin hypätä pää edellä syvään veteen ja kuvata kirjalleni kirjatrailerin. Onneksi mieheni harrastaa kuvausta ja siskoni on mieletön maskeeraaja: kuvaussessio pistettiin pystyyn ja siskoni sai kaarnan, lateksin ja maskin avulla loihdittua minulle kaarnaisen selän. Äärimmäisen kivuliasta, mutta näytti upealta. Trailerin kanssa pääsin myös ensimmäisen kerran kokeilemaan editoimista.
Ensimmäisen kirjani julkaisu ja tärkeimmän unelmani toteutuminen jännitti minua niin, että julkkareiden saapuessa en saanut nukutuksi ja saatoin itseni kunnon kuumeeseen ja räkätautiin. Kallion kirjaston haastattelun pystyin vielä hoitamaan feikkaamalla elossa olevaa ihmistä, mutta välittömästi sen jälkeen romahdin sängynpohjalle. Kuumeisena hoipertelin kirjakauppaan ihmettelemään, että täällä se todella on, minun oma kirjani vierekkäin Harry Pottereiden kanssa.

Kaarnan kätkössä -julkkarit Kallion kirjastossa. Haastattelemassa Elina Pitkäkangas. Kuvaaja: Janne Luotola.
Olen halunnut kirjailijaksi pienestä asti, mutta kun Kaarnan kätkössä oli kaupoissa, tunsin olevani hukassa. Olin ajatellut, että kirjailija vain naputtelee sanoja ja homma on siinä, mutta nyt tajusin, että työ on paljon muutakin: markkinointia ja kirjallisuustapahtumia. Kaikeksi onneksi löysin pelastavan enkelin. Elina Pitkäkangas otti minuun yhteyttä ja päätimme pitää yhteisen On the Road -kiertueen kouluissa ja kirjakaupoissa. Olimmehan molemmat saman kylän, kustantamon ja genren tyttöjä, vaikka emme hassua kyllä olleet tavanneet aiemmin. Olin löytänyt ihanan ja lahjakkaan konkarin johdattamaan minut tien päälle, ja jonkun, jonka kanssa keskustella kirjailijantaipaleen haparoivista ensiaskelista.
Ensimmäisen kirja-arvion ja blogitekstien selaaminen oli kuumeisen jännittävää. Oli vaikea tajuta, että muutamia vuosia vain parin kirjoittajakaverin kanssa jakamani tarinat olivatkin kenen tahansa luettavissa. Vielä huumaavampaa oli Suomen ensimmäisen YA-kirjallisuustapahtuman saapuminen Suvilahteen ja se, että sain itse olla mukana paneelikeskustelussa ja tavata suomalaiset fantasiasuuruudet Emmi Itärannan, Erika Vikin ja Katri Alatalon.
Vielä ihmeellisempää oli fantasiakirjallisuuden merkkitapahtuman Worldconin osuminen juuri esikoiskesälleni. Vedin yhtä paneelia Harry Potter -fanin ominaisuudessa ja osallistuin kotimaisen yliluonnollisen romantiikan ja kotimaisten esikoiskirjailijoiden paneeleihin. Monta kertaa melkein törmäsin käytävillä George R.R. Martiniin, pääsin juttelemaan Robin Hobbille ja sain häneltä nimmarin. Mitä voi vielä toivoa?

Worldcon ja kotimaisten esikoiskirjailijoiden paneeli. Kuvaaja: Janne Luotola.
Syksylläkään meno ei tasaantunut. Julkaisin Väkiveristen toisen itsenäisen osan Kiven sisässä, tällä kertaa ravintola Villin Wäinön kellarissa, koska kirjan teemaan sopiva Kallion kirjasto oli valitettavasti remontissa. Esikoiskirjailija muuttui kirjailijaksi ennen kuin oli kulunut kuin puoli vuotta. Pidettiin kuvaukset metrotunnelissa ja Minecraftin äärellä ja editoin toisen kirjatrailerini.

Kiven sisässä -julkkarit Villissä Wäinössä. Kuvaaja: Janne Luotola.
Pian saapuivat myös Helsingin kirjamessut, joista ovat erityisesti jääneet mieleen valloittavat Kallion lukiolaiset, jotka Kirjakallion lavalla pureutuivat aidosti Kaarnan kätkössä -kirjan kipeimpiin teemoihin. Lisäksi pyörähdin haastateltavana myös muun muassa Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalla.

Kirjamessut ja KirjaKallion lava. Kuvaaja: Janne Luotola.
Esiintymisten ohella kesä ja syksy ovat kuluneet vimmaisen korjaamisen ja uudelleenkirjoittamisen merkeissä. Väkiveristen kolmas osa Veden vallassa on vaatinut edellisiä osia enemmän työtä ja mukana ovat nyt myös julkaisevan kirjailijan paineet, jotka jo käytännössä etukäteen kirjoitetun kakkososan kohdalla pääsin välttämään. Veden vallassa julkaistaan jo keväällä ja vaatii vielä viimeisen silauksen, ennen kuin pääsee lukijoiden hyppysiin. En voi sanoa, että vuosi 2018 ei jännittäisi.
Pingback: Ensimmäinen vuosi oikeana kirjailijana eli mitä tapahtui esikoisvuoden jälkeen | Sini Helminen
Pingback: Kirjailijan vuosi: Yhden aikakauden loppu | Sini Helminen